Pakkasen autioittaman Helsingin Pitäjänmäen uumenista kuuluva bassonjytke johdattaa meidät pimeässä kohti ovea. Sitten koko Ringside Gymin 700 kirkkaasti valaistua neliötä pistävän hienhajun kera paiskautuvat naamalle. Sisällä kylmyydestä ei ole tietoakaan. Kaiuttimista jymisevää rap-musiikkia säestää ympäri salia kuuluva painavien iskujen pauke. Näky on tyrmäävä. On tiistai-ilta. Tervetuloa ammattilaisten vuorolle.

Pilli soi. Tatuointien peittämät, huippuunsa trimmatut iskukoneet kerääntyvät salin keskellä olevan kehän viereen. Keskellä valmentaja huitoo lyöntejä ilmaan ja jakaa lyhyitä ohjeita. “Pitää jaksaa! Vasen-vasen ja taakse. Pam-pam ja taakse. Kakskyt sekkaa ja sit lähtee!” Pilli soi. Säkit saavat kyytiä. Valmentaja tanssahtelee ympäri salia varjonyrkkeillen antamiensa ohjeiden mukaisesti. Haukan lailla vahtien ja isällisesti kädestä pitäen opastaen. Häntä kuunnellaan, totellaan ja kunnioitetaan. Hän on paikan isä, äiti ja sielu. Hän on suomen tunnetuin nyrkkeilyvalmentaja ja ammattinyrkkeilyn promoottori. Mies Amin Asikaisen, Edis Tatlin ja Juho Tolppolan menestyksen takana. Hän on Pekka Mäki.

Huomatessaan meidät hän tulee heti luoksemme. Jämäkän kädenpuristuksen ja veijarimaisen virneen kera hän pyytää meitä olemaan kuin kotonamme. Samalla sekunnilla karisevat pois kaikki kuulemani puheet jäyhästä ja vähäsanaisesta haastateltavasta.

“Tänään otetaan kevyemmin. Teetän pojilla vähän tehtäviä”, Mäki sanoo. “Huomenna vedetään sitten kovin mahdollinen treeni. Huomenna otellaan. Sparrataan”, Mäki naurahtaa ja puhaltaa pilliin.

Kevyt treeni on näköjään suhteellinen käsite. Mäen ammattilaistallin (Mäki Boxing) ottelijoista paikalla ovat muun muassa Edis “Prince” Tatli, Niklas “Drummer Boy” Räsänen ja Nordeen Toure.

Kirkkonummelaiseen nyrkkeilijäperheeseen vuonna 1970 syntyneellä Pekka Mäellä ei nuorena ollut juuri muita lajivaihtoehtoja, vaikka hän pelasi jääkiekkoa EVU:ssa. Joukkueen maalivahtina pelasi Paavo “Teemun veli” Selänne. Nyrkkeily vei kuitenkin pojan huomion kokonaan jo hyvinkin nuorena. Mikä ei sinänsä yllätä, onhan hänen isänsä suomalaisen nyrkkeilyn legenda Olli Mäki.

Isänsä poika

Olli Mäki oli aikansa ykkösnyrkkeilijä Suomessa. Hän voitti amatöörien Euroopan mestaruuden vuonna 1959 ja eteni aina kevyensarjan MM-titteliotteluun. Elokuussa 1962 Helsingin Olympiastadionilla järjestetyssä ottelussa vastakkaiseen kulmaan asteli yhdysvaltalainen Davey Moore. Moore tyrmäsi ”Kokkolan leipurin” jo toisessa erässä. Ottelu on edelleen Suomen kaikkien aikojen suurin nyrkkeilytapahtuma. Maksaneita katsojia oli melkein 24 000. Olli-isä voitti ensimmäisenä suomalaisena ammattinyrkkeilyn Euroopan-mestaruuden 1964.

Suomalaisten urheilujärjestöjen poliittinen kädenvääntö vei Olli Mäeltä mahdollisuuden edustaa Suomea Rooman olympialaisissa 1960. Kirvelevän asiasta tekee se, että Mäen voittaessa EM-kultaa vuonna 1959 hän voitti semifinaalissa Puolan Kazimierz Paždziorin. Seuraavana vuonna Paždzior voitti olympiakultaa Roomassa.

Olli Mäen ura päättyi 1973 pikku-Pekan ollessa 3-vuotias.

”En muista isäni otteluista mitään. Isä alkoi pyörittää Kirkkonummella omaa nyrkkeilyseuraa. Nappulasta asti olen saleilla pyörinyt. Kasvoin kiinni lajiin.”

Nyrkkeilijänä Pekka Mäki voitti B-poikien Suomen mestaruuden. Aikuisten tasolla tuli kaksi yleisen sarjan SM-pronssia. Hän lopetti uransa vuonna 1991 ollessaan vasta 21-vuotias. Hänestä oli tullut isä.

”Olin aivan liian nuori isäksi, mutta se muutti arvomaailmaani. Nyrkkeileminen sai jäädä, ja ryhdyin valmentajaksi”, toteaa nyt 45-vuotias Mäki, kuuden lapsen isä ja isoisä.

Pajulahti antoi mallin – ainoa tapa tehdä tulevaisuuden menestyjiä

90-luvun lopulla Suomen Nyrkkeilyliitto otti Mäkeen yhteyttä. Liitto oli aloittamassa uutta hanketta yhdessä Suomen olympiakomitean, Pajulahti-säätiön ja Päijät-Hämeen Koulutuskonsernin kanssa. Nastolassa sijaitsevassa Pajulahden urheiluopistossa kamppailulajien urheilijoille tarjottiin ympärivuotista harjoittelu- ja opiskelupaikkaa. Mäki haluttiin projektin vastuuvalmentajaksi, ja hän suostui. Samalla hän kouluttautui liikunnanohjaajaksi. Suurin oppi oli kuitenkin nähdä, että mitä menestyminen todellisuudessa vaatii.

“Pajulahti oli kaikin puolin hyvä kokemus. Valmensin siellä kahdeksan nyrkkeilijän tiimiä. Elimme kolme vuotta leiriolosuhteissa. Harjoittelimme 2-3 kertaa päivässä. Se oli kaikille erittäin opettavaista aikaa. Siellä moni urheilija hankki itselleen kannukset.”

Pajulahden koulutuksen jälkeen Mäki haki nyrkkeilyliitossa vapautunutta päävalmentajan paikkaa. Häntä ei valittu.

“Se oli hyvä systeemi, mikä Pajulahteen saatiin rakennettua. Se toimi ja tulosta tuli. Sitten liiton tuleva päävalmentaja Esa Hukkanen ryssi koko hankkeen. Tein aikamoisen henkilökohtaisen satsauksen suomalaiseen nyrkkeilyyn ollessani siellä aikuisena ihmisenä, lapset kotona ja minä sisäoppilaitoksessa kolme vuotta. Siihen nähden olin silloin pettynyt, kun en saanut päävalmentajan paikkaa.”

Pekka Mäki tietää, miten otteluita voitetaan.

Päätös vaikutti siihen, että Mäki keskittyi jatkossa ainoastaan ammattinyrkkeilyyn. P3 Boxing -niminen ammattinyrkkeilytalli aloitti toimintansa vuonna 2001.

Keväällä 2014 Mäki haki toisen kerran nyrkkeilyliiton päävalmentajan pestiä. Monien yllätykseksi Mäkeä ei valittu. Häntä ei kutsuttu edes haastatteluvaiheeseen. Olihan hän tehnyt pitkän päivätyön suomalaisen nyrkkeilyn eteen. Meriitit puhuvat puolestaan. Mäki jos joku tietää, mitä menestyminen vaatii ja miten mestareita tehdään.

Vedämme itse jalkoja Suomalaisen nyrkkeilyn alta

Monet uskovat, että todellinen syy valitsematta jättämiseen oli se, että Mäki oli vienyt parhaat edustajakandidaatit ammattitalliinsa. Tätä ei nyrkkeilyliiton kabineteissa ollut unohdettu. Mäki olisi ollut ylivoimaisesti paras henkilö nostamaan pohjamudissa rypevän lajin takaisin parrasvaloihin. Mäki oli taitonsa näyttänyt paidattomien puolella.

“Olisin saanut paikan, jos olisin tosissani hakenut. Osittain kiusallani laitoin hakupaperit sisään. Halusin osaltani herättää keskustelua”, Mäki naurahtaa.

Mikäli Mäki olisi valittu päävalmentajaksi, olisi hänen täytynyt irtautua kaikesta ammattinyrkkeilyyn liittyvästä toiminnasta. Mäellä oli tiedossa, että haun kanssa samaan aikaan hänen suojattinsa Edis Tatli ottelisi maailmanmestaruudesta. Mäki tiedosti ristiriidan; “Piti miettiä, mitä todellisuudessa haluan”.

“Ilmoitin vain, että mikäli on kiinnostusta, niin ottakaa yhteyttä. Voin olla käytettävissä”, Mäki virnistää.

Kansainvälinen amatöörinyrkkeilyliitto AIBA oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan ammattinyrkkeilyn parissa toimivat valmentajat eivät saa toimia amatöörinyrkkeilyssä.

“Mielestäni todella absurdia”. Mäki toteaa. AIBA:n päätöksen uskottavuutta nakertavat isobritannialaisen nyrkkeilyvalmentaja Robert McCrackenin kaltaiset esimerkit. Ammattinyrkkeilyn keskisarjan maailmanmestari Carl Frochin valmentajana toiminut McCracken oli Lontoon olympialaisissa Iso-Britannian joukkueen päävalmentajana.  “Eli tällaisissa tapauksissa joillekin luodaan erityisoikeuksia”, Mäki puuskahtaa.

Kansainväliseen sääntöön löytyy siis kiertoreittejä ja porsaanreikiä. Mäen mukaan tällainen onnistuisi Suomessakin jos löytyisi tahtotila siihen, että ammattinyrkkeilyn parissa toimivat valmentajat haluttaisiin mukaan arvokisoihin. Briteistä voisi ottaa jopa oppia. McCrackenin johdolla Iso-Britannian saalis Lontoon olympialaisista oli paras vuosiin.  Viisi mitalia joista kolme oli kultaisia.

“Suomessa nyrkkeilypäättäjät lukevat pykäliä kuin piru raamattua”. Mäki huokaa. Hänen mukaansa on täysin absurdia, että näillä harrastajamäärillä estetään ammattilaisten mukana oleminen. “Me lajin parissa toimivat itse vedämme jalkoja Suomalaisen nyrkkeilyn alta.”

Asian naurettavuus huipentui amatöörinyrkkeilyn SM-kisoihin 2015. Ringside Gymin Gennadi Mentsikäinen ja Jesse Jouhki voittivat Suomen mestaruudet. Molemmat ovat Mäen valmennettavia. Mäki huuteli ohjeita katsomosta, koska häntä ei päästetty kehän kulmaukseen.

“En jaksa enää turhaan sähistä niistä”, Mäki toteaa.

Hän teki selvityspyynnön nyrkkeilyliittoon juristinsa välityksellä. Asia eteni aina urheilun oikeusturvalautakuntaan. “Lautakunnan ihmiset olivat tuttuja keskenään”, Mäki naurahtaa ja jatkaa; “Ei ole sen arvoista, että lähtisin tappelemaan kynsin ja hampain. Ne henkilöt toimivat parhaan ymmärryksensä mukaan. Ketä se hyödyttää, niin sen jokainen arvioikoon itse.”

Vaikka Mäki ei liittoon koskaan vaivautunut mitään cv:tä kasaamaan, hän myöntää päävalmentajan pestin olevan mielenkiintoinen; “Elän lajille. Haluaisin antaa sille panokseni ja kokeilla päävalmentajan tehtävää jossain vaiheessa.”

Mäki tietää, mitä voitttaminen vaatii

Leikitään ajatuksella, että sinut valittaisiin nyrkkeilyliiton päävalmentajaksi. Mitä muuttaisit suomalaisessa nyrkkeilyssä?

“Aivan ehdotonta olisi saada lahjakkaimmat urheilijat yhteen paikkaan harjoittelemaan vuoden ympäri leiriolosuhteissa. Olisivat koko ajan silmissä. Kaksi kertaa päivässä. Se on ainoa tapa tehdä tulevaisuuden menestyjiä.”, Mäki toteaa.

Mäki arvostaa monia valmentajia, jotka tekevät pitkää päivätyötä Suomalaisen nyrkkeilyn parissa; “En ole ainoa, joka tätä täällä tekee. Valmennuksen puolella joku voi tehdä yhtä paljon töitä kuin minä. Itse koen tekeväni pirun paljon hommia nyrkkeilyn parissa kokonaisvaltaisesti”

 

Hallitseva Euroopan-mestari Edis ”Prince” Tatli.

“Ensi töikseni kävisin urheilijoiden henkilökohtaisten valmentajien kanssa syväluotaavaa keskustelua siitä, mitä kaikkea kansainväliselle tasolle pääseminen vaatii. Puhumattakaan siellä pärjäämisestä.”

Mäki toivoisi, että valmentajilla olisi edes jonkinlainen ymmärrys asiasta. Hänen mielestään useat valmentajat eivät valitettavasti vieläkään tiedä, kuinka paljon työtä ja harjoittelua menestyminen edellyttää.

“Puuttuu näkemys siitä, mitä siellä kansainvälisellä tasolla pärjäämiseen tarvitaan”.  Hän nostaa esimerkiksi olympiatason nyrkkeilyn. “Ei ymmärretä sitä, että jos haluat voittaa kultaa, tarkoittaa se viittä jopa kuutta matsia viikon aikana. Joka päivä otellaan. On helppoa ottaa yksi hyvä matsi, mutta se ei riitä. On ihan eri asia mennä voitosta voittoon. Miten palaudut ja olet taas seuraavana päivänä iskussa. Edellyttää hyvää harjoittelutaustaa, että kestää kovia määriä kuormitusta. On paljon sellaisia, jotka ovat yhden tai kahden matsin jätkiä.”

Urheilijan etsikkoaika on lyhyt

Suomessa lisensoituja amatöörinyrkkeilijöitä on noin 600. Vertailun vuoksi itänaapurissamme Venäjällä vastaava lukema on 40 000. Paljon puhutaan siitä kuinka meidän pitäisi valmennuksessa ottaa oppia Venäjältä. Mäki on asiasta eri mieltä. “Siellä tehdään asioita hyvällä tasolla. Fakta on kuitenkin se, että samat valmennukseen liittyvät tiedot ja taidot on olemassa täälläkin. Kyse on enemmän siitä, miten saadaan tuotua lahjakkaat urheilijat lajin piiriin”.

Kyseessä on Mäen mukaan strateginen ratkaisu. Amin Asikainen teki aikaan rohkean, mutta päättäväisen ratkaisun. Hän heittäytyi nyrkkeilypummiksi. Lajin huipulle pääsemisen vaatii kovia satsauksia. Koulu on pistettävä sivuun ja on uskallettava katsoa minne asti siivet kantavat. Tänä päivänä moni nuori ei uskalla tehdä vastaavia uhrauksia.

“Harva nuori päättää satsata seuraavat neljä vuotta pelkästään urheiluun. Nähdä se, tuleeko hänestä jotain. Aina voi kuitenkin palata koulun penkille. Monet yrittävät soveltaa koulun ja urheilun yhdistämistä. Se on vaikeaa.”, Mäki sanoo.

Urheilijan etsikkoaika on lyhyt. Se vaatii uskallusta ja taloudellisia uhrauksia.

“Sä et kylve rahassa. Kyllähän se vaatii vakavaa asennoitumista”, Mäki painottaa.

Suomalaisen huippu-urheilun yhteydessä puhutaan usein resursseista ja niiden puutteesta verrattuna kilpaileviin maihin. Mäki tiedostaa ongelman, mutta yhtälö on vaikea.

“Kyllä me tarvittaisiin enemmän resursseja amatöörinyrkkeilyyn. Myös ammattilaisnyrkkeilyssä rahaa tarvitaan aina. Opettavaiseen ja ammattimaiseen tekemiseen on nihkeästi rahaa, kuten leiritykset ja kilpailumatkat. Valitettavasti. Valtalajit vievät ison osan määrärahoista”.

Puhuttaessa sponsorirahasta, sekä erilaisista Olympia- ja urheilijastipendeistä, on yhtälö hyvin ristiriitainen.

“Ne tulevat jälkijunassa. Sitä matkaa sinne huipulle ei tueta. Urheilijan ollessa huipulla sitä rahaa on kyllä tarjolla, vaikka silloin olet jo periaatteessa valmis ratsastamaan auringonlaskuun.”

Hän muistuttaa, että tilanne on sama myös työelämässä. “Ei kukaan anna ensiksi nostaa hirveitä liksoja. Kyllä ne kannukset pitää ensin ansaita.”

Omat talkoot on siis jokaisen ensin tehtävä. Näin se menee valitettavasti elämässä ja urheilussa. Mäen mukaan halukkaita yhteistyökumppaneita kyllä löytyy, mikäli urheilijan tekeminen kärsii lähemmän tutkiskelun.

“Kyllä niitä kiinnostuneita tukijoita löytyy, jos urheilija osoittaa olevansa sitoutunut ja määrätietoinen. Osoittaa kovaa halua tekemiseen ja nauttii siitä mitä tekee.”

Tästä hyvänä esimerkkinä on Mäen tallissa keväällä 2014 aloittanut Nordeen Toure.

Nordeen Toure on yksi Mäen valmenntavista.

24-vuotias Togolainen tuli pakolaisena Suomeen helmikuussa 2011. Rahattomana ja yksin. Monien vaiheiden jälkeen hän sai pysyvän oleskeluluvan syksyllä 2014. Nyt “Togon Torpedolla” on asunto, työpaikka ja hän opiskelee Suomen kieltä. “Hän on kunnollinen ja miellyttävä. Kaikin puolin hyvä ihminen. Hänen kaltaisiaan firmat tukevat mielellään”, Mäki painottaa..

Mäen sanoihin on helppo yhtyä, kun seuraa iloisen Togolaisen harjoittelua Ringside Gyminin illassa. Togolaisesta näkee kauas, että hän nauttii elämästään ja on onnellinen. Mäki yhtyy tähän: “Se miten Toure on tähän asti päässyt. Pojan sitoutuminen on sataprosenttista. Määrätietoisuus ja päättäväisyys ovat tässä oleellisia ominaisuuksia. Eikä lannistu heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä.”

Amatöörinyrkkeilypiirit vastaan Mäki

Suomessa varsinkin amatöörinyrkkeilypiireissä suorapuheisen Mäen tekemisiä ei aina katsota ilolla. Miestä syytetään usein nuorten varastamisesta ammattinyrkkeilyn puolelle.

“En mä ole koskaan ollut ketään amatööriä ryöstämässä tai tuhoamassa jonkun urheilijan uraa. Suomalaisessa amatöörinyrkkeilyssä tuntuu olevan vieläkin vallalla näkemys, että on epänormaalia, mikäli nyrkkeilijä siirtyy ammattilaiseksi.

Maailmalla siirtyminen ammattilaiseksi on täysin normaalia. Kyse on luonnollisesta jatkumosta. Uran kehityskaaresta, kun rahkeet riittävät niin paita lähtee.

“Olen kannustanut nyrkkeilijää alkamaan ammattilaiseksi, vaikka olen tiennyt, että hänestä ei koskaan tule maailmanmestaria tai Euroopan-mestaria. Ei välttämättä edes Suomen-mestaria. Jos haluaa nyrkkeillä, niin mieluummin kannustan sellaiseen lajiin jossa voi otellessa tehdä joskus vähän rahaakin. Verrattuna ottelemiseen vuodesta toiseen amatöörinä kansallisella tasolla. Hyvä kun lähimmät sukulaisetkaan tuntee.”

Pitää kuitenkin muistaa kuinka erilaisia lajit keskenään ovat. Ammattilaisnyrkkeilyssä tittelimatsi kestää taukoineen 47 minuuttia, kun amatöörinyrkkeilyn vastaava lukema on 11 minuuttia. Sama kuin vertaisi 100 metrin juoksijaa keskipitkänmatkan juoksijaan. Lajit vaativat aivan erilaisia ominaisuuksia.

“Vaikka olet olympiavoittaja, on ammattinyrkkeily täysin eri maailma”, Mäki summaa.

Edis Tatli voitti viime keväänä EM-mestaruusottelussa Ivan Mendin. Mendi taasen kaatoi pari kuukautta sitten Lontoon olympiavoittajan.

Amatöörit tekevät hommia aika rankasti periodisesti. “Yritän ammattinyrkkeilyn parissa opettaa kundeille, että tämä on ympärivuotista tekemistä. Päivästä toiseen. Puhutaan elämäntavasta”

Säännöllinen tekeminen vuodesta toiseen toistuu Mäen puheissa. “Meillä ammattilaiset harjoittelevat joka päivä vuoden ympäri. Heidän perus harjoitteleminen on korkealla tasolla. Siitä on helppoa päästä kilpailukuntoon”.

Onnistunut ryöstöretki

Helmikuun 6.päivä 46 vuotta täyttävä Mäki on toiminut aktiivivalmentajana viidentoista vuoden ajan. Uran hienoimmaksi hetkeksi hän nostaa Amin Asikaisen Euroopan-mestaruuden.

3.kesäkuuta 2006 Asikainen voitti Hannoverissa, Saksassa EBU:n Euroopan mestaruusottelussa hallitsevan mestarin, isäntämaan Sebastian Sylvesterin. “Idi” iski saksalaisen kanveesiin kahdeksannessa erässä ja voitti tittelin itselleen.

“Se että Amin voitti Euroopan-mestaruuden saksassa. Tyrmäsi Sylvesterin tämän kotikehässä. Oli huikeaa hiljentää koko halli. Se oli onnistunut ryöstöreissu”, Mäki innostuu.

Mäelläkin oli jo takana pitkä ura valmentajana. Ottelu muutti kaiken. Asikaisen temppu muutti koko suomalaisen nyrkkeilyn, nostaen sen aivan uudelle tasolle. Piskuinen Suomi oli taas nyrkkeilyn kartalla ja pysynyt siellä siitä asti.

“Valmensin aluksi täysin tuntemattomia tyyppejä. Otteluita järjestettiin väestönsuojissa ja baareissa. Ne ajat olivat ohi”.

Mäen katse siirtyy taas kaukaisuuteen; “Kyllä Amin semmoisen uroteon siellä teki. Se oli kovan tiimityön ansiota”,

”Ajattele, mun isä oli edellinen Euroopan-mestari”, Mäki sanoo hiljaa. Olli-isä teki vastaavan uroteon 1964. Tämä kuvastaa tempun suuruutta.

“Kyllä hymyilytti, kun yhtäkkiä urheilu- ja kulttuuriministeri Tanja Karpela laittoi onnitteluviestin”.

Mäen mukaan Asikaisen ottelusta näkee, että miten urheilun suurtekoja tehdään. “Urheilun sankareita on paljon. Urotekoja ja hienoja suorituksia. Se vaatii myös puitteet.” Mäki puhuu esiintymisalustasta. Suomessa Asikaisen mestaruusottelu nähtiin suorana vapaasti katsottavissa olevalta kanavalta. Mikäli se olisi tapahtunut jossain pimennossa, ei siitä Mäen mukaan koskaan olisi tullut niin isoa juttua.

Kommunikaatio minimoi virheet

Matkan varrelle mahtuu mestaruuksien lisäksi myös virheitä. Kommunikointi ja se, miten viestin antamista kehässä toteutetaan, ovat tärkeässä roolissa. Valmentajan tehtävä on tukea ottelijaa. Oli tämä tehnyt mitä virheitä tahansa. Mäki muistuttaa, että on nähtävä virheiden merkitys isossa kuvassa.

“Olen sortunut siihen, että erätauolla aloitan haukkumalla fighterin. Nyrkkeilijä on otellut helkkarin hyvän erän, mutta se on tehnyt yhden virheen. Virhe mitä on hiottu kuusi kuukautta pois. Menen kulmaan ja haukun sen. Aloitan negaatiolla. En voi aloittaa sillä paskalla. Pitää olla jatkuvasti positiivinen. Vähän kun mietit ja ajattelet miten teet oikein ja mistä naruista milloinkin vedät. Täten saat jengin toimimaan oikealla tavalla”, Mäki kertoo.

Mäki ei harrastele

Mäki on menestynyt, mutta mitään salaisuutta hänellä ei omien sanojensa mukaan ole. Asenne ratkaisee. Mäen puheissa toistuvat sanat, määrätietoisuus, kova työnteko, moraali ja halu. Hän panostaa mieluummin täysillä muutamaan yksilöön. Halukkaita valmennettavia olisi jonoksi asti.

“Olen vähän hölmö siinä mielessä, että jos rupean tekemään, niin teen sitten tosissani. Mä en harrastele. Nämä kundit tietävät, että kun ne tulevat tänne niin täällä ei leikitä. Tämä on työtä. Olen tehnyt monelle heti selväksi, että en näe vaivaa sellaisen urheilijan eteen jota pitäisi ruveta motivoimaan”

Sellainen urheilija on Mäen mukaan väärässä paikassa.  Ammattinyrkkeilijät tekevät tätä ammatikseen ja yrittävät menestyä. Moraali ja asenne työntekoa kohtaan ratkaisevat.

“En halua ottaa liikaa valmennettavia. En pysty klaaraamaan sellaista. Huomaan urheilijoista, että kuka oikeasti haluaa tätä ja on valmis laittamaan kaiken likoon”,

Urheilijan täytyy kuunnella valmentajaa

Syvä hiljaisuus laskeutuu saliin. Selkeästi herkistyneenä Mäki hieroo silmiään silmälasiensa alta. Lasittunut katse tuijottaa lattiaan. Mäki alkaa puhua, mutta hän ei ole enää läsnä, vaan on ajatuksissaan palannut vuoteen 2007. Hetkeen jolloin koki valmentajauransa pahimman pettymyksen.

Amin Asikaiselle tarjottiin uusintaottelua saksalaista Sylvesteriä vastaan keskisarjan Euroopan-mestaruudesta. Harva kuitenkaan tietää, että samaan aikaan Asikaisen pöydällä oli toinen, astetta kovempi tarjous. Hänelle tarjottiin keskisarjan MM-titteliottelua Jermain Tayloria vastaan. Taylor oli keskisarjan kiistaton maailmanmestari. Suomalainen olisi kuitannut ottelusta 450 000 dollarin palkkion.

“Päästä ottelemaan kiistatonta maailmanmestaria vastaan. Se on sellainen mahdollisuus josta moni voisi myydä äitinsä”, täräyttää Mäki silmät leiskuen.

Asikainen halusi kuitenkin otella EM-tittelistä Sylvesteriä vastaan. Suomalainen ajatteli voittavansa Sylvesterin uudestaan.  Hän saisi EM-ottelusta 150 000 euron palkkion ja MM-ottelu Tayloria vastaan olisi edelleen voimassa. Kuten se varmasti olisi ollutkin, ellei Asikainen olisi hävinnyt saksalaiselle. Mäkeä harmittaa edelleen se, kun päätös sitten tehtiin, niin juuri kyseisessä Sylvester-matsissa Asikainen ei täysin kuunnellut valmentajaansa.

Mäki kertoo, että urheilija tekee itse ratkaisun. “Sanoin Aminille mielipiteeni. Vaikka se olisi hävinnyt Taylorille hyvän taistelun jälkeen, hävinnyt kiistattomalle mestarille, maailman parhaalle, sillä olisi ollut ura jenkeissä. Amin olisi ollut siellä jo nimi!”, Mäki jyrisee ja muistuttaa samalla kuinka Amin olisi aina pystynyt palaamaan ottelemaan Euroopan-mestaruudesta. “Mutta jos häviät Euroopassa, niin et enää lähde jenkkeihin”.

Mestaruuden menetys – Valmentajan sana on aina laki!

23.kesäkuuta 2007 Asikainen asteli kehään puolustamaan keskisarjan Euroopan-mestaruuttaan.  Toiseen kulmaukseen asteli tuttu mies, saksalainen Sylvester. Ottelu käytiin Saksan Zwickaussa.

Asikainen oli viemässä ottelua. Kuuden erän jälkeen Kirkkonummelainen oli selkeässä johdossa. ”Sanoin sille erätauolla, että älä painosta enää. Nyt vaan imutat”. Mäki kertoo ja muistuttaa Aminin olleen juuri siinä paras. Nyrkkeilytermein “kontraiskemisessä” eli vastaiskuissa.  Hän sai vastustajan “imutettua” tulemaan kohti. Oikein ajoitettu isku vastapalloon lähetti vastustajan yleensä lentopostina höyhensaarille.

“Kulmassa Amin sanoi joo joo, mutta lähti kuitenkin tappelemaan”, Mäki huokaa.

Seitsemännen erän alussa Sylvesterin vasen koukku jysähtää suomalaisen leukaan.“PAM!”, Mäki huutaa lyöden nyrkkiä kämmentänsä vasten. Puhe kiihtyy hänen kerratessa suojattinsa ottelua.

Saksalaisen isku tipauttaa Asikaisen takalistolleen. Suomalainen joutui ottamaan lukua ensimmäistä kertaa ammattilaisuransa aikana. “Kuului ihan TUM! kun se tippui perseelleen”, huudahtaa.

Seuraavalla erätauolla suomalainen vakuutti olevansa kunnossa.

 

Ottelun jatkuessa Mäki huomasi, ettei kaikki ollut kunnossa. “Katsoin kun Amin rupesi lyömään oikealla, niin se kaatui aina sen oikean päälle. Lisäksi se meni liian kiinni Sylvesteriin. Aminin iskut menivät yli.”

Kamppailun jälkeen Asikaisen selkä oli todella kipeä. Suomessa lääkärin tekemissä jatkotutkimuksissa vasta selvisi, että hänellä oli neljännen lannenikaman pullistuma. Selästä oli mennyt hermotus Asikaisen takamuksen tärähtäessä kanveesiin.

“Ei me siitä mitään meriselityksiä alettu keksimään. Turpaan kuin turpaan”, Mäki kuittaa tyynesti.

Kamppailun ensimmäisen erän viimeisillä hetkillä Amin oli lyönyt Sylvesterin lattiaan, samaan aikaan kongin soidessa erän päättymisen merkiksi. Läpi ottelun epäselvästi tuominnut italialainen kehätuomari Giuseppe Quartarone ei laskenut lukua saksalaiselle. “Sen sijaan tuomari meni vielä nostamaan Sylvesterin ylös”, Mäki virnistää ja iskee silmää.

Ottelu päättyi 11. erässä Sylvesterin voittoon teknisellä tyrmäyksellä. Mäen johtama P3 Boxing jätti ottelusta protestin, mutta EBU ei hyväksynyt sitä.

“Siinä ottelussa oli alusta asti huono viba. Amin menetti niin paljon. Mä menetin kanssa. Ihan taloudellisestikin”, Mäki sanoo. Harmituksen määrän voi edelleen aistia miehen äänestä.

Jermain Taylor valitsi vastaansa Cory Spinksin vapaaseen MM-tittelin puolustukseen. Kirvelevän asiasta tekee lisäksi tieto, että tuossa Amin Asikaiselle tarjotussa ottelussa Taylor oli kaikkea muuta kuin huippuiskussa.

“Taylor oli puolivillaisesti valmistautunut ja Aminin korvaaja Spinks kesti Taylorin kanssa täydet 12 erää. Nämä ovat kuitenkin jossitteluita. Amin teki päätöksen. Piste. Se harmittaa, kun en saanut Aminia kuuntelemaan ja uskomaan mua”, Mäki huokaa.

Mikä sai sitten Asikaisen poikkeamaan ennalta sovitusta taktiikasta?

“Amin ajatteli vetävänsä Sylvesterin seuraavassa erässä ulos. Tämän takia valmentajan sana on laki kulmassa!”, Mäki jyrähtää.

Nyrkkeilijä ei koskaan saa antaa omien tunteidensa vaikuttaa ottelutapaan tai taktiikkaan

“Mikäli lähtee improvisoimaan, niin pitää ainakin sanoa siitä valmentajalle etukäteen. Pahinta on valmentajana ihmetellä, että mitä se nyt oikein aikoo. Kyse on luottamuksesta. Meillä on Aminin kanssa ollut se aina, mutta tässä kohtaa jonkin meni pieleen. Kyllä nyrkkeilijän pitää joskus luottaa omiin vaistoihinsa, mutta siinä kohtaa Aminilla oli väärä vaisto. Se oli tupla petos”, Mäki takoo.

Vastaavia tapauksia löytyy Mäen mukaan paljon. Nyrkkeilijä on otellut fantastisesti. Kuin enkeli. Kukaan ei ole kuitenkaan huomannut, että hän on saanut yhden iskun päähän. Paitsi nyrkkeilijä itse.

“Iskun seurauksena hän on mennyt hiukan kuutamolle ja käynyt tuolla puolen (Mäki osoittaa ylöspäin). Tullessaan kulmaan ottelijaa vituttaa se yksi isku. Koko erä on omasta mielestä mennyt päin vittua. Se lähtee kuittaamaan sitä, hänen omasta mielestään huonosti mennyttä erää”, Mäki tykittää.

“Mutta se yksi isku. Sen perusteella hän tekee ratkaisunsa”.

Vaikka se nyrkkeilijä tuntisi mitä tahansa, niin sen pitää uskoa valmentajaa.

Ottelija paahtaa areenaan huutomyrskyssä omassa tunnevyöryssään, iskuja ottaneena. Väsymys painaa päälle. Pitää olla todella kovahermoinen taistelija, joka kaiken tämän keskellä pystyy tekemään rationaalisia, etukäteen sovitusta taktiikasta poikkeavia tekoja. Tekoja jotka johtavat hyvään lopputulokseen.

“Ei nyrkkeilijä pysty hyppäämään sinne lintuperspektiiviin katsomaa tilannetta kokonaisuutena. Mä näen sen helkkarin hyvin. Olen hyvä näkemään mihin suuntaan matsi alkaa kehittyä. Mitkä ovat askeleet tästä eteenpäin. Eli jos ottelija tekee noin, niin miten tanssi siitä jatkuu.

Nyrkkeily on kuin shakkia. Pelkästään tieto seuraavasta siirrosta ei riitä. Voittaakseen pitää nähdä ja ajatella aina vähintään kahdesta 2-3 siirtoa eteenpäin.

Pekka Mäellä on yksi unelma. Hän haluaa valmentaa ensimmäisen suomalaisen miesten ammattinyrkkeilyn maailmanmestarin. Naisissa sellainen jo on. Mäen promotoima Eva Wahlström.

Kello on 00.30.  Poistumme Pitäjänmäen pakkasyöhön ja lyömme nyrkit yhteen. Mäki suuntaan autolleen takanaan pitkä päivä. Huomenna on taas uusi päivä. Uudet treenit. Mies joka elää ja hengittää nyrkkeilyä kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Vuodesta toiseen. Kyse on elämäntavasta. Tätä on Pekka Mäen elämä.

 

Teksti: Jukka Kanninen

Kuvat: Danae Delikouras