Jalkapalloilumaailman suurimmaksi otteluksi tituleeratun El Clasicon arvokkuus on kokenut suuren inflaation 2010-luvulla. Inflaatio ei johdu pelkästään siitä, että Real Madridin ja Barcelonan kohtaamisia on alla kuluneella vuosikymmenellä peräti 19. Suurin syy siihen on, että kenttä on täynnä pellejä!

Aikojen saatossa pelaajat ovat aina tehneet kaikkensa voittaakseen ottelun. Niin asia on nytkin mutta keinot ovat muuttuneet täysin. Peli on yhtä sirkusta. Pelaajat oikein hakevat kontaktia, jotta pääsisivät kaatumaan kentän pintaan hankkiakseen vastustajalle varoituksia ja ulosajoja. Aina he eivät tarvitse edes kontaktia kaatuakseen, kuten viime sunnuntain klassikko osoitti.

Filmaamista tapahtuu ympäri pelikenttää ja enää siihen eivät syyllisty pelkät hyökkääjät, vaan yhtä lailla myös topparit ja jopa valmentajatkin. Mihin on hävinnyt se arvokkuus, joka pelissä oli, silloin kun Raulit ja Zidanet ottivat mittaa mm. Ronaldinhon johtamasta Barcelonasta taitojensa avulla.

Nykyään kenttä on täynnä Neymarin ja Pepen kaltaisia apinoita.

On hienoa, että pelissä on paljon taistelupareja ja tunnetta. Mutta paljon ennemmin sitä katselisi kauniita hyökkäyskuvioita jatkuvalla syötöllä kuin pelaajien koiruuksista syntyneitä viiden minuutin myllyjä. Vai mitä mieltä olet Sergio Busquets? Peli on katkonaista kuin kalliolaisen juoppolallin kävely. On turhauttavaa, kun Ronaldon ja Messin tasoiset pelaajat joutuvat pyörittelemään vain päätään, kun ympärillä oleva sirkus estää normaalin pelaamisen. Ei sillä, että kyseiset herrat olisivat puhtaita pulmusia.

Sirkuksella on aina myös tirehtööri. Viime vuodet se oli Jose Mourinho, joka peluutti Real Madridia jopa inhorealistisesti Barcaa vastaan. Viime sunnuntaina se oli tuomari Alberto Undiano. Hän pilasi pelin kyseenalaisilla tuomioillaan. Peli meni käytännössä rangaistuspotkukilpailuksi. Ja lopullisesti pelin tappoi käsittämätön Sergio Ramosin punainen kortti tunnin kohdalla.

On selvää, että meno ei lähivuosinakaan tule muuttumaan, kun kummassakin joukkueessa roikkuvat ne samat mädät omenat vuodesta toiseen. Pelillisesti El Clasico ei ole läheskään paras yksittäinen ottelu mitä maailmassa on. Se on käsittämätöntä, kun tiedämme Real Madridin ja Barcelonan pelaajien tason.

Monet Valioliigan kärkikamppailut ovat paljon viihdyttävämpiä, sen vuoksi kun filmaaminen ja turhat kalabaliikit ovat paljon vähäisempiä.

Englannin suuret derbyt ovat ottamassa valta-asemassa olevaa El Clasicoa vuosi vuodelta kiinni. Niissä on vauhtia, asennetta ja taitoa. Jalkapalloa siis aidoimmillaan.  Toivo kelkan kääntymiselle piilee siinä, että Ronaldo, Messi ja kumppanit näyttävät maailman parhaina pelaajina mallia, miksi klassikko on yhä kaunein ja suurin. Sen pitää tapahtua pelaamalla. Messin työnäyte oli kolme maalia ja syöttö viimeisimmässä klassikossa, joten toivoa siis on.

(korjattu: 12.55 Busquetsin nimi ja pelin päivämäärä)

Jesse Happonen