Haastattelussa IFK-legenda Arttu Luttinen, joka päätti pitkän uransa kaksi vuotta takaperin.

Lumimyräkkä koettelee pääkaupunkiseutua ankarasti. Olen sopinut haastattelusta Arttu Luttisen kanssa puolen päivän aikoihin ja tiedän, etten välttämättä ehdi kotiin, koska keli on niin ankara. Ajankin autoni parkkiin luontevasti Helsingin Jäähallin parkkipaikalle ja odotan milloin puhelin soi.

Viereisessä jäähallissa Arttu Luttisen pitkä ura hakee vertaistaan IFK:n historiassa ja nimenomaan IFK:n paidassa. Luttinen edusti IFK:ta peräti 12 kautta ja pelasi 631 ottelua. Hänen edellään eniten pelanneiden listalla ovat ainoastaan Pertti Lehtonen ja Kimmo Kuhta.

Luttinen toimi IFK:n kapteenina kaudet 2015-2017 ja oli myös ensimmäisellä Pelicans-kaudellaan kapteeni vuonna 2011-2012.

Eipä aikaakaan, kun puhelin soi ja pääsemme jutustelemaan Luttisen kanssa. Teemana haastattelussa tällä kertaa johtavan pelaajan rooli joukkueessa. Asetankin ensimmäisen kysymyksen juuri siten, että mitä ominaisuuksia vaaditaan johtavalta pelaajalta joukkueessa.

Luttinen mielestä omalta kohdalta kapteeniksi tuleminen lähti hänen uransa aikana rakentumaan persoonansa kautta. Tärkeimpinä ominaisuuksina hän pitää joukkueen eteen asioiden tekemisen ja sen, että kopissa on kaikilla hyvä olla. Luttinen kertoikin tämän olleen isoa asia hänen uransa aikana ja uskoikin auttavansa monia pelaajia myös kaukalon ulkopuolella.

Ihmisistä välittäminen olikin Luttisen mielestä tärkeää, mutta samalla hän korostaa, että kun välittää voi myös vaatia, että tietyt asiat pitää päivästä toiseen tehdä tietyllä tasolla, jotta kehitytään ja saadaan se oma maksimaalinen taso irti itsestään. Luttinen uskoo, että oli tässä asiassa myös hyvä läpi uransa. Tämän johdosta hän onkin toiminut eri joukkueissa kapteenistoissa uransa varrella ja saanut vastuuta valmennusjohdolta.

Luttinen korostaa, että jääkiekkojoukkueen kauteen mahtuu aina paljon asioita ja myös henkilökohtaisia asioita kentän ulkopuolella, jotka vaikuttavat pelaajien edesottamuuksiin. Tässä tilanteessa välittäminen ja asioista puhumisen rooli korostuu, mutta Luttinen peräänkuuluttaa sitä, että kuitenkin jokaisella pelaajalla, joka joukkueeseen kuuluu on vastuu ja velvollisuus hoitaa omat asiansa, mitä joukkueen eteen vaaditaan.

Arttu Luttinen toimi kapteenina juniorivuosina IFK:ssa ja edustusjoukkueessa varakapteenina ensimmäisen kerran kaudella 2008-2009.

Kaudella 2011-2012 Luttinen pelasi ensimmäistä kauttaan Pelicansissa ja hänet valittiin heti kapteeniksi. Luttinen pitääkin tätä tietynlaisena yllätyksenä urallaan. Pelicans oli ollut edellisellä kaudella liigakarsinnoissa ja seurassa aloitettiin nyt uusi projekti.

Luttinen liittyi joukkueeseen vasta elokuussa ja harjoituskausi vedettiin ilman kapteenia. Ennen kauden alkua pelaajat äänestivät kapteenin ja Luttinen sai eniten ääniä ja hänestä tulikin heti ensimmäisellä Pelicans-kaudellaan joukkueen kapteeni.

Luttinen kertoi olleensa harjoituskauden vain oma itsensä ja tehneensä töitä normaalisti joukkueen eteen päivästä toiseen ja kertoi, että joukkueessa oli pelaajia, jotka olivat pelanneet pienemmissä joukkueissa ja Luttisen tuoma esimerkki vaatimustasosta joukkueen eteen oli varmasti osana arvostuksena kapteenia valittaessa.

Kysymykseen kapteenin roolista, että onko se ollut palkitsevaa vai tietynlaisena taakkana urallaan Luttinen näkee sen enemmänkin positiivisena asiana. Hän peräänkuuluttaa, että homma ei välttämättä aina ole ollut helppoa, mutta kokee olevansa ylpeä saadessaan olla kapteenina ja että hänet on nimenomaan nähty olevan luotettava ja esimerkillinen pelaaja tähän rooliin,  jolle myös vastuu ja tehtävä annetaan.

Aina johtavan pelaajan ei tarvitse olla kapteeni ja Luttinen korostaakin, että johtajuutta on monenlaista. On pelaajia, jotka eivät ole niin paljon äänessä, mutta hoitavat arkisen päivätyönsä jääkiekkoilijana loistavasti ja ovat esimerkkinä muille tällä tavoin ja toiset taas, jotka ovat enemmän äänessä ja tuovat omaa asiaansa esille omalla tavallaan.

Pelaajauransa viimeisenä vuotena Luttinen pelasi Unkarissa Fehervarin joukkueessa Ebel-liigassa ja toimi myös silloin kapteenistossa joukkueessa, hänen ollessaan joukkueen kokeneimpia pelaajia nuoressa joukkueessa. Luttinen kertoikin, että nuoret pelaajat tulivat kyselemään häneltä paljon jääkiekkoon liittyvistä asioista. Luttinen kertoi nauttineensa ajastaan Unkarissa ja toimi myös joukkueen apuvalmentajana kaudella 2019-2020.

Omista esikuvista uraltaan johtavista pelaajista nostaa esiin IFK-legenda  Simo Saarisen, jonka tarina juontaa nuoruudesta siihen, kun Saarisen tytär oli Luttisen pikkusiskon kanssa samalla luokalla ja aina, kun Simo tuli hakemaan tytärtään leikkimästä, niin Luttinen oli ovella vastassa tietenkin. Tällöin elettiin aikaa, milloin pelaajia ei nähnyt niin paljon siviilissä vaan enemmänkin hallilla, joten Simo Saarisen kohtaamiset ovat jääneet mieleen.

Toinen esikuva, joka Luttiselle on jäänyt mieleen on Simo Saarisen lisäksi toinen IFK-legenda Pekka Tuomisto, jonka fanipaidan Luttinen sai pienenä joululahjaksi isältään. Luttinen kertoo ihailleensa Tuomiston pelitapaa käydessään Nordiksella 1990-luvulla.

Pekka Tuomisto kuului IFK:n kapteenistoon vuosina 1991-1994 ja Simo Saarinen kantoi IFK:ssa kapteenin C-kirjainta rinnassaan vuosina 1989-1995.

Lähellä sydäntä olevan IFK:n edesottamuksia Luttinen kertoo seuranneensa paljon myös tällä kaudella ja nostaa sieltä esiin myös johtavan pelaajan Jere Sallisen. Luttinen pelasi Sallisen kanssa aiemmin Bluesissa ja kertoo tietävänsä Sallisen olevan hieno johtaja kentällä ja myöskin pukukopissa. Sallinen on tällä hetkellä IFK:n kapteeni.

Luttisen mielestä IFK:n kausi on sujunut hyvin tähän mennessä ja hän sanookin kokemuksesta, että kapteenillakin on joukkueessa helpompi olla pelin rullatessa. Sitten taas kun paketti ei ole kunnolla kasassa, tarvitaan sitä johtajuutta ratkaisemaan asioita mikä mättää.

Peliuran jälkeen Luttinen kävi Unkarissa viime kaudella apuvalmentajana kesken kauden ja pitää mahtavana kokemuksena sitä, että pääsi näkemään valmentajuutta heti pääsarjatasolla. Valmentaminen kiinnostaa tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä Luttinen haluaa antaa aikaa myös perheelle pitkän uransa päättymisen jälkeen.

Peliuran päätöstä Luttinen pitääkin erittäin isona päätöksenä omassa elämässässään ja tietynlaisena hapenvetona, ettei tarvitse katsoa aikatauluja päivittäin jääkaapin ovesta, vaan pystyy itse luomaan sitä mitä haluaa.

Tällä hetkellä Luttinen toimii Hockey Basen valmennuspäällikkönä ja ohjaa valmentajia ja pitää huolen treenikeskuksesta.

Lasten ja nuorten kanssa Luttinen on myös paljon tekemisissä oman firmansa Sankaritaidot Oy:n kautta. Täältä käsin järjestetään paljon kiekkoleirejä ja tehdään juttuja nuorten ja lasten kanssa.

Luttinen kertookin, että nuorten ja lasten kanssa toimimisen olevan kehittävää ja on hienoa olla auttamassa ja motivoimassa heitä eteenpäin tekemisissään.

Reilun parinkymmenen minuutin juttutuokion Arttu Luttisen kanssa viettäessäni huokui hänestä hyvin ihmisläheinen ja välittävä olemus, mutta vaativa luonne, joka hänen urallaan korostuikin työn teon merkityksellä joukkueen ja muitten eteen.

Arttu Luttinen oli jääkiekkouransa aikana suuri johtaja kentällä, pukukopissa ja myös hallin ulkopuolella. Tulevaisuudessa kenties myös jonkun joukkueen penkin takana.

Teksti: Ilkka Tittonen

Kuva: Uuge Kojola