Kaudella 2003-04 nähtiin Mestarien liigassa hyvin ainutlaatuinen loppuottelu. Porto ja AS Monaco etenivät loppuotteluun, joka pelattiin Saksan Gelsenkirchenissä Schalken kotipyhätössä. Monacolle tämä oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Mestarien liigan finaali. Jose Mourinhon Porto on monilla muistissa, mutta miten on Didier Deschampsin Monaco-ryhmän laita?

 

Maalivahti: Flavio Roma

Italialaismaalivahti Flavio Roma oli ollut jo useamman vuoden Monacon ykkösvalinta tolppien väliin. 2001 Piacenzan riveistä saapunut Roma pelasi uransa huipulla kaudella 2003-04 ja UCL-finaali oli suurin saavutus, minkä italialainen ykkösmaalivahtina urallaan saavutti. 2009 menetettyään ykkösmaalivahdin paikan nuorelle Stephane Ruffierille, Roma päätti siirtyä takaisin kotimaahansa ja suurseura AC Milaniin. Milanissa hän kuitenkin pääsi pelaamaan vain kahdessa ottelussa ja oli suurimman osan ajasta Christian Abbiatin, Marco Storarin sekä Marco Amelian takana nokkimisjärjestyksessä. 2012 Roma palasi Monacoon, mutta jälleen konkarimaalivahti kärsi peliajan puutteesta. Roma lopetti uransa vuonna 2014. Hän oli lopettaessaan 40-vuotias. 

 

Oikea puolustaja: Hugo Ibarra

Hugo Ibarra oli mielenkiintoinen tapaus, sillä argentiinalaispuolustaja vietti kauden 2003-04 lainalla juurikin finaalissa vastassa olleesta Portosta. Ibarra, joka ei oikein koskaan päässyt Portossa väläyttämään, oli Monacon ykkösvalinta oikean puolustajan tontille. Vikkeläjalkainen Ibarra vietti seuraavan kauden lainalla Espanyolissa, jonka jälkeen hän palasi Argentiinaan Boca Juniorsin riveihin. Vuonna 2007 hän voitti uransa neljännen Copa Libertadores -pokaalin Boca Juniorsin riveissä. Ibarra lopetti uransa 36-vuotiaana vuonna 2010. 

 

Oikea keskuspuolustaja: Julien Rodriguez

Monacon oma kasvatti 26-vuotias Julien Rodriguez oli juuri vakiinnuttanut paikkansa Monacon keskuspuolustajana Rafael Marquezin lähtiessä Barcelonaan kesällä 2003. Rodriguez oli parhaimmillaan keskiluokan puolustaja ja hänen uransa eteni Glasgow’hun, kun Rangers hankki miehen vuonna 2005. Hänen aikansa Rangersissä ei ollut kovinkaan kummoinen – tilille kertyi vain 34 ottelua kahden kauden aikana. Rodriguez palasi Ranskan etelärannikolle Marseillen riveihin. Hän ei oikeastaan koskaan saanut vakiopaikkaa Marseillen puolustuksesta ja häntä käytettiin enimmäkseen rotaatiopelaajana. Rodriguez lopetti uransa 34-vuotiaana vuonna 2012. 

 

Vasen keskuspuolustaja: Gael Givet

Rodriguezin tavoin myös Gael Givet oli Monacon oma kasvatti. Kolme vuotta Rodriguezia nuorempi Givet oli saanut peliaikaa jo edellisten kausien aikana. Givet oli 2004 Mestarien liiga -finaalin aikoihin hyvinkin lupaava nuori puolustaja, joka nousi myös Ranskan maajoukkueeseen. Givet pelaisi Ranskan maajoukkueessa kesän 2006 MM-kisoissa. Givet siirtyi Marseillen riveihin vuonna 2007 ja samana kesänä myös Rodriguez siirtyi samaan seuraan. Tammikuussa 2009 Givet sai siirron Valioliiga-seura Blackburniin. Blackburnissa hän oli varsinkin 2009-2011 välisenä aikana Sam Allardycen vakiopuolustaja. Peliaika kuitenkin väheni, Blackburn tippui Mestaruussarjaan ja Givet palasi Ranskaan. Hän pelasi joitakin pelejä kotikaupunkinsa Arlesin sekä Evianin riveissä. Givet lopetti uransa 35-vuotiaana vuonna 2016. 

 

Vasen puolustaja: Patrice Evra

Menestyinein pelaaja koko Monacon ryhmästä. Patrice Evra oli 2004 Mestarien liiga -finaalin aikoihin vain 23-vuotias. 2002 Nicesta siirtynyt Evra pelasi 2002-2005 välisenä aikana miltei joikaisessa Monacon ottelussa. Kesällä 2005 Evra sai suuren siirron Manchester Unitediin. Evralla oli vaikeuksia päästä Unitedin avauskokoonpanoon. 2006 MM-kisat jäivät Evralta välistä, mutta kaudella 2007-08 Evrasta muodostui yksi Valioliigan parhaista vasemmista puolustajista. Hän voitti yhteensä viisi Valioliiga-mestaruutta Unitedin riveissä. Hän voitti Mestarien liigan vuonna 2008 ja pelasi finaalissa täydet 120 minuuttia. Evrasta tuli lopulta myös Manchester Unitedin kapteeni ja hän pelasi yhteensä 379 ottelua ManU-paidassa. Kesällä 2014 Evra siirtyi Juventukseen jossa hän voitti kaksi Serie A:n mestaruutta. Kahden kauden jälkeen Evra palasi Ranskaan Marseillen riveihin. Marseille-aika päättyi hyvin dramaattisesti, kun Evra potkaisi katsojaa päähän ja hänet erotettiin joukkueesta. Evra vietti vielä yhden kauden Valioliigassa West Hamin paidassa, kunnes hän päätti lopetta uransa 37-vuotiaana vuonna 2018.  

 

Oikea keskikenttäpelaaja: Edouard Cisse

Fyysinen ja todella hyvin puolustava keskikenttämies Edouard Cisse saapui Monacoon lainasopimuksella PSG:n riveistä. Cisse, joka pelasi Monacon ankkurina ei kuitenkaan saanut vakituista siirtoa joukkueeseen seuraavana kesänä. Seuraavan kolmen kauden ajan Cisse pelasi PSG:n keskikentällä. Kesällä 2007 Cisse siirtyi Turkkin suurseura Besiktasin riveihin. Hän pelasi Besiktasissa kahden kauden ajan, jonka jälkeen hän palasi Ranskaan Marseillen riveihin. Marseillessä pelatessaan hän voitti Ligue 1 -mestaruuden vuonna 2010 ja oli tärkeä osa Marseillen keskikenttää yhdessä Charles Kaboren ja Lucho Gonzalezin kanssa. Cisse lopetti uransa 34-vuotiaana vuonna 2012 pelattuaan vielä yhden kauden Auxerressä. 

 

Keskikenttäpelaaja: Lucas Bernardi

Lucas Bernardi saapui Monacon keskikentälle kesällä 2001 pelattuaan yhden kauden Marseillessa. Hänestä muodostui heti vakiomies Monacon keskikentällä. Bernardi pelasi myös Argentiinan maajoukkueessa, mutta ei päässyt vuoden 2006 MM-joukkueeseen. Bernardi oli arvostettu pelaaja Monacon keskikentällä ja Argentiinalainen pelinrakentaja viihtyi Monacossa aina vuoteen 2008 asti. Kesällä 2008 hän siirtyi Argentiinaan kasvattajaseuransa Newell’s Old Boysin riveihin, jossa hän pelasi aina vuoteen 2014 asti, jolloin hän lopetti uransa 37-vuotiaana. Tämän jälkeen hän ryhtyi valmentamaan Old Boysia kaudella 2015-16. Kausi ei kuitenkaan ollut suuri menestys ja tämän jälkeen Bernardi kiersi lyhyitä manageripestejä Arsenal de Sarandin, Godoy Cruzin, Estudiantesin sekä Belgranon peräsimessä. Tällä hetkellä hän valmentaa Godoy Cruzia toisella pestillään.

 

Vasen keskikenttäpelaaja: Akis Zikos

Cissen kaverina keskikentän pohjalla häärinyt Akis Zikos saapui Monacoon kesällä 2002. Kreikkalainen keskikenttämies oli jo yksi kokeneimmista pelaajista tässä joukkueessa. Zikos pelasi Monacossa vielä kaksi lisäkautta, kunnes uudet keskikenttäpelaajat kuten Jaroslav Plasil ja Diego Perez veivät hänen pelipaikkansa. Kesällä 2006 Zikos palasi AEK Ateenan riveihin Kreikan pääsarjaan. Hän pelasi kaksi kautta AEK:n paidassa, kunnes hän päätti lopettaa uransa 34-vuotiaana vuonna 2008. Hänestä tuli myöhemmin AEK:n juniorijoukkueen joukkueenjohtaja ja tässä roolissa hän toimii edelleen.

 

Oikea laitapelaaja: Ludovic Giuly

Joukkueen ykköstähti ja kapteeni, Ludovic Giuly oli todellinen helmi Monaco-vuosinaan. Giuly saapui Monacoon Lyonista jo vuonna 1998 ja hänestä muodostui 2002-2004 välisenä aikana koko Ranskan liigan paras oikea laituri. Giuly pystyi pelaamaan myös vasemmassa laidassa sekä kymppipaikalla hyökkääjän takana. Tässä Mestarien liiga -finaalissa Giuly pelasi hyvin vapaassa roolissa oikeana laiturina. Seuraavana kesänä Giulya odotti suuri siirto Barcelonaan. Hänen ensimmäinen kautensa oli todella hyvä, mutta seuraavien parin kauden aikana Giulyn peliaika alkoi vähentyä. Hän ei päässyt samalle tasolle kuin Monacossa ja kesällä 2007 Giuly siirtyi AS Roman riveihin. Ranskalaistaituri ei juuri vakuuttanut Serie A:ssa ja palasi seuraavana kesänä Ranskan kentille PSG:hen. PSG:ssä ensimmäinen kausi meni Giulylta ihan hyvin, mutta tuon jälkeen jo 34-vuotiaan ranskalaisen taso lähti laskuun. 2011 Giuly palasi Monacoon, joka oli pudonnut Ligue 1:stä. Ranskalainen pelasi vielä yhden kauden Lorientin riveissä ja ilmoitti lopettavansa uransa 37-vuotiaana vuonna 2013. Hän kuitenkin pelasi vielä kolme kautta Ranskan amatöörisarjoissa. 

 

Vasen laitapelaaja: Jerome Rothen

Ranskan maajoukkueessakin näihin aikoihin pelannut Jerome Rothen tuli Monacoon Troyesin riveistä vuonna 2002. Rothen ja Giuly muodostivat todellisen tehokaksikon hyökkääjän takana. Kummallakin nopeutta ja harhautuksia riitti. Rothen ei ollut kummoinen maalintekijä, mutta kaudella 2003-04 hän keräsi kaikki kilpailun mukaan lukien peräti 19 maalisyöttöä. Rothen siirtyi seuraavana kesänä EM-kisojen jälkeen PSG:n riveihin. PSG:ssä tehot uupuivat, mutta pelatessaan Rothen oli PSG:n parhaimpia ja varsinkin viihdyttävimpiä pelaajia. Kauden 2009-10 hän oli lainalla niin Rangersissa kuin turkkilaisessa Ankaragucussa. 2010 PSG päätti päästää Rothenin menemään, mutta hän ei löytänyt uutta seuraa ennen seuraavaa kesää. Kokenut ranskalainen siirtyi Bastiaan, jonka riveissä hän pelasi kaksi kautta. Tämän jälkeen Rothen siirtyi takaisin kasvattajaseuransa Caenin riveihin puoleksi kaudeksi, jonka jälkeen hän lopetti uransa 35-vuotiaana vuonna 2013. 

 

Keskushyökkääjä: Fernando Morientes

Real Madridissa ja Espanjan maajoukkueessa maaleja paukuttanut Fernando Morientes siirtyi lainalle Monacoon kaudeksi 2003-04. Hänen peliaikansa Real Madridissa oli kortilla Ronaldon saapumisen seurauksena. Monacossa Morientes loisti ja hän oli todella tärkeä osa Monacon menestystä Mestarien liigassa. Hän muodosti todellisen tähtitrion Giulyn ja Rothenin kanssa. Seuraavaksi kaudeksi Morientes palasi Realiin, mutta hänet myytiin tammikuussa 2005 Liverpooliin. Liverpoolissa hän viihtyi puolentoista kauden ajan. Tämän jälkeen hän siirtyi Valenciaan, jossa ensimmäinen kausi oli hyvä. Seuraavat kaksi kautta olivat kuitenkin loukkaantumisten sävyttämiä ja hän palasi etelä-Ranskaan vielä kaudeksi 2009-10. Marseillessa hän oli voittamassa Ranskan mestaruutta yhdessä Cissen ja Rodriguezin kanssa. 34-vuotias Morientes päätti lopettaa uransa vuonna 2010, mutta hän palasi pelaamaan kolme peliä Espanjan kuudennella sarjatasolla talvella 2015. Pelaajauransa jälkeen Morientes toimi Real Madridin juniorijoukkueissa valmentajana. Kaudella 2015-16 hän valmensi Espanjan kolmannella sarjatasolla pelannutta Fuenlanbradaa. 

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram