• Vedot jääkiekossa ilman maskia

     

    Yleensä ammattitoimittajien sekä penkkiurheilijoiden yleinen mielipide on, että maalivahdin pitäisi torjua suorat vedot joissa ei ole maskia. Hyvä maalivahti on heidän mielestään sellainen, joka ei päästä vetoja ilman maskia.

    Toisessa play-off matsissa JYP-HIFK kotijoukkue JYP teki melkein kaikki maalinsa suorista vedoista ilman maskia. IFK:n mokea arvosteltiin tämän vuoksi, koska hänen muka olisi pitänyt torjua nuo vedot. Olen erimieltä.

    Ensinnänkin, jos kaudessa on maalivahdilla noin 30- 50 matsia ja näin ollen melkein 500 torjuntaa, niin ei matematiikka ole hänen puolellaan. Ja kuka ihmeellinen olento voi ottaa kiinni 9 m/s leijuvan kiekon, joka lerpattaa jonkun jaloista kohti sinua? Ja lämärin vetonopeus on n. 15 metriä/sekuntti, eikä sitäkään kyllä kukaan voi helposti kopata.

    Ihminen vain yksinkertaisesti on hidas reagoimaan ja yksi eläinkuntamme hitaimmista nisäkkäistä. Päivät pitkät syömme voileipiä ja potkimme jalkapalloa, emme tappele villieläinten kanssa tai kiipeile puissa. Näin ollen on aivan luonnollista ettemme saa luodinnopeata pikkukiekkoa kiinni joka saamarin kerta.

    ice-hockey-589383_960_720

    Siksi lerpattavat rannevedot tai kovat lämärit ilman maskia ovat yhtä hyviä ratkaisuja kuin maskista vedetyt vastaavat. Elleivät jopa parempia. Sillä yleensä jos pelaaja vetää maskista, niin kiekko osuu ensimmäiseen pelaajaan, joka purkaa kiekon toiseen päätyyn ja tappaa ylivoimaa puoli minuuttia. Kovin usein Suomen kiekkoliigan pelaaja on silkka amatööri Änärin vastaavaan, ja kun hän vetää kohti maskia, osuu kiekko joko lihamuuriin tai pelaaja saa mailan väliin, kiekko lentää verkkoihin, tulee pelikatko ja aloitus siirretään keskialueelle.

    Yhteenveto: Veto ilman maskia on nopeasti liikkuva lerpattava kiekko, jota on usein vaikea saada kiinni, riippuen maalivahdin itseluottamuksesta ja asennosta. Mitä enemmän on rumputulitusta kohti maalia, on se parempi kuin se että kiekko vedetään päin vastustajan persettä. Maski aiheuttaa joskus ns. varman maalin, kun maalivahti ei näe kiekkoa. Mutta ilman maskia lauottu veto on luomumpi ja komeamman näköinen.

    Teksti: Aleksi Juvonen

    Kuvat: Pixabay kuvapalvelu ja Trombit mediakirjasto

  • Talouskasvu Suomen pelastaja?

    Suomen taloudella menee kehnosti. Vähäosaisilta pitää leikata ja miljardien lainoja ottaa. Ennuste on että Suomesta tulee samanlainen paikalleen jäänyt avuntarvitsija kuin Kreikasta.

    Jokainen ihminen maksaa eri asioista. Toisille raha on maksuväline tai suoritus, numismaatikoille taas keräilykohde. Sairaseläkeläisen budjetti kuukaudessa on noin 1000 euroa, kun taas keskivertosuomalaisen, n. 3000.

    Miten Suomen talous saataisiin sitten nousuun? Yksi keino on perustaa yrityksiä. Jos osaa kirjoittaa hyviä kirjoja tai säveltää hyviä levyjä, niin amerikkalainen verkkokauppa Amazon itsepalvelu on yksi keino myydä tuotteitaan. USA:ssa bisneksen teko tarkoittaa sitä, että siellä myydyistä tuotteista ei oteta Suomessa veroja. Se on siis eräänlainen veroparatiisi kun kaksoisverotusta ei ole. Verkkokaupan perustaminen on ilmaista, tosin yleensä ensimmäinen tilikausi voi olla tappiollinen. Yleensä verkkokauppa on sinällään vaaratonta liiketoimintaa, että siinä ei voi köyhtyä, ainakaan kovinkaan pahasti.

    business-world-541430_960_720

    Toinen keino Suomen talouden saattaminen nousuun olisi työpäivien lyhentäminen 8- tuntisesta työpäivästä kuusituntiseen. Tällöin palkkarahat jakautuisivat tasaisemmin populaation kesken ja syntyisi enemmän työpaikkoja. Myös vapaa- aikaa syntyisi enemmän, jonka voisi käyttää vaikka kirjojen kirjoittamiseen tai levyjen säveltämiseen joiden avulla voi tehdä myyntiä verkossa.

    Viimeinen keino olisi suosia suomalaisia yrityksiä, marketteja ja tuotteita. Näin osa rahoista ei karkaisi ulkomaille ja rahaa kertyisi, esim. turisteilta tai opiskelijoilta kaikille koko Suomea myöten. Syö mielummin hesessä kuin carrolsissa, ostaa vaatteita stokkalta zalandon sijaan. Pienet teot merkitsevät koko Suomen olemassaolon verran.

    Teksti: Aleksi Juvonen

    Kuva: Pixabay kuvapalvelu

  • Kauhufantasia tyylilajina

     

    Keskiajalla kristityt polttivat noitia ja vääräuskoisia sen vuoksi että he edustivat pahuutta. Sittemmin 1900- luvulla elokuvissa kauhufantasia, joka otti vaikutteita menneistä ajoista, puskettiin sisään uudeksi genreksi.

    Voitaisiin ajatella, että kauhu lajina on kamalaa ja täynnä raakuuksia. Mutta toisaalta, onhan koko ihmiskunnan historia täynnä raakuuksia, etenkin 1900- luku, joka oli maailmanhistorian verisin vuosisata.

    Ensimmäiset kauhuelokuvat ottivat teemoikseen noituuden, vampyyrit ja mytologiset hirviöt. Ne olivat enemmänkin moraalisesti pelottavia, mutta siihen aikaan vampyyri, joka imi verta, tulkittiin kauheaksi. Nämä elokuvat, joissa päävaarana olivat ihmissudet tai kannibaalit, esittivät ihmisyhteisölle vaaraa, joka oli yhteinen. Ihmissudet ja muut olivat enemmänkin koko kansakunnan syntipukki ja vitsaus, jota vastaan kaikki tekivät hartiavoimin töitä niin että se kukistuisi.

     

    troll-162078_960_720

    Vasta 1960- luvun lopussa kauhugenre sai uusia piirteitä, kun valokeilaan astutettiin elävät kuolleet. Näissä kulttielokuvissa vaarana ei ollut enää jokin irrationaalinen uhka, vaan jopa ihmiset toisilleen. Zombie- elokuvissa tapahtui intiimejä raakuuksia ja jopa perheenjäsenet olivat toinen toistensa uhkia. Anonyymistä syntipukista tuli zombie- elokuvien myötä hyvin henkilökohtaista ja päällekäyvää klaustrofobiaa.

    Kauhuelokuvat yleensä tekevät ihmisen vihaiseksi tai surulliseksi. Joku voisi ajatella että se tyydyttää onnettomien ihmisten perverssiä tarvetta katsoa toisten kärsimystä. Miksi sitten niitä katsotaan? Kauhuelokuvat eivät sovi heikkohermoisille, jotka voivat järkyttyä ja ruveta itse riehumaan. Mutta jos katsojalla on kaikki muumit laaksossa ja inkkarit kanootissa, niin hän ei kauhua katsomalla tunne mitään. Se on vain yksi tyylilaji muiden joukossa.

    Varsinkin zombie elokuvissa on käytetty mustaa huumoria osana kauhun kuvausta. Miten sitten huumori ja kauhu voivat soveltua yhteen? Ehkä siksi, että huumorin salainen resepti ei tule ilosta, vaan surusta. Paratiisissa ei ole huumoria. Tämä palaa taas siihen teesiin, että kauhuelokuvat soveltuvat kärsiville ja pahaa kokeneille ihmissieluille. Lisää siihen vielä musta huumori, maailmanloppu ja sadistinen nautinto katsoa muiden kärsimystä. Siksi sen nimi onkin kauhu, ei tekopirteä komedia, jossa tarinankerronta on pinnallisempaa.

  • Videopelit osana viihdeteollisuutta

     

    Ensimmäiset digitaaliset pelit tehtiin kotitietokoneille 1970-luvulla. Sittemmin 80- luvulla ohjelmoitiin ensimmäiset television kautta pelattavat videopelit. Niissä seikkailivat putkimiehet ja keskiajan ritarit. Oli palikkapelejä ja suoraviivaisia tekstipelejä.

    90- luvulla pelivalikoima laajeni monille eri konsoleille ja 2000- luvulla peligrafiikka muistutti jo elokuvia. Pelaajia on nykyään maailmassa jo satoja miljoonia, kun jokaisessa puhelimessakin on olemassa jonkinlainen peli. Vähemmistön harrastuksesta tuli populaaria hupia parissa vuosikymmenessä.

    Onko videopelit sitten suunnattu yksinäisille joilla ei ole ihmiskontakteja mennä pelaamaan jalkapalloa ulos aurinkoon? Niille, jotka kyhjöttävät yksin nurkassa toljottamassa pikselimössöä? No ehkä kummastelijoiden pitäisi kokeilla pelaamista itse, niin tajuaisivat että kavereidenkin kanssa voi pelata joko livenä tai sitten verkon kautta.

     

    minecraft-1106261_960_720

    Parhaimmissa video ja tietokonepeleissä on mukana suuria tunteita, rakkaustarinoita, ihmiskohtaloita ja sankaruutta. Pelaaja voi myös itse löytää puolisonsa tai leipätyönsä nettipelien kautta.

    Videopelit eivät vain kehitä ajattelua, ne myös mahdollistavat uusien innovaatioiden syntyä. Markkinataloudesta löytyy rako esimerkiksi roolipelien kohdalta. Pelaaja voi kehittää itse oman pelin, levyn tai kirjan, joka pohjautuu seikkailu, rooli tai strategiapeliin. Samoin myös kaikissa maailman peleissä lautapelejä myöten on olemassa selvä bisnesmahdollisuus. Joku voi olla esim. shakin harrastaja ja kirjoittaa shakkiromaanin, jossa on mukana roolipelielementtejä.

    Itse kasvoin konsolipeliohjain kädessä. Lapsuudessa hukutin useita tunteja päivässä pelien ihmeelliseen maailmaan. Ihmiset luulivat että se on vain sopivaa nörteille tai kummajaisille. Mutta nykyään jokainen ihminen toljottaa nollia ja ykkösiä koko ajan kaikkialla. Jokainen tuijottaa digitaalista ruutua koko ajan bussissa, metrossa, ratikassa tai junassa. Olin siis lapsuudessa edelläkävijä kun minua moittineet syyllistyvät nyttemmin aikuisuudessa samaan syntiin. Voin sanoa, että tavallinen puhelinruutu ei vedä vertoja kunnon 90- lukulaiselle hyvällä juonella varustetulle retropelille. Eikä älypuhelimet oikeastaan ole niin siisti juttu- parasta on kokea rakastuminen ja työnteko oikeassa elämässä.

  • Shakki on harrastajalleen rentoa ajanvietettä

    Kansainvälisesti shakinpeluu on kilpaurheilua, mutta amatöörit osaavat myös ottaa sen pelkkänä lautapelinä

    Haastattelemani shakinpelaaja Chrisse aloitti shakinpeluun vanhemmalla iällä, vasta 65- vuotiaana. Hänen mukaansa harrastelijan ja mestarin erottaa toisistaan se seikka, että harrastelija leveilee saavutuksillaan, mutta kokeneemman pelaajan ei tarvitse.

    Mutta miksi ihmiset pelaavat shakkia, jos koneet voittavat ihmisen? Chrissellä on tähän ratkaisu: “Koneet tapelkoot keskenään”, hän tuumii. Mielinapikseen hän tunnustaa ratsun eikä shakin pelaaminen ole ajanhukkaa.

    Shakki on pelien kuningas.”

    On muistettava, että shakki ei ole ainoa suosittu lautapeli. On olemassa myös Go- Go, Stratego, Risk ja kaikenlaisia muita lautapelejä joissa on oma viehätysvoimansa ja lumonsa. Shakki on vanha peli, peräisin Aasiasta ja kehitetty satoja vuosia sitten.

    Päämäränä on tuhota vastustajan armeija omalla armeijallaan. Mikään sotapeli shakki ei ole. Se kehittää ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja antaa elämälle sisältöä. Kilpailutilanteessa pelaaja voi vaikuttaa ehkä hieman narsistiselta, mutta on näin ollen vain oman mielensä vankina.

    Shakkipeli voitetaan hyvällä keskittymiskyvyllä, muistilla, shakkiteorian ymmärtämisellä, reagointikyvyllä ja koko mielen ja kehon hyvinvoinnilla. Varjopuolena on houkutus alkaa pelin orjaksi, jolloin uhraa kaiken vapaa-aikansa pelin opettelemiseen, jolloin taas asettaa itsensä uhrin tai marttyyrin asemaan.

    shakki-2

    Toinen haastateltavani tottelee nimeä Arto. Vaikka shakinpeluu yleensä aloitetaan juniori-iässä, niin Artokin kuuluu myöhännäisheränneisiin, kun hän aloitti shakinpeluun 35- vuotiaana. Hänen mukaansa mestari on harjoitellut tuhansia tunteja, ja tämä erottaa hänet harrastelijasta. Peli ei ole hänelle ajanhukkaa, vaan se kehittää hänen ajatteluaan. Lähetin Arto tunnustaa mielinapikseen pelissä, joka ei ole hänen mielestään ylivarvostettu.

    Kilpailushakissa pelaajia vertaillaan vahvuusluvulla(Selo). Se kertoo pelaajan menestymisen ja kykeneväisyyden laudan ääressä. Mutta tavallinen maallikko voi ajatella ettei peliä tarvitse ottaa niin vakavasti. Sehän on vain peliä. Ihmisen ei pitäisi korvata omaa ihmisarvoansa Selo- luvullaan, koska liika suorittaminen ja pingottaminen ei tee hyvää mielelle, terveydelle tai edes itse pelille. Jokainen saa olla sellainen pelaaja kuin on eikä hänen tarvitse suorittamisella ansaita arvoaan.

    Onko shakki jo ratkaistu, kun tietokone voittaa ihmisen? Vaikka ihminen tulisi kuinka hyväksi pelaajaksi tahansa, niin hän ei pärjäisi koneelle. Tärkeintä on saada shakista irti mielekästä tekemistä ja virtaa aivoille. Shakki on vain yksi lautapeli muiden joukossa. Tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa.

    Teksti: Aleksi Juvonen

    Kuva: Teemu Niemelä

  • Jääkiekkokolumni

    Näkökulma: Pelicansin koe-laboratoriossa alkaa olla virkistyspullot vähissä

    Valmentajapari Petri Matikainen ja Pasi Nurminen aloittivat tämän kauden Pelicansin ruorissa uudella asenteella. Tarkoitus oli esittää kokeilunhaluista jääkiekkoa, jossa vaikeiden vieraskiertueiden jälkeen otettiin reservistä tuoreita miehiä jäälle. Nyt kun Helsingin IFK johtaa puolivälieriä heitä vastaan 2-0, niin alkaa olla viimeisten huoltotoimenpiteiden ja ratkaisujen paikka.

    Säälipudotuspeleistä matkansa aloittanut Pelicans voitti Kalpan 2- 1 ja eteni IFK:ta vastaan puolivälieriin. Sarjassa Pelicans riippui köysissä viimeistä iskua vailla, mutta teki ihme- tempun ja käänsi sarjan 0- 1 tappioasemasta edukseen. Siinä Pelicans käytti vahvuuksiaan eli kovaa karvausta kotikentällä sekä tehokasta ajan tappamista johtoasemassa.

    Pelicansin ratkaisun avaimet IFK sarjan kääntöön piilevätkin ykköskentän tehoissa, kun Nico Maleniuksen paljon puhuttu luja lyöntilaukaus siniviivasta on menettänyt tehoaan ja vaikutustaan kentällä. IFK vahti Ville Hussoakaan ei olla täysin haastettu oikeilla maalintekopaikoilla, vaan hyökkäykset on jääneet kulmissa pyörimiseksi.

    Petu Matikaisen Pelicans otti runkosarjassa kohtuuttoman paljon ja Liigassa eniten kahden minuutin rangaistuksia. Fyysinen kiekko on ollut osa Pelsun uutta ilmettä, ja siitä on näkynyt jo nyt välähdyksiä jäällä. Pystyykö Pelicans haastamaan IFK:n fyysisesti ja kenties satuttamaan jotain sen kärkipelaajia, tosin puhtauden rajoissa?

    ice-hockey-570893_640

    Lahtelaisten maalivahtiosasto on kunnossa, kun Janne Juvonen maalinsuulla on hyvin peittävä ja rauhallinen kiekon kopittaja. Jotkut maalinedustahässäkät tosin tuottavat Juvoselle pientä hosumista. HIFK on onnistunut ohittamaan Juvosen jo kahdeksan kertaa kahden pelin aikana.

    Jos Petu ja Pasi saavat kolmanteen matsiin tiistaiksi uudenlaisen miehityksen, niin pakan sekoittaminen voi hämmentää vastustajaa. Pelicansin pitäisi viimeistään tiistaina ottaa sarjan ensimmäinen voitto. Tuleeko tiistaina jäälle jälleensyntynyt Pelicans, joka pelaa värikästä ja kokeilunhaluista jääkiekkoa, vai yrittääkö se pysyä poterossaan ja varoa virheitä kuten tähän asti?

    Teksti: Aleksi Juvonen

  • Leo sai vihdoin esikoisensa

    Näyttelijä Leonardo DiCaprio on ollut ehdolla voittaa näyttelijöiden suurimman palkinnon, kultaisen Oscar-patsaan lukuisia kertoja uransa aikana. Sitä ei tullut hänen hittifilmistään Titanicista, jossa hän oli ehdolla mutta palkinto jäi saamatta. Tästä pettyneenä, Leo ei tullut edes juhlimaan filmin toisen päätähden, Kate Winsletin Oscarin voittoa.

    Titanicin jälkeen Leo on tähdittänyt useita hienoja elokuvia kuten The Aviator, Shutter Island ja Blood Diamond, muttei ole saanut näistä töistään sitä kirkkainta palkintoa. Vuonna 2016 Leo sai vihdoin himoitsemansa kruunun omalle uralleen, kun The Reveant toi hänelle Oscarin parhaasta pääroolista.

    Oli myös sattumaa, että samassa kuussa Ruotsin kuninkaallisille syntyi pieni poika, jonka nimeksi annettiin Oscar. Sääli ettei se ollut Leon lapsi, vaikka Oscar- palkinto saattoi hyvinkin vertauskuvallisesti olla sitä.

    oscar3

     

    Leon näyttelytyyli oli hänen uransa alussa reippaan iloluontoista, mutta lopulta hänestä kuoriutui hieman kyyninen otsien kurtistaja. Leon parhaan kaverin, Tobey Maguiren viimeisin elokuvarooli oli esittää neuroottista shakkinörttiä elokuvassa Pawn Sacrifice, joka jäi unohduksiin toisin kuin The Reveant, jossa Leo esitti uhmakasta ja raavasta erämiestä.

    Leolle on ominaista rooleissaan olla hyytävän itsevarma ja nokkela seuramies, joka johtaa usein hölmistyneisiin ilmeisiin. Hän usein rooleissaan hehkuu karismaa, kun kysyy vastapuolelta ”u-huh?”, eli suomeksi ”ihanko totta?”. Mites nyt suu pannaan, kun uralla on voitettu kaikki mitä on voitettavissa? Mitä Leon kannattaa seuraavaksi elämässään tehdä? Leo voi nyt lesottaa että on voittanut Oscarin, mutta heitetään hänelle pallo takaisin ja kysytään että ”u-huh?”. Ihanko totta?

    Teksti: Aleksi Juvonen

    Kuva: Martta Nerg

  • Post Image

    HEOsta kohti jatko-opintoja

     

    Uutta opiskelupaikkaa on mahdollista hakea kevään yhteishaussa

    HEO:n opiskelijoiden työurakka alkaa olla lopussa ja kevään yhteishaku on jälleen ajankohtainen. Opiskelijat vaikuttavat optimistisilta jatkonsa suhteen.

    Kirjoittava journalisti-linjan opiskelija Kirsi Halmetoja näkee, että hänen aikansa HEOssa ei valunut hukkaan, vaikka toimittajaa hänestä tuskin tulee.

    “Ensiksi hain Helkaan. Kun hakeminen kesti, niin valitsin Heon kirjoittava journalisti- linjan, koska tykkään kirjoittaa”, tuumii Kirsi.

    Kevään yhteishaussa Kirsi hakee uutta opiskelupaikkaa ja linja on selvillä.

    “Olen viihtynyt Heossa ja seuraavaksi haluaisin opiskella sosiaalitieteitä tai mennä töihin”, Kirsi tiivistää.

     

    Kirsi Halmetoja
    Kirsi Halmetoja

    Seuraavaksi tapaan oikeustieteitä lukemaan halajavan Sampsan. Sampsa ei päässyt opiskelemaan korkeakouluun ja alkoi sen sijasta opiskella kansanopistossa. Onko se rimanalitus?

    “Ei missään tapauksessa. Tämä on ollut ehdottomasti positiivinen kokemus. Seuraavaksi menen toivottavasti kohti uraputkea”, Sampsa pohtii.

     

    yhteishaku1
    Sampsa

    Toinen oikiksen pääsykoekirjoja kahlaava opiskelija Olli Valtanen ei taas päässyt yliopistoon eikä korkeakouluun ja valitsi Heon. Hänen mielestään kansanopistostakin voi olla jotain hyötyä jatko-opintoja ajatellen.

    “On, paljon aiheita joita pohtia. Toivottavasti niiden avulla saa tarpeeksi elämän eväitä, jolla voi suunnata kohti työelämää”, Olli tuumii.

    HEO toimii hyvänä polkuna kohti vaativampia kouluja ja ehkä jopa väylänä työelämään.

    Teksti: Aleksi Juvonen
    Kuvat: Martta Nerg

  • Kofeiinittoman kahvin plaseboefekti

    Kofeiinittoman kahvin plaseboefekti

    Olen ollut pitkään koukussa kahviin, eikä haittaa ollenkaan. Minulla on omituinen viha-rakkaussuhde tähän Suomen suosituimpaan lailliseen päihteeseen, uskallan väittää. Pahimpina rillutteluvuosina tapanani oli juoda kahvia jo aamuyöhön saakka. Valvominen ja kahvin juonti sopivat kuitenkin huonosti yhteen. Seuraavana päivänä minulla oli hirvittävä väsymys ja yleensä nukuin alkuiltaan asti. Vähän erilainen vaikutus kuin olutkrapula, siis.

    Nyt olen juonut lempikahviani, saksalaista merkkiä koko syksyn ja talven. Viikonloppuna tapanani on yhä valvoa yli puolenyön. Juon samalla tätä saksalaista kahvia. Tunnen oloni pirteäksi ja luulen olevani kovassa kofeiinipössiksessä. Ja mikä parasta, seuraavana aamuna minua ei laisinkaan väsytä enkä nuku kovinkaan pitkään.

    Suomikuva kahvi

    Vasta viime viikonloppuna vaivauduin lukemaan kahvipaketin takakantta. Siinä luki, että kahvi on kofeiinitonta. Olen siis koko ajan luullut nauttivani kofeiinia, mutta olenkin luonut silkkaa lumekahvia. Pelkkää värjättyä vettä! Mutta ei se minua ja minun suhdettani tähän kahviin mitenkään haittaa. Olen nyt ostanut monta pakettia kofeiinitonta kahvia ja aion tästä lähin juoda sitä pelkästään. Sanotaan, että vain ensimmäinen kuppi vaikuttaa aivoihin ja seuraavan vaikutusta ei pahemmin edes huomaa. Tulos on siis plussan puolella! Olen juonut kahvia ja plaseboefektin takia luullut että siinä on kofeiinia.

    Nyt ei enää väsytä aamuisin ja aamukahvikin tuntuu piristävän, vaikka kofeiinia siinä ei ole tipan tippaakaan. Mikään ei siis muutu, paitsi se että voin juoda kahvia mihin kellonaikaan tahansa. Sen lisäksi en ole enää koukussa mihinkään päihteeseen! Sanotaan, että joskus virheet voivat osoittautua onnistumisiksi.

    Teksti: Aleksi Juvonen
    Kuva: Kristiina Sievi-Korte

Köpa Cialis på nätet Sverige Köpa viagra på nätet utan recept Comprar levitra por internet Viagra kopen Nederland Osta Cialis Suomi Comprar Priligy sin receta Comprar Priligy sin receta Kjøpe Viagra reseptfritt på nett i Norge