• Vanhan huvilan anarkisti

    Vanhassa Linnunlaulun huvilassa tuoksuu mummolalta ja radiosta soi klassinen musiikki. Huoneet ovat lattiasta kattoon täynnä kaikenlaista tavaraa. Sanonta: ”kaikkea maan ja taivaan väliltä” ei riitä kuvaamaan puoliakaan tästä aarreaitasta, josta löytyy mitä vain aurinkolaseista kasettisoittimiin ja pehmoleluista suksiin. Pelkästään kirjoille on varattu useampia huoneita. Yksi oleellinen osa sisustusta kuitenkin puuttuu, nimittäin huvilan omistaja, pääkaupunkiseudulla jo vuosikymmeniä vaikuttanut, ihastuttanut ja vihastuttanut Aulis Junes.

    Ulko-oven viereiseltä jakkaralta löytyy lappu, johon on kirjoitettu tikkukirjaimin: ”OLEN PUUKASALLA HUVILAN TAKANA.”

    Aulis (1 of 1)
    Aulis Junes on lähes 80-vuotias anarkisti ja populisti. Hän pitää kirpputoria nelikerroksisessa kodissaan, Linnunlaulun huvilassa.

    Harmaantunut anarkisti-pappa kertoo iloisesti ja avoimesti pitkään jatkuneesta toiminnastaan ongelmanuorten kanssa. Uraksi, tai työksi hän ei halua vuosien aikana kertynyttä kokemustaan kutsua.

    ”Mä en halua olla minkään järjestön, tai yrityksen keulahahmo, tai muutenkaan mikään esikuva.”

    Vuosien mittaan Junes on kuitenkin saanut niin paljon aikaan, että häntä olisi helppo pitää omaperäisenä esikuvana, mitä tulee nuorisotyöhön.

    Vuonna 1990 hän perusti Hannu Penttisen kanssa Aseman lapset ry:n. Järjestö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhteisö, jonka tarkoituksena on lasten ja nuorten terveen kasvun sekä nuorten ja aikuisten luontevan vuorovaikutuksen tukeminen. Järjestön toiminta on laajentunut valtavasti neljännesvuosisadassa. Muun muassa Walkers-kahvilat kuuluvat järjestön piiriin. Nykyisin Aseman lapset ry:llä on useita yhteistyökumppaneita RAYsta Opetus- ja kulttuuriministeriöön asti.

    ”Silloin alkuaikoina me vaan kuljeskeltiin tuolla juna-asemalla ja puhuttiin nuorille. Joistain huomas heti, että niillä ei oo kaikki kunnossa. Sitte me yhessä alettiin miettiä, kuinka vaikka niistä huumeista pääsis eroon, ja että miten pääsis muutenki takasin jaloilleen.”

    Jaloilleen pääseminen ei ole aina helppo projekti, varsinkaan asunnottomana. Niinpä vuonna 1990 Junes oli Aseman lasten lisäksi mukana aloittamassa talonvaltausliikettä, joka on yhä pystyssä nimellä Oranssi ry. Pian valtausten jälkeen Helsingin kaupunki alkoi tehdä hyvillä mielin yhteistyötä Oranssi ry:n kanssa. Kaupunki aluksi vuokrasi ja lopulta myi Oranssi ry:lle huonokuntoisia puutalokiinteistöjään, jotka järjestön nuoret sitten peruskorjasivat itselleen sopiviksi vuokra-asunnoiksi.

    Junes on yhä yhteyksissä entisten ongelmanuorten kanssa, joita hän auttoi jo lähemmäs 30 vuotta sitten.

    ”Joo, oon mä saanu kutsuja häihin ja kastajaisiin! Kovasti kiittelevät aina ku nähdään. Tänäänki puhuin yhen Riston kanssa pitkät pätkät puhelimessa, ku se soitti. Kuuskymppinenhän seki taitaa jo olla.”

    Hyvä palaute ja elämänlaadun paraneminen, jota Junes on saanut nuorten kohdalla todistaa toimintansa aikana, ovat olleet hänelle motivoivia tekijöitä homman jatkamisessa. Edelleen Linnunlaulun huvilan tiluksilla käy niin uusia kuin vanhojakin kasvoja juttelemassa Junesille ja tekemässä hänen kanssaan pihatöitä, kuten halon hakkuuta.

    ”Tää ei oo mikään lääkärin vastaanotto, jossa sulle tungetaan vaan pillerit kouraan ja lähetetään matkoihis. Tänne tullaan vähän niinku tultais mummollaan, tai pappalaan kylään.”

     

    Teksti: Anni Hausen

    Kuvat: Tapio Brotherus

  • Studiokuvaus pitää pintansa

    Muutaman vuoden takainen digikuvaustrendi on vähitellen hiipumassa. Nykyisin valokuvausstudioissa käy jälleen kuhina.

    danae_delikouras_studio

    Studiokuvissa korostuu nimenomaan kuvaajan ammattitaito. Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto ry:n toiminnanjohtaja Mikko Säteri kertoo ammattikuvaajien löytäneen viimeaikoina uusia tuotteita kuvaamisen ympärille. Studiotaustat, valaisimet ja muut jatkuvasti kehittyvät tekniset lisät houkuttelevat asiakkaita.

    Etenkin vauva- ja työpaikanhakukuvien suosio on kasvanut.

    Jo pidemmän aikaa on ollut tapana tuoda lapsia yksivuotiskuviin, mutta mitä suuremmissa määrin vauvoja kannetaan kameran eteen jo puolivuotiaina, tai nuorimmillaan ”new born” -kuvauksiin vasta kaksi viikkoa vanhoina.

    Sähköiset ansioluettelot ja työnpaikanhakukuvat sivustoilla, kuten Linked Inissä ja Facebookissa ovat nostattaneet ammattimaisten kuvien suosiota räjähdystmäisesti. Kuva liitetään mielikuvaan työntekijästä, joten laatuun panostetaan aiempaa enemmän. Kuvia käsitellään kuitenkin maltillisesti. Aikuisilta photoshopataan lähinnä silmäpusseja pois, ja lapsilta taas näppyjä, tai mustelmia.

    Lemmikkien määrä Suomessa on kasvanut, ja niitäkin kuvautetaan studioissa aikaisempaa enemmän. Kotieläimiä kuvataan laidasta laitaan – koirista lehmiin.

     

    Teksti: Anni Hausen

    Kuvat: Danae Delikouras

     

  • Musiikilla muistojen maailmaan

    Mitenkään erityisen musikaaliseksi ihmiseksi en itseäni välttämättä väittäisi, mutta kyllä minä pienenä vuoden verran soitin pianoa ja yhä edelleen laulan aktiivisesti. Parhaiten se toki sujuu, kun muut eivät ole kuulolla. Siivotessa laulan mielestäni niin mainiosti, että voisin valloittaa jonkun hämyisen jazz-baarin silmänräpäyksessä.

    Vaikka kotona ollessani tunnenkin oloni todelliseksi laulajattareksi ja revittelen oikein olan takaa, nautin musiikissa eniten sen rauhoittavasta vaikutuksesta. Huonon päivän yllättäessä saatan pistää kuulokkeet korville ja piiloutua peiton alle kuuntelemaan J. Karjalaisen Kolmea cowboyta, jota isäni minulle lauloi tuutulauluna, kun olin napero. Jos sydänsurut painaa, voi hieman kliseisesti laittaa U2 With or Without Youn päälle ja syödä jäätelöä suoraan purkista. Vanhojen ystävien kanssa iltaa istuessa on aina palattava ajassa taaksepäin ja kuunneltava No Doubtia, tai Bäkkäreitä.

    Musiikki on tutkitusti aivotoiminnalle ja psyykkeelle kallisarvoinen apuväline. Sitä käytetään osana niin Alzheimerin taudin kuin masennuksenkin hoitoa. Positiiviset tulokset ovat aina aika-ajoin yllättäneet tutkijatkin. Psykologi, musiikin tohtori ja läänintaiteilija Ava Numminen selittää asiaa muistisairauksista kärsivien potilaiden kohdalla Hyvä Terveys -nettijulkaisussa:

    ”Musiikki on silta kadonneisiin muistoihin, sillä se aktivoi niihin taltioituneet tunteet. Näin musiikilla voidaan kohentaa muistisairaan turvallisuuden tunnetta ja luottamusta.”

    Nummisen kommenttiin on helppo samaistua. Monilla omat lempibiisit sisältävät hauskoja, kauniita ja villejä muistoja, jotka saattaa unohtaa huomaamattaan pitkäksikin aikaa, kunnes yhtäkkiä kuulee ne kappaleen ensisoinnut. Hetket palaavat tulvien mieleen ja hymy nousee huulille.

    ”Tämän kappaleen tahtiin tanssin ekaa kertaa hitaita!”

    ”Kuunneltiin tätä biisiä viime kesänä koko matka, kun ajettiin kaveriporukalla mökille.”

    ”Tää soi radiossa ihan tauotta silloin, kun olin pieni!”

    Hyviä muistoja tulee aina vaalia ja niitä kannatta ehdottomasti pyrkiä luomaan lisää – ikimuistoisten sävelten tahtiin.

     

     

  • Huumausainerikokset yleistyvät Suomessa

    huume-3

    Suomen keskusrikospoliisi (krp) kertoo tuoreessa selvityksessään huumausainerikosten määrän kasvaneen viime vuonna 7,5 prosenttia. Viranomaiset saivat tietää jopa 23 478 huumausainerikoksesta. Pelkästään Helsingissä tehtiin viime vuonna 3 950 huumeisiin liittyvää rikosilmoitusta. Luku on suurempi, kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla.

    Etenkin kannabiksen kotikasvatus näyttää yleistyneen. Kasvatus on pääasiassa pienimuotoista, mutta siinä on yhä enemmän ammattimaisia piirteitä. Myös keskikokoisia satoja löydetään vuosittain useita. Internet on suuressa roolissa kotikasvatuksen yleistymisessä. Netistä on helppo tilata niin kannabiksen siemeniä kuin saada kasvatusohjeitakin.

    Myös suurin osa Suomessa liikkuvista muuntohuumeista ostetaan tätä nykyä verkossa toimivilta välittäjiltä. Suomen yleisin muuntohuume on yhä alfa-pvp, amfetamiinin kaltainen erittäin vahva stimulantti, vaikka lääkärit ovat varoitelleet siitä jo useamman vuoden ajan. 2014 Hjelt-instituutin oikeuslääketieteellisen osaston antamien tietojen mukaan alfa-pvp oli yleisin huumausaine, jota vainajista löydettiin ruumiinavausten yhteydessä. Useissa tapauksissa huume ei kuitenkaan ollut tärkein kuolemaan johtanut syy.

    Vaikka Suomen huumausainerikosten määrä on selkeästi nousussa, tehtiin törkeitä rikoksia tällä saralla viime vuonna seitsemän prosenttia vuotta 2014 vähemmän. Ekstaasia takavarikoitiin huomattavasti pienempiä määriä, kuin kahtena edellisenä vuonna. Sen sijaan LSD:tä löydettiin jopa yli kaksinkertainen määrä viime vuoteen verrattuna.

     

    Teksti: Anni Hausen

    Kuvat: Teemu Niemelä

     

     

     

  • Varokaa heikkoja.

    Kari Hotakainen voitti tämän vuoden Lause-Finlandia -palkinnon lyhyellä, mutta ytimekkäällä sanaparillaan: ”Varokaa heikkoja.” Lause on napattu Hotakaisen kirjasta Henkireikä (2015).

    Lause-Finlandia on palkinto, joka ollaan jaettu Suomen pienimmillä kirjamessuilla Tampereella Vihtorin kirjastossa. Lause-Finlandia raadin ainoa jäsen, Marko Kulmala, kertoo idean palkinnosta tulleen Vihtorin kirjamessujen alullepanijan, Jussi Lähteen, ajatuksesta. Maailman pienimmillä kirjamessuilla tuntui tarpeelliselta kunnioittaa myös kirjallisuuden perusyksikköä, lausetta.

    ”Totta kai mukana on huumorin pilke, sillä on absurdia ajatella, että joku lause voisi olla ratkaiseva. Kaikki kuitenkin tietävät, että oikeassa hetkessä tai paikassa sanottu tai kirjoitettu lause voi muuttaa paljon tai kaiken”

    Aikaisempina vuosina palkinnon ovat saaneet:

    2010 Petri Tamminen: ”Danny tuli Vääksyyn.”
    2011 Jari Tervo: ”Minut kihlattiin kehdossa.”
    2012 Pertti Jarla: ”Tahdon hehtaarin suota ja kymmenen kuutiota tilaa.”
    2013 Hanna Jensen: ”Isä eli hyvän kuoleman.”
    2014 Juha Hurme: ”Aimo oli laittanut aamiaiseksi kasvisruokaa ja pekonia.”
    Teksti: Anni Hausen
  • Neulan terällä

    Tay Pham (30) muutti perheineen pakolaisina Suomeen Tayn ollessa vielä hyvin nuori. Suuren yrittäjäperheen lapsena hän oppi pian rahan arvon, ja ensimmäisiä kesätöitään hän tekikin jo 13-14 vuotiaana.

    Opiskellessaan Laureassa Tay työskenteli samalla hänen sisarustensa perustamassa kauneushoitolassa, jossa hän teki myös ensimmäiset tatuointinsa.

    Oman liikkeensä, Tattoo Shopin, Tay avasi Kaisaniemeen vuonna 2009. Liike menestyi hyvin, ja Tayn luottohenkilöksi nousi hänen hyvä australialainen ystävänsä ja kollegansa Scott Kearney.

    Kaisaniemen liikkeessä työskennellessään Tay oppi paljon sekä itsestään että yrittäjänä toimimisesta. Henkilökohtaisten ongelmien tuoman stressin vuoksi Tay kävi itse liikkeessä vain pari kertaa viikossa ja delegoi paljon tehtäviä Scottylle. Scott hoiti niin ajanvaraukset kuin työhaastattelutkin.

    ”Olin lomalla jotain 7-8 kertaa vuodessa ja matkustelin vaan ympäri maailmaa. En mä näin jälkeenpäin sitä varsinaisesti kadu, mutta kyllä sitä olis voinut toisinkin toimia.”

    Taylle valkeni, että vaikka Scott hoiti Tattoo Shopissa Tayn hänelle antamat tehtävät hyvin, ei liike tuntunut enää hänen omaltaan. Hän oli kasannut tämän harteille liikaa asioita ja oli itse vastuussa todella vähästä. Tay alkoi ottaa pala palalta tehtäviä takaisin itselleen ja samalla harjoitteli aktiivisesti tatuoimista kehittyäkseen siinä entisestään.

    ”Siinä parissa vuodessa mä opin enemmän, kun mitä olin oppinut mun koko sen astisen uran aikana.”

    jenniraappana_20160315_tattooshop2

    Kun Helsingin yliopisto osti koko Kaisaniemen korttelin, Tattoo Shop joutui muuttamaan nykyiselle sijainnilleen Lapinlahdenkadulle. Liiketila oli paljon pienempi aikaisempaan verrattuna, ja työntekijöistä jäljelle jäivät Tayn lisäksi hänen ystävänsä Anna-Kaisa ja Scott. Pienempi putiikki ja hankalampi sijainti luonnollisesti söi osansa Tattoo Shopin tuloista.

    ”En mä tätä työtä rahan takia tee. Tatuoiminen on mulle intohimo.”

    Tätä nykyä Tay tatuoi yksin Lapinlahdenkadun liikkeessään. Uusia harjoittelijoita, tai työntekijöitä hän ei suunnittele näihin tiloihin ottavansa, mutta suuremman liiketilan löytyessä sekin olisi suunnitelmissa.

     

    Teksti: Anni Hausen

    Kuvat: Jenni Raappana

  • Pikkukaupungin murhamysteeri

    1980-luvulle sijoittuvassa espanjalaistrillerissä, Suosurmat (2014), murharyhmän etsiväpari lähetetään Madridista Espanjan eteläosissa sijaitsevaan pikkukaupunkiin tutkimaan kahden teinitytön katoamistapausta. Taustoiltaan ja tavoiltaan hyvin erilaiset etsivät ratkovat mysteeriä toivoen, että tytöt olisivat vain karanneet vanhempiensa helmoista paremman elämän toivossa. Pian tyttöjen pahoinpidellyt ruumiit kuitenkin löydetään kaupungin läheiseltä suoalueelta. Päivä päivältä tutkintojen edetessä poliisit saavat tietää lisää tapauksen karmaisevista yksityiskohdista ja samalla myös aikaisemmista uhreista.

     

    Suosurmat on espanjalaisen ohjaajan Alberto Rodríguezin kolmas elokuva, joka voitti kotimaassaan jopa 10 Goya-patsasta. Muunmuassa parhaan elokuvan, käsikirjoituksen ja ohjauksen palkinnot menivät Suosurmille. Myös päänäyttelijät Raúl Arévalo ja Javier Gutiérrez muistettiin palkintoja jakaessa.

    Francon ajan jälkeinen Espanja on Rodríguezille elokuvissaan mieluinen teema. Hänen edellinen teoksensa, Grupo 7 (2012), sijoittuu myös 1980-luvulle ja kertoo sen ajan Sevillassa operoivasta korruptoituneesta poliisiryhmästä. Espanjan lähihistoria on maassa edelleen arka aihe, jota varsinkin vanhemmat sukupolvet käsittelevät vielä pitkään.

    Suosurmien traileri antaa elokuvasta vauhdikkaan kuvan, mutta todellisuudessa teos on paljolti henkilökuvausta ja hitaita dialogeja. Elokuvaa on verrattu tyyliltään ja tunnelmaltaan esimerkiksi mainion True Detective -sarjan ensimmäiseen kauteen.

    Suosurmat on toteutukseltaan erinomaisen laadukas ja kaunis kokonaisuus, mutta siinä on myös paljon puutteita. Nuoren ja vanhan poliisin good cop, bad cop -asetelma on kulutettu puhki elokuvahistorian aikana jo kauan sitten. Hahmoihin keskitytään juonenkulun kannalta läpi elokuvan aivan liikaa ja se tekee tarinasta töksähtelevän tuntuisen.

    Elokuva on joka tapauksessa katsomisen arvoinen, kun siihen asennoituu oikein. Pätkät, joissa juoni kulkee eteenpäin, ovat mukaansatempaavia. Viimeistään elokuvan loppupuolella katsojan pitkä odotus palkitaan vauhdilla ja vaarallisilla tilanteilla, sekä yllättävillä käänteillä.

    Suosurmien Suomen ensi-ilta oli 22.1.2016.

  • Tekemisen makua

    Asioiden lykkääminen on paha tapa, jossa tunnun olevan tavattoman taitava. On kyse sitten siivoamisesta, bussiin ennättämisestä, liikunnasta, tai  lahjojen ostamisesta, huomaan aina lähteväni liikkeelle viime tingassa.

    Pientä lohtua tähän saamattomuuteeni tuo tieto siitä, että en ole tapani kanssa yksin. Monet ystäväni ja valtavat määrät ihmisiä internetissä valittelevat kärsivänsä samasta ongelmasta. Yksi ei saa haettua töitä, vaikka olisi tarve. Toinen ei jaksa puurtaa läksyjensä parissa, vaikka tärkeä koe on ihan nurkan  takana. Kolmas ei ole käynyt ystäviensä kanssa ulkona viikkoihin, vaikka ikävä kuulemma onkin.

    Syitä tähän saamattomuuteen on varmasti monia. Omalla kohdallani syytän usein epäonnistumisen pelkoa, tai ihan vain yleistä laiskuutta.

    Reilu puoli vuotta sitten hyvä ystäväni kehotti minua lukemaan Mark Mansonin tekstin terveiden rajojen merkityksestä ihmissuhteissa.  Teksti tuli siinä elämäntilanteessa minulle tarpeeseen. Simppelit neuvot ja itsestäänselvät asiat suoraan nenän edessä auttoivat ymmärtämään omia ihmissuhteita ja arvottamaan asioita uudestaan.

    Mansonin veikeä kirjoitustyyli ja jokaiselle tietyssä vaiheessa elämää ajankohtaiset aiheet saivat minut lukemaan enemmänkin hänen tekstejään. Henkilökohtaisesti koin niistä tärkeimmiksi The Most Important Question of Your Life ja The ”Do Something” Principle -julkaisut.

    Päätin pakottaa itseni uskaltamaan enemmän. Ensimmäisenä uskalsin tehdä asioista sen pelottavimman ja hain kouluun, jossa voin opiskella journalismia, sillä tätä minä olen aina halunnut.

    Muut asiat, joita tein, ja teen edelleen, saattavat tuntua joidenkin silmissä täysin tavanomaisilta, mutta minulle ne ovat suuria ja aika ajoin todella vaikeita.

    Kehittyäkseni kirjoittajana aloin pitää päiväkirjaa ensimmäistä kertaa vuosiin. Jotta saisin pidettyä kiinni minulle rakkaasta harrastuksesta, laulamisesta, aloin ravata karaoke-paikoissa. Tottuakseni väenpaljouteen, aloin käydä enemmän lempibändieni keikoilla ja elokuvissa. Saadakseni syyn siivota, kutsuin ihmisiä kylään.

    Minulla ensimmäinen askel oli suuri harppaus uskalluksen ja tekemisen maailmaan, ja pienet askeleet tulivat sen jälkeen. Motivaatio tekemiseen kasvaa, kun miettii: ”Selvisin siitä, miksi en siis tästäkin.”

     

    Teksti: Anni Hausen

  • Tavoitteena tasa-arvo

    8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Päivän juuret juontavat Yhdysvaltoihin, jossa 1900-luvun alussa työläisnaiset osoittivat mieltään tekstiilialalla toimivien naisten heikkoja työoloja ja alhaisia palkkoja vastaan. Viralliseksi  teemapäiväksi se nimettiin kuitenkin vasta vuonna 1975, ja suomalaisen almanakan sivuilla naistenpäivä on komeillut vuodesta 1990 eteenpäin.

    YK on julistanut naistenpäivän naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi. Päivään alun perin tiiviisti osaksi kuuluneet poliittiset arvot ovat näkyneet etenkin länsimaisessa juhlinnassa vuosi vuodelta vähemmän. Suomessakin naistenpäivä on tätä nykyä pääasiassa tunnettu äitienpäivään verrattavissa olevana hemmottelupäivänä, jolloin miehet muistavat vaimojaan, pojat äitejään ja kollegat toisiaan ruusujen, tai pienten lahjojen voimin.

    Poliittinen peli ei ole kuitenkaan täysin menetetty. Tänä vuonna naistenpäivän teemana on sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä. Kaikki YK:n jäsenmaat ovat hyväksyneet tavoitteen.

    YK:n tasa-arvojärjestö UN Women painottaa teemapäivän olevan ajankohtaisempi kuin koskaan. Naiset ympäri maailmaa kokevat edelleen paljon syrjintää ja väkivaltaa. Järjestön mukaan tämä on suurin este tasa-arvon saavuttamiselle maailmassa. UN Women korostaa myös, ettei tasa-arvo ole vain naisille, tai miehille, vaan se on ihmisoikeuskysymys, ja niin ollen kuuluu kaikille.

     

    Teksti: Anni Hausen

  • Mustaa magiaa

    Oranssi Pazuzu on suomalainen black metal –yhtye, jonka ensimmäinen kokopitkä studioalbumi julkaistiin vuonna 2009. Sen jälkeen yhtye on julkaissut kolme omaa albumiaan, sekä yhden yhteisalbumin toisen tamperelaisen kokoonpanon, Candy Canen, kanssa.

    Soundi.fi-sivulla Pekka Laine on tiivistänyt Oranssin Pazuzun, ja nimenomaan viimeisimmän julkaisun tunnelman mainiosti jo parissa lauseessa: ” Ilman Pazuzun kaltaisia bändejä metalli tukehtuisi musiikillisen sisäsiitoksen ghettoonsa. Suomalaisesta nykypsykedeliasta ei kannattaisi edes puhua. Värähtelijä osoittaa, mitä metallin ja happorockin risteytys voi vimmaisimmillaan olla.”

    Oranssin Pazuzun viimeisin levy, Värähtelijä, ilmestyi helmikuussa 2016. Sen julkaisukeikka järjestettiin Kuudennella Linjalla maaliskuun neljäntenä päivänä. Lämmittelybändinä lavalle nousi nuorempi kokoonpano, Nyos, joka jo valtasi yleisön mukaansa hienolla menestyksellä.

    Keikkapaikkana Kuudes Linja ei ole henkilökohtaisia suosikkejani. Lippuja myydään salin tilaan nähden aivan liikaa niin, että pahimmissa tapauksissa pääesiintyjän soittaessa yleisössä on lähes mahdoton liikkua edes vaihtaakseen asentoa, tiskillä käymisestä puhumattakaan.

    Onneksi tällä kertaa tilanne ei ollut näin tukala. Ihmisiä oli virrannut paikalle paljon, mutta ei liikaa. Jokaiselle löytyi tilaa hengittää.

    Keikalla Oranssi Pazuzu valtasi yleisön mukaansa hypnoottisilla soinnuillaan heti alusta alkaen. Värähtelijä-levy soitettiin kokonaisuudessaan läpi. Salin puolella tuntui, kuin kappaleet olisivat kaikille entuudestaan tuttuja, vaikka albumin julkaisusta ei ollut vielä kulunut kuin viikko.

    Pazuzulla on esiintyessään ainutlaatuinen taito nostaa tunnelma hillitysti kattoon. Kokemus keikoilla on lamauttavan intiimi.

    Värähtelijä on jatkoa Oranssin Pazuzun edelliselle albumille, Valonielulle. Yhtye on ylittänyt uudella levyllään totuttua enemmän heille ominaisten genrejen rajoja luoden täysin omanlaisensa kokonaisuuden.

     

    Teksti: Anni Hausen

Köpa Cialis på nätet Sverige Köpa viagra på nätet utan recept Comprar levitra por internet Viagra kopen Nederland Osta Cialis Suomi Comprar Priligy sin receta Comprar Priligy sin receta Kjøpe Viagra reseptfritt på nett i Norge