• Finnair lennättää suojavarusteita Kiinasta

    Huoltovarmuuskeskus tilasi 11 lentokoneellista suojavaatteita ja -varusteita Kiinasta. Vielä ei ole varmaa, voidaanko kaikki tilaukset toimittaa. Suojavarusteet kuljetetaan Finnairin lentokoneilla. Ensimmäisen erän pitäisi saapua Suomeen maanantaina.

    Suojavälineitä on kulunut paljon koronakriisin aikana etenkin Helsingin ja Uudenmaan piirin sairaaloissa sekä yliopistosairaaloissa eri puolilla Suomea. Viime viikolla valtion huoltovarmuusvarastoista saadut välineet ovat huvenneet nopeasti.

    Suojavälineiden kysyntä on kovaa, joten Suomi joutuu maksamaan niistä todennäköisesti ainakin kymmenkertaisen hinnan normaaliin verrattuna. Yhteensä varusteisiin kuluu rahaa kymmeniä miljoonia.

    Lähde: iltalehti.fi, iltasanomat.fi

    Teksti ja kuvat: Arja Kangasniemi

     

  • Viikon valopilkut

    Maalis–kesäkuussa kukkivat leskenlehdet työntävät vartensa vaikka läpi harmaiden kivien. Ne piristävät sekä ihmismieltä että kevään ensimmäisiä perhosia, kimalaisia ja mehiläisiä, joilla on alkukeväällä pulaa mesikasvien tarjoamasta ravinnosta.

    Leskenlehti on valmis kukkimaan jo alkuvuodesta, koska kukintosilmut kehittyvät syksyllä ja talvehtivat maan rajassa. Nimensä leskenlehti on saanut siitä, että kasvi ei kanna kukintoa ja lehtiä samaan aikaan. Lehdet kehittyvät vasta, kun kukinnot ovat lakastuneet.

    Kaikkia leskenlehdet eivät ilahduta. Kasvin suuret lehdet varjostavat maanpintaa ja tukahduttavat muiden kasvien kasvua. Leskenlehti on myös vaikeasti hävitettävä rikkaruoho, koska sen juurakot ovat kerroksittaisia ja kasvavat syvällä.

    Koronakevääseen leskenlehden liittää se, että useiden maiden kansanperinteessä kasvin lehdistä ja juurista tehtyjen rohtojen on uskottu auttavan yskään, keuhkoputkentulehdukseen sekä pää- ja kurkkukipuun. Tähän viittaa kasvin tieteellinen nimikin, Tussilago farfara, joka tulee sanoista tussis eli yskä ja agere eli karkottaa. Lisäksi leskenlehdestä saatavalla savulla on desinfioitu huoneita kulkutautien aikaan.

    Leskenlehteä ei kuitenkaan kannata nauttia sisäisesti. Tutkimusten mukaan sen kukat ja lehdet sisältävät maksaa kuormittavia ja kasvaimille altistavia pyrrolitsidiinialkaloideja. Säästä siis nämä pitkän talven jälkeen puhjenneet pienet auringot silmäniloksi!

    Lähteet: luontoportti.com, aarrelehti.fi

    Teksti ja kuvat: Arja Kangasniemi

  • Post Image

    Luontoon nauttimaan ja pakoon koronaa

    Aurinko pilkuttaa kuusien oksia ja Kaitalammen pinnan jääriitettä. Linnut sirkuttavat kevättä. Luonto ei tunnista koronaviruksesta johtuvaa poikkeustilaa Luukin ulkoilualueella Espoossa.

    Viime viikonloppuna pääkaupunkiseudun suositut ulkoilualueet ruuhkautuivat, mutta Luukissa on torstaiaamuna hiljaista. Parkkipaikalla tapaan sisarukset Paula Varhelahden ja Olli Tiihosen, jotka valmistautuvat retkeilemään lastensa kanssa.

    Sekä Varhelahti että Tiihonen ovat vanhempainvapaalla, joten ulkoilua tulee harrastettua paljon, etenkin hienolla säällä. Sisarukset halusivat tulla Luukkiin aamupäivällä, kun ihmisiä ei ole paljon liikkeellä. Muuten koronapandemia ei ole juuri kummankaan perheen elämään vaikuttanut.

    – Vaimo on tehnyt etätöitä. Ja poika olisi halunnut Hoploppiin, jos se olisi ollut auki, Tiihonen sanoo.

    Maalla asuva, hevosia omistava Varhelahden perhe viettää aina paljon aikaa kotona. Koronapandemia on saanut heidät vähentämään ylimääräisiä menoja.

    – Ruokakaupassa käydään nyt vähän harvemmin. Ja esikoisen kerhot ja muskari ovat kiinni. Mutta me viihdytään hyvin kotonakin.

    Ritva Oljakka on Luukkissa lenkittämässä koiria. Hän nauttii siitä, että voi jakaa etätöiden ansioista hommat osiin ja käydä välillä ulkoilemassa. Töitä on riittänyt, joten vaihtoehtoisia harrastuksia normaaleille hän ei ole ehtinyt miettiä.

    – Korona ei ole vaikuttanut elämään muuten, kuin että on vähän hiljaisempaa joka saralla. Positiivisella mielellä olen ja menen eteenpäin päivä kerrallaan. Tilanne voi muuttua yks kaks yllättäen mihin suuntaan tahansa, Oljakka tuumii.

    Jarmo Salin lähti ulkoilemaan lastensa sekä vaimonsa isän, Hannu Ennevaaran kanssa. Salin on yrittäjä ja normaalisti päivisin töissä, mutta nyt poikkeustila salli ulkoilun päiväaikaan.

    – Olen ollut paljon sisällä ja seinät alkavat kaatua päälle. Lähdettiin Luukkiin, kun on näin hieno sää. Korona ei ole ainakaan vielä heijastunut isommasti elämään. Töissä viedään loppuun käynnissä olevat työmaat ja sitten katellaan, mitä jatkossa päästään tekemään.

    Vapaa-aikana Salinin perhe on katsellut hieman normaalia enemmän dvd:itä ja Netflixiä. Muuten kahden pienen lapsen isällä ja yrittäjällä ei ole ollut vapaa-ajanvietto-ongelmia.

    Salinin appi Hannu Ennevaara on eläkkeellä ja tykkää retkeillä tyttärensä perheen kanssa muulloinkin kuin koronapandemian aikana.

    – Kaunis keli sai lähtemään. Ulkoilu sopii tähän tilanteeseen kuin nyrkki silmään, koska pitää välttää lähikontakteja. Ulkona saa myös virikkeitä. Lapsetkin, jotka ovat pois hoidosta, Ennevaara kertoo.

    Ennevaaran vapaa-ajanviettoon poikkeustila on vaikuttanut jonkin verran, sekä negatiivisesti että positiivisesti.

    – Tietyt rutiinit on muuttuneet. Se nirhaisi, kun käyn paljon uimassa ja uimahallit on nyt laitettu lepoon. Mutta kyllä sitä keksii muutakin tekemistä. Oon löytänyt vanhoilla päivillä lukemisen ja alkanut lukea – Remeksen kirjoja!

    Teksti ja kuvat: Arja Kangasniemi

     

     

  • Korona synnyttää uusia palvelumuotoja ravintola-alalle

    Koronakriisin aikana ravintolat etsivät uusia palvelumahdollisuuksia. Nurmijärven Klaukkalassa sijaitseva Uudenmaan Leipä myy sekä lounasta että leivonnaisia. Tällä viikolla yritys on vastannut poikkeuksellisiin haasteisiin laittamalla tarjolle valmiiksi pakattuja, mukaan otettavia lounaspakkauksia. Ensi viikosta lähtien Uudenmaan Leipä tarjoaa myös kotiinkuljetuksena ruokaa ja leivonnaisia. Aluksi lounasta voi tilata Klaukkalan alueelle, jatkossa tarvittaessa myös muualle Nurmijärvelle.

    Mutta uudet palvelumuodotkaan eivät ole estäneet sitä, että Uudenmaan Leivän myynti on laskenut. Tämän viikon aikana lounasmyynti on pudonnut 40–50 prosenttia ja kokonaismyyntikin on vähentynyt selvästi.

    – Sen sijaan leivän menekki on hieman noussut ja sen tuotantoa on lisätty. Seuraamme jatkuvasti myyntiä ja pystymme lisäämään tuotantoamme päivän viiveellä, sanoo Reko Rajapuro, Uudenmaan Leivän markkinointi- ja IT-vastaava sekä yksi perheyrityksen osakkaista.

    Poikkeustilanteeseen varautumisesta huolimatta Uudenmaan Leipä joutuu aloittamaan huomenna YT-neuvottelut. Rajapuro kuitenkin toivoo, ettei poikkeustila kestäisi kuukausia.

    – Onneksi asiakkaamme ovat olleet tyytyväisiä ja rauhallisia. He arvostavat, että myymälämme on auki. Eräskin asiakas tuli meille ostoksille, koska kaupassa oli ollut niin ruuhkaista.

    Ilkka Silfver söi keskiviikkona lounasta Uudenmaan Leivässä hyvällä ruokahalulla, vailla pelkoa covid-19-viruksen tarttumisesta. Rautakaupassa yritysmyyjänä työskentelevän Silfverin työpaikalla asiakkaita on vielä riittänyt, mutta vähän pelottaa, mitä jatkossa tapahtuu.

     

    Teksti ja kuvat: Arja Kangasniemi, kuvamuokkaus: Arja Kangasniemi ja Laura Luomalehto.

  • Päivän kuva – Valon ja ilon voimalla kohti pääsiäistä!

    Valon ja ilon voimalla kohti pääsiäistä!
    ”On hyvä myöntää, että yksinään ei ole oikein mitään. Kun tarkemmin miettii, on lohdullista, että ei tarvitsekaan olla. Yhteisyys toisiin tekee ihmisen.” – Mikael Jungner –

    Kuva: Arja Kangasniemi.

  • Saariston talvi

    Millaista saaristossa on talviaikaan, kun luonto on lakastunut, myrskytuuli ujeltaa ja kesäkauppojen hyllyt hohtavat tyhjinä? Lähdin ottamaan asiasta selvää Vänölle, Saaristomerelle.

    Teksti, kuvat ja videot: Arja Kangasniemi

    Etelärannalle rakennettu Vänön kylä on hiljainen, kun saavun saarelle. Tuulee 17 metriä sekunnissa, vihmoo vettä. Mutta kun on varustautunut purjehtijan asusteilla, koiranilma ei estä ulkoilemista. Meri on sula ja ulkolämpötila on viitisen astetta. Pääsen jopa tekemään vuoden viimeiset pulahdukset Itämereen.

     

     

    Suomen saaristo on tunnettu lumoavista maisemista, mutta syksy on tehnyt tehtävänsä. Väistelen vesilätäkköjä, varon liukastumista kallioilla, tuijotan kävelyretkillä mustia koivunoksia ja lakastuneiden kasvien korsia.

     

    Kioskit ovat kiinni ‒ lopullisestiko?

     

    Pirjo ja Magnus Hoffström muuttivat Vänölle kymmeniä vuosia sitten, koska halusivat kokeilla, millaista on asua saaristossa. Magnukselle saaristolaiselämä oli tuttua entuudestaan. Hänen isoisänsä rakensi vuonna 1902 kesähuvilan Högsåraan, vajaan kahdeksan merimailin eli noin 14 kilometrin päähän Vänöstä. Siitä lähtien hänen perheensä vietti paljon aikaa saaristossa.

    Pirjo muutti Vänölle tutustuttuaan Magnukseen. Hän ihastui saaren luonnonläheisyyteen, rauhaan ja vapauteen, jotka muistuttivat häntä lapsuuden ja nuoruuden keskisuomalaisesta maalaiselämästä. Pirjo ja Magnys viihtyvät saarella edelleen ympäri vuoden.

     

     

    Harmaudesta huolimatta saariston lumo on tallella. Luonnon äänillä on ylivalta, meri-ilma tuulettaa kaupungin pölyt keuhkoista, havupuiden tuoksu huumaa. Koivujen valkoisuus melkein koskee silmiin. Kiire on täällä kirosana.

     

    Vielä 40 vuotta sitten vänöläisten pääelinkeino oli kalastaminen. Turskasaalit myytiin Kasnäsin kalanjalostustehtaaseen. Nykyään Vänöllä ei enää ole ammattikalastajia.

    Vänöllä on ollut enimmillään satakunta pysyvää asukasta, tänä talvena saarella asuu ympärivuotisesti yksitoista ihmistä. Asukkaat saavat toimeentulonsa muun muassa yrittämisestä. Pirjo Hoffström työskentelee  Suomen Saaristovaraus Oy -yrityksessään, mutta hän on toiminut myös toimistotyöntekijänä Kasnäsin kalanjalostustehtaassa. Nyt eläkkeellä oleva Magnus sai toimeentulonsa esimerkiksi tekemällä rakennustöitä saaristossa, toimimalla jäälossin vahtina ja ajamalla taksivenettä.

     

    Kun väki ja karja saarella vähenivät, katajat, koiranputket, ruusupensaat ja nokkoset alkoivat valloittaa entistä laidunmaata. Matkailijan silmissä niittyjen valloittajatkin ovat kauniita.

     

    ”Kesäasukas tuli kysymään kalastajalta, miten pärjäätte saarella. Kalastaja sanoi, että me kalastellaan ja rakastellaan. Entä mitä te teette talvella? No, me kalastellaan vähän vähemmän.” Vänöläinen anekdootti.

     

    Vänön pohjoispuolella on kulkenut viikinkien idäntie, jota on mukaellut myös vanha kauppareitti lännestä itään. Tarinan mukaan tanskalainen kapteeni Klas purjehti reittiä 1600-luvulla. Pohjoismyrskyn riehuessa hän seilasi hakemaan suojaa Vänön eteläpuolelle, mutta laiva haaksirikkoutui.

    Vänöläiset pelastivat kapteenin ja miehistön, mikä oli epätavallista, sillä usein hylyt ryöstettiin. Kiitollinen kapteeni Klas lahjoitti Vänölle kappelin, joka rakennettiin lähelle onnettomuuspaikkaa. Kari, jolle laiva haaksirikkoutui, nimettiin Klasoniksi.

     

    Saaren kulttuuritalo on nimeltään Smugglarnästet, ’salakuljettajan pesä’, sillä myös salakuljettajat kuuluvat Vänön historiaan.

     

    Ruusupensas ei ota uskoakseen, että on joulukuu. En minäkään.

     

     

Köpa Cialis på nätet Sverige Köpa viagra på nätet utan recept Comprar levitra por internet Viagra kopen Nederland Osta Cialis Suomi Comprar Priligy sin receta Comprar Priligy sin receta Kjøpe Viagra reseptfritt på nett i Norge