• Aika nostaa purjeet ylöspäin – Trombitin haikea lopetus

    Opiskelijoita itkemässä HEO:n ulko-ovella.
    Opiskelijoita itkemässä HEO:n ulko-ovella.

     

    ”Ei meri, manner, erottaa,
    voi meitä toisistamme,
    ei vetten kuohut hukuttaa,
    voi nuoruusmuistojamme.”

    Nämä sanat tahtoisin sanoa teille, rakkaat trombitlaiset. Nämä neljä viikkoa ovat olleet hyvin antoisaa – mutta myös myrskyisää aikaa trombitin aallokolla. Niin tai näin, trombit on oleva yksi suloisimpia nuoruusmuistojamme, jota vanhuutemme päivinä voimme muistella lämmöllä.

    HEO Median opiskelijat tuottivat neljän viikon ajan kohtauksia aiheuttavaa journalistista sisältöä osoitteeseen trombit.net ja paikallisradioon 103.1MHz. Vuoden 2014 Trombit keräsi yhteensä 70 000 sivulatausta, joista noin 50 000 oli uniikkia kävijää.

    Trombit.net-sivustolla julkaistiin lähes 300 artikkelia, joista luetuin oli Veera Korjuksen kolumni: ”Oletko treenannut, jos et kerro siitä muille”. Toiseksi luetuin oli Jesse Happosen kolumni ”2010-luvun El Clasicot ovat antiklassikoita”. Kuvia sivustolla julkaistiin noin 500. Suurin osa kävijöistä päätyi sivustolle Facebookin kautta.

    Trombitin sisältöä oli tuottamassa lähes sata ihanaa HEO:n medialinjan opiskelijaa. Mukana olivat kuva-, lehti- ja urheilujournalismin, radio- ja tv-journalismin sekä graafisen suunnittelun opiskelijat.

    Nyt on aika nostaa purjeet ylöspäin, rakkaat trombitlaiset. Toivotan teille kaikille turvallista matkaa elämän aalloilla.

    ”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
    nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
    jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
    teille laulamme nyt näkemiin.”

    Terveisin,

    lehtijournalistien toimituspäälikkö

    Arla Mäki

     

     

    Kuvat: Anne Jensen-Eriksen

     

     

  • Mora-puukkoja, iskelmää ja ennakkoluuloja

    Mustalaiseks olen syntynyt, koditonna kuljeskelen nyt…”, soi vanha suomalainen kansanlaulu.

    Romanitaustainen Jani Liskola, 35, on kovan elämänkoulun käynyt mies.

    Lastenkodissa, vankilassa ja kodittomana elämänsä suurimman osan viettänyt Liskola on löytänyt elämälleen uuden suunnan ja haaveilee ongelmanuorten ja päihderiippuvaisten auttamisesta. Uravalmennuksessa oleva Liskola kertoo myös avoimesti kuinka ovet eivät aukene romaneille – vaikkapa baariin tai parturiin.

    Jani Liskola kertoo avoimesti kulttuurinsa liittyvistä ennakkoluuloista.
    Jani Liskola kertoo avoimesti kulttuurinsa liittyvistä ennakkoluuloista.

     

    Lastenkodissa koko lapsuutensa asunut mies ajautui pahaan laitoskierteeseen – osittain päihteiden takia. “Turvattomuutta oli joka suunnassa ja päihteet oli helpotus tuskaan.”

    “Ei ne siellä lastenkodissa oikeen osannut tehdä muuta kuin siirtää toiseen lastenkotiin. Sen jälkeen päädyin perhekotiin, vastaanottokotiin, koulukotiin, tutkinta-asemalle, ensihuoltolaitokseen, sit mä olin pakkohoidossa ja lopulta linnassa”, Jani selittää rankkaa historiaansa.

    Vankilakierrettä oli vaikea katkaista, sillä siviilissä rötöstelyn ja huumeiden pariin paluu oli tuttua ja turvallista puuhaa, ja uuden sivun kääntäminen elämässä tuntui ylivoimaiselta.

    Stereotypia, jonka mukaan romanit varastelevat ja karttavat työtä on yksi yleisimpiä ennakkoluuloja. Vielä vuonna 1962 Otavan ison tietosanakirjan mukaan “mustalaiset karttavat säännöllistä työtä”.

    Janin mukaan kansallispuku päällä on hyvin vaikea saada paikkaa työhaastattelussa.

    “Osa varastelee, huijaa, on linnassa ja käyttää huumeita”, Jani kertoo. “Vanhemmiten oon oppinu tuntee myös näitä työssäkäyvii romaneita”, hän jatkaa.

    Janin mukaan he työskentelevät mm. taksikuskeina, bussikuskeina ja muusikoina.

    Musiikki on yksi tunnusomaisinpia romanikulttuurin osia, ja Jani listaa romanitaustaisia laulajia kuten Amadeus Lundberg, Leif Lindgren, Anneli Sari, Tamara Lund sekä Remu Aaltonen.

    Toinen yleinen ennakkoluulo on yhdeksän kiloa painavan samettihameen käyttö rikosvälineenä. Lähestulkoon kaikki ovat kuulleet kertomuksia, joiden mukaan romaninaisilla on hameidensa alla koukkuja tai taskuja, joihin on helppo varastaa tavaraa.

    Janin mukaan väite pitää osittain paikkansa: “Joillakin on taskuja, mutta ei tietenkään kaikilla.”

    Jani avaa myös Mora-puukkoon ja mustalaisiin liittyvää yhteyttä. “Mora on yleisin tappoväline, moni laittaa sen poveen kun lähtee ulos, sieltä se on helppo ja nopee ottaa.”

    Miksi ovet ei aukene meille, onko rotumme syytä tää”, lauloi mustalaisyhtye Hortto Kaalo vuonna 1970. Janilla on myös omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka esimerkiksi baarien ovet eivät aukea kansallispukuun pukeutuneelle romanille. Joskus jopa kolme neljästä anniskeluravintolasta kieltäytyy päästämästä romaneita sisään.

    “Ne sanoo ovella, että turha luulo.” Janin mielestä syynä tähän on se, että “jotkut mustalaiset remuaa niin paljon, eikä kaikki yritä sopeutua yhteiskuntaan”.

    Tiiviissä romaniyhteisössä on kuitenkin hyvät puolensa, kuten se, että koko suku tukee sairauden tai kuoleman kohdatessa. On kuitenkin mahdollista, että yhteisön jäsen suljetaan kokonaan suvun ulkopuolelle, vaikkapa homouden takia.

    Ruotsissa nousi muutama viikko sitten suuri kohu, kun Ruotsin Romanineuvoston edustaja Diana Nyman kutsuttiin puhumaan romanien syrjinnästä Ruotsin hallitukselle. The Sheraton -hotelliin majoittunut Nyman häädettiin pois aamiaisbuffetilta, eikä hänen haluttu syövän samassa tilassa muiden asiakkaiden kanssa. Nyman kertoi syrjinnän olevan romaneille arkipäivää.

    Romaneita on vieroksuttu koko viisisataavuotiaan historiansa ajan Suomessa. Eilen, 8.4, vietettiin Romanien kansallispäivää, joka on tänä vuonna ensimmäistä kertaa merkitty almanakkoihin.

    Teksti: Arla Mäki

    Kuvat: Simo Pukkinen

  • Kauniit, rohkeat ja masentuneet

    How to become rich?

    How to become famous?

    How to become a model?

    How to become popular?

    Nämä ovat Googlen arvauksia, kun kirjoitan how to become hakukoneen kenttään. Ihmiset siis haluavat tulla kuuluisiksi malleiksi, jotka ovat rikkaita ja suosittuja. Hienoa.

    Lehtiä lukiessa elämän tarkoituksen voisi luulla olevan laihduttaminen, kiinteytyminen, julkkikset, seksi tai kuumimmat pukeutumistrendit.

    Kaikki mediasta tulevat viestit kertovat samaa tarinaa: täytyy olla kiireinen, menestynyt, näyttää hyvältä ja seksikkäältä.

    Yksilöä korostavassa yhteiskunnassamme halutaan suorittaa mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti, sillä nuoruus, ulkonäkö, menestys ja tehokkuus ovat länsimaisessa kulttuurissa kadehdittuja aseita, joiden avulla kilpailemme toisiamme vastaan niin tosielämässä kuin tosi-tv:ssäkin.

    Media on saanut meidät uskomaan, että onnellisuus saavutetaan julkisuuden, rahan ja hemaisevan ulkokuoren avulla. Televisiossa stailataan, arvostellaan ja kilpaillaan. Lihavat tuodaan televisioon pudottamaan painoaan, keski-ikäiset stailataan nuorekkaammiksi ja liian rumat viedään plastikkakirurgille korjailtavaksi.

    Muodonmuutoksen jälkeen onnesta itkevä ihminen on kuin uudestisyntynyt  – ja hehkeän meikin jälkeen vihdoin valmis vaikkapa treffeille.

    Älykkyyden, lahjakkuuden tai koulutuksen puute ei estä maineen ja mammonan saavuttamista – kunhan vain näytät hyvältä. Reality-tv:n kautta tarpeeksi kauniit ihmiset voivat päästä julkisuuteen maatilan prinsessoiksi tai viidakon tähtösiksi.

    Ulkonäöstä on yhteiskunnassamme luonnollisesti muodostunut yksi tärkeimmistä valttikorteista myös työelämässa. Teksasin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kauniit ihmiset ansaitsevat 3-4 prosenttia paremmin kuin keskivertokansa. Tutkimusten mukaan viehättäviksi koetuilla ihmisillä on myös paremmat mahdollisuudet menestyä urallaan, kun taas lihavuus haittaa urakehitystä ja ylipainoisia syrjitään ajan hengen mukaan työpaikoilla – ihan kuten kaikkialla muuallakin.

    Vaikka ihmiset treenaavat, karppaavat ja skarppaavat itseään paremmiksi kuntosaleilla ja tavoittelevat menestystä ja täydellisyyttä, totuus on, ettei hyvinvointi näytä kasvavan samassa mittakaavassa kuin masennuslääkkeiden kulutus, joita syödään Suomessa yli 60 prosenttia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Koko Suomen väestöstä masennuslääkkeitä syö huimaavat seitsemän prosenttia.

    Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa moni palaa loppuun ja masentuu. Erityisesti työstressi sekä -uupumus, arvottomuuden kokemukset sekä sosiaalisten tukiverkostojen vähäisyys ovat yleisimipä masennuksen syitä.

    Yksinäisyys ja paineet selvitä omin avuin “nopeat syövät hitaat” -yhteiskunnassa ovat seurausta kaupungistumisesta ja lähiyhteisöjen hajoamisesta. Tästä johtuen masennuksesta on 90-luvun jälkeen tullut ylivoimaisesti Suomen suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus.

    Masennus-epidemia kasvaa samassa tahdissa kilpailuyhteiskunnan ja ulkonäköpakkomielteiden kanssa. Oman itsensä hyväksyminen sellaisenaan ei ole koskaan ollut yhtä vaikeaa kuin 2000-luvulla, sillä media myy tyytymättömyyttä.

    Onnellisuutta ei enää ole laatuaika hyvien ystävien kanssa ja sinut itsensä kanssa oleminen, vaan tuhat uutta Instagram- seuraajaa ja esittelykelpoinen vartalo.

     

    Teksti: Arla Mäki

  • Viiksiä ja viiniä Hietsussa

    Bonjour, il y a quelqu’un ? Hietalahden kauppahallissa on 15.3-22.3.2014 tarjolla patonkia ja viiksekkäitä miehiä, kun meneillään on Ranska- teemaviikko. Paikan päällä soi ranskalainen musiikki, jonka tahdissa ranskanliput liehuvat. Tunnelma on très chic. Eikä tässä vielä kaikki; lisäksi voit osallistua arvontaan, jonka palkintona liput kahdelle Pariisiin! Bienvenue!

    Sinipunavalkeat liput liehuvat Hietsussa.
    Sinipunavalkeat liput liehuvat Hietsussa.

    Teksti: Arla Mäki

    Kuvat: Sonja Heinonen

  • Korso – Suomen korsoin lähiö

    ”Kaupunginosa, joka on kuin suoraan Resident Evilista. Kaikki on hajalla, ihmiset kulkevat kuola valuen ja silmät punoittaen ilman tarkkaa päämäärää. Se on aivan lähellä sinua. Se on Korso maanantaiaamuna” , kertoo nimimerkki thymorg netin keskustelupalstalla.

    Itä-Vantaalla sijaitsevan 7342 asukkaan Korson kaupunginosassa on menoa ja meininkiä. Jopa siinä määrin, että siitä on vastikään tehty Korso -niminen elokuva. Elokuvan myötä on internetin keskustelupalstoilla herännyt paljon keskustelua siitä, onko tämä halpojen vuokra-asuntojen luvattu maa Suomen viimeinen ghetto.

    Musta silmäkulma ei menoa haittaa.
    Artsin silmäkulma tummui Tikkurilassa.

    Korson aseman ympäristöä värittävät graffitit, tyhjät kaljatölkit sekä hylätyt pyöränraadot odottamassa kaatopaikalle vientiä. Betonilähiön katukuvaa värittää myös runsas etninen diversiteetti; maahanmuuttajia on noin seitsemän prosenttia asukkaista, joista suurin ryhmä on venäläiset, sitten tulevat somalialaiset, virolaiset, vietnamilaiset ja albanialaiset.

    Lisäksi Korso on Tikkurilan jälkeen Vantaan väkivaltaisin paikka. Sijoitus yltää koko maassa sijalle yhdeksän. Paikalliset eivät kuitenkaan koe olevansa uhattuina kotipaikkakunnallaan “Emmä täällä oo turpaan saanu, olin viime yönä Tikkurilassa”, kertoo Sir Kippis – nimisen karaokebaarin terassilla tupakoiva mies, jolla on musta silmäkulma.

    Paikkakunnalla 32 vuotta asunut Tarja,“Tallu”,Tolvanen, 56, ei myöskään pidä Korsoa karseana, päinvastoin.

    “Tämä on hyvä paikka; kaikki on lähellä, saa laulaa, pitää kivaa ja nähdä ystäviä!” hän sanoo. Tolvanen on lähtenyt viettämään lauantai-iltaa äitinsä Elviira Hauta-ahon, 86, kanssa karaoken ja kaljan merkeissä.

    Myös Hauta-aho kertoo viihtyvänsä Korsossa. “En ymmärrä miksi Korsolla on niin huono maine, tämä on ihan tarpeeksi hyvä paikka”, hän ihmettelee.

    Tolvanen selittää, että pienessä kylässä on ollut myös paljon ylpeyden aihetta, kuten vuosina 1989-2010 järjestetty Ankkarock. “Ja nyt ilmestyi tämä Korso- elokuva!” hän sanoo.

    Tallu Tolvanen vetää tunteella.
    Tallu Tolvanen vetää tunteella.

    Sir Kippiksen sisällä on lähes täyttä, mutta tunnelma on lämmin ja seuraamme liittyy useita uusia ystäviä, joista moni kertoo avoimesti ettei häpeä korsolaisuuttaan. Tallu Tolvanen kiipeää baarin lavalle laulamaan edesmenneen tangokuninkaan Sauli Lehtosen kappaleen “Mun aika mennä on”. Muutama pariskunta huojuu tiukasti kiinni toisissaan musiikin tahtiin. Toiset kiljahtelevat ja heiluttavat käsiään tangon sävelten innoittamina.

    Meno on Korsossa aika mieletöntä, vaikka kello käy vasta neljää iltapäivällä. Samaa mieltä on myös Sir Kippiksen emäntä Elina Eskola, jolla on kädet täynnä töitä, kun janoiset ihmiset vaeltavat tiskille hakemaan juotavaa. Eskolan mielestä Korson suurin ongelma on, ettei asioihin puututa tarpeeksi ajoissa. “Semmoista ennaltaehkäisevää toimintaa voisi olla enemmän”, hän pohtii samalla kun täyttää tuoppeja. “Mutta täällä on ainakin tosi ihania ihmisiä.”

    Virolainen mies iskee silmää. Korso on selvästi täynnä rakastettavia ihmisiä. Käymme vielä muutamassa kuppilassa, jossa on suvaitsevainen ja yhteisöllinen ilmapiiri. On vapauttavaa tietää, että olitpa mistä tahansa, tai millainen tahansa, olet aina tervetullut Korsoon, jossa monikulttuurisuus ja pubiruusut kukkivat sulassa sovussa. Paikkaan, jossa kalja virtaa alle neljällä eurolla ja karaoke soi. Paikkaan, jossa jokainen voi olla täysin oma itsensä.

    Elina Eskola palvelee asiakkaita hymyssä suin.
    Elina Eskola palvelee asiakkaita hymyssä suin.

    Teksti: Arla Mäki

    Kuvat: Eeva Mäkinen

  • Glooriaa ja skumppaa

    1779032_10202928735400807_1714399904_n“Mallit saavat ulkomailla aina vapaan sisäänpääsyn jonon ohi parhaisiin klubeihin, joissa odottaa pöytä ja shamppanjat valmiina”, kertoo Else-Adelia Virtanen, 21.

    Tällä hetkellä Los Angelesissa asuva malli on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta työskennellä mm. Istanbulissa, Shanghaissa ja Dubaissa.

    Oscar-gaalan jatkoilla hiljattain juhlinut Else on kuitenkin pysynyt vaatimattomana, eikä koe, että työssään olisi erityisesti glamouria. “Parasta tässä työssä ovat matkustelu ja ihanat ihmiset, keihin saan tutustua. Olen aina positiivisella asenteella menossa eteenpäin, joten osaan iloita pienistäkin asioista.”

    Else kertoo haaveilleensa mallin työstä pikkutytöstä saakka ja saaneensa innostuksen uralleen äitinsä kautta, joka on työskennellyt alalla pitkään. Hyvinkäältä kotoisin oleva kaunotar aloitti mallin uransa omien sanojensa mukaan “myöhään”, vasta 18-vuotiaana.

    “Menin suoraa mallitoimisto Fondille, sillä he olivat nähneet mut tosi nuorena monta kertaa äitini mukana kuvauksissa. Sieltä pyydettiin useasti käymään toimistolla, mutta vasta 18-vuotiaana uskalsin mennä tervehtimään heitä”, Else kertoo. “Samalla käynnillä kirjoitin sopimuksen heidän kanssaan”, hän jatkaa.

    Ensimmäisen työmatkansa Else teki vuonna 2012 Istanbuliin. “Mietin, että miten hemmetissä mä pärjään kaks kuukautta jossain ihan toisessa kulttuurissa”, hän kuvailee mietteitään ennen lähtöä. Kulttuurin kanssa ongelmia ei lopulta tullut, mutta työ oli Elsen sanojen mukaan “super rankkaa”.

    “Yhdelle tytölle oli varattu päivässä noin 600 vaatekappaletta. Minuutissa piti ehtiä kuvata kaksi vaatetta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että edestä otettiin kaksi kuvaa, takaa yksi, sitten piti juosta vaihtamaan seuraavat vaatteet ja takaisin sama uudelleen.”

    Raskaan työn vastapainoksi Else pääsi juhlimaan ensimmäistä kertoja miljoonakaupungin ykkösklubeille, joka oli hienoa, vaikka hän omien sanojensa mukaan olikin “aika pihalla mallimaailman jutuista”.

    Suomessa Elsen kuvia on voinut nähdä erilaisissa naistenlehdissä, kuten Gloriassa, Me Naisissa, Novitassa sekä Modassa. “Suomessa on ihan eri meno kuin muualla maailmassa, työpäivät ovat lyhyempiä ja asiakkaat aina mukavia”, hän selittää.

    Ulkomailla työkeikat vaihtelevat laidasta laitaan. Helppoina työpäivinä ei tarvitse ottaa kuin muutama kuva, mutta rankempina työpäivinä saattaa joutua “pomppimaan alusvaatteisillaan nollan asteen lämpötiloissa, kun muut seisovat vieressä untuvatakit päällä.”

    Naistenlehtien lisäksi Else on tullut nähdyksi mm. Uniikin musiikkivideolla “Naiseni mun”, sekä Cheekin musiikkivideolla “Anna mä meen”. Työskentelystä Cheekin kanssa hän kertoo näin: “Ajoin Cheekin Maseratia Lahdesta Helsinkiin, varoitin häntä että mulla on ollut kortti vaan vuoden, mutta Cheek luotti silti muhun ja pääsin rattiin.” “Kuvaaminen Cheekin kanssa oli muutenkin huippua, tosi chilliä.”

    Muoti on lähellä Elsen sydäntä, ja hän toivoo työskentelevänsä sen parissa vielä viiden vuodenkin  päästä, jollei mallina, niin jollain muulla tavoin.

    527123_4431947198235_860235023_n

    Instagram: elseadeliaa

    Blog: elseadelia.wordpress.com

    Teksti: Arla Mäki

    Kuvat: Instagram/elseadeliaa

Köpa Cialis på nätet Sverige Köpa viagra på nätet utan recept Kjøpe Cialis på nett Køb Cialis på nettet Osta Cialis Suomi Køb Viagra på nettet i Danmark Comprar Priligy por internet Kjøpe Viagra reseptfritt på nett i Norge