• Agricolan ja suomen kielen juhlapäivä

    Tänään keskiviikkona on vietetty Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää. Kyseessä on vakiintunut liputuspäivä. Päivää vietetään poikkeuksellisesti Agricolan (1510 – 1557) kuolinpäivänä, sillä hänen syntymäpäivänsä ei ole tiedossa.

    Agricolaa tituleerataan usein suomen kirjakielen isäksi. Turun piispanakin vaikuttanut uskonpuhdistaja kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen kirjan, Abckirian (1543) ja teki myös Raamatun Uudesta testamentista ensimmäisen suomenkielisen käännöksen, joka ilmestyi vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti.

    Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että tänään on myös toisen kielemme ja kirjallisuutemme merkkimiehen, Elias Lönnrotin, syntymäpäivä ja nimipäivä.

     

    1. Tiedätkö miksi tänään liputetaan?
    2. Onko suomen kieli liputtamisen arvoinen asia?
    3. Mikä on suomen kielen kaunein sana?

     

    GallupTommi02Iiris Tarnanen

    1. En. Eilen oli romanien päivä, mutta tänään… Ei mitään hajua.
    2. Kyllä. Onhan se tärkeä asia, meidän äidinkieli.
    3. ”Loistava”, se on kaunis sana, ja myös sisältö on kaunis.

     

     

     

    GallupTommi03Emma Holmström

    1. En.
    2. Voihan sitä liputtaa, vaikka ei se nyt mua sillai kosketa. On monella muullakin asialla liputuspäivä, niin miksei suomen kielellä.
    3. Tulee mielee vain rumia sanoja. Sanotaan ”kesä”.

     

     

    GallupTommi04Ali Muhammed

    1. Joku kokouspäivä? En tiedä.
    2. Kyllä. Se on iso asia, äidinkieli. Pakko liputtaa.
    3. ”Kiitos”.

     

     

     

    Teksti: Tommi Kumén
    Kuvat: Niko Karumaa

  • Post Image

    Döner Harju lunastaa odotuksia

    Döner Harju -projekti alkoi Döner Kallio -nimellä, jolla sen löytää yhä esimerkiksi Facebookista.

     

    Bulkkihampurilaisiin ja taksipizzaan kyllästyneet helsinkiläiset ovat pitkään haikailleet pikaruokailuunsa saksalaisen döner-kulttuurin antimia sekä myös laadukkaampaa kasvisruokaa. Kebabia on toki saanut pääkaupungistamme 80-luvulta lähtien, mutta usein liha ei ole oikeaoppisesti lammasta ja tulee pakkasesta, ja sehän on tosi döneristeille pyhäinhäväistystä.

    Döner Harju avattiin näitä toiveita täyttämään Vaasankadun ja Fleminginkadun kulmaan tammikuun lopulla. Ravintolan perustajien Jari Lönnbergin ja Reima Mäenpään ansioluetteloissa on sellaisia nimiä kuin Savoy ja Ateljé Finne, mikä on nostanut mielenkiintoa paikkaa kohtaan entisestään. Trombit kävi testaamassa Döner Harjun isoimman alkuhypen laannuttua.

    Perjantai-iltapäivällä viiden aikaan Döner Harju on maltillisen täynnä. Tiskille joutuu jonottamaan muutaman minuutin. Pöytä kahdelle löytyy välittömästi. Osa jonottajista ottaa ruokansa mukaan ja vaihtuvuus pöydissä on asianmukaista, kun pikaruokaahan tässä ainakin näennäisesti ollaan nauttimassa.

    Tarjolla on tällä erää possua, lammasta ja seitanista tehtyä kasviskebabia, leivän välissä tai lautasannoksena. Hintojen puolesta (8,50 – 15 €) ei mistään katuruoasta puhuta, mutta eipä paikka muutenkaan yritä varsinaisesti katukeittiöksi profiloituakaan.

    Palanpainikkeeksi on myös viinejä ja virvoitusjuomia, mutta kyllähän dönerin kanssa juodaan olutta. Tarjolla on Nokian panimon tuotteita, joista luomupils on oivallisin kaveri tällaiselle appeelle. Lasit ovat likaisia, joten olut kulautetaan alas suoraan tölkistä.

    Itse jätän mielelläni lihalliset ilot muihin tilanteisiin ja poimin listalta seitan-lautasen. Seuralainen valitsee lammasleivän. Ruoat saapuvat pöytään viidessä minuutissa.

    Seitan-lautanen muistuttaa leipäpalasineen koostumukseltaan iskender kebabia. Leivän ja seitan-lastujen lisäksi annoksessa on mm. salaattia, munakoisoa ja kikherneitä sekä punakaalia ja chiliä, kuten asiaan kuuluu. Tuoreet yrtit kruunaavat kokonaisuuden. Kastikkeet ovat tomaattista ja jugurttista muotoa. Melko perinteiset ainesosat siis, ja hyvä niin. Kaikissa asioissa ei tarvitse kikkailla.

    Seitan-lastut ovat koostumukseltaan mehukkaita. Joku voisi sanoa lihaisaksikin. Mausteita on sopivasti, potkua saa halutessaan lisää pöytään kannetusta chiliöljystä. Korianterivetoinen salaatti on mukavan raikas. Mainio annos, joka on sen kokoinen, että nälkäkin lähtee.

    Lammasleipä

    Seuralaisen mukaan lammasleipää on ilo syödä: ”Maistuu ihan lampaalta eikä miltään epämääräiseltä lihaläjältä.” Minttu ja korianteri ovat vahvasti esillä. Raikkautta tulee myös punakaalista. Kehuja tulee myös mainitusta lisukeöljystä. Leipä on sopivan paahtunutta, mutta kuulemma hieman kuiva. Kastiketta olisi voinut olla sisäpinnassa enemmän.

    Iltapäivä alkaa ateriaa lopetellessamme kääntyä alkuillan puolelle, ja tungos Döner Harjussa lisääntyä. Tuhti leipänen on monen mielestä kelpo aloitus viikonlopun riennoille, ja paikassa on yhä uutuudenviehätystä ja jännittävyyttä.

    Korkeahkosta hintatasosta huolimatta Döner Harju on oiva lisä kaupungin pikaruokaskeneen. Kasvissyöjille onkin jo Vaasankadulla osittain samalla kentällä operoivat Soi Soi ja Just Vege. Toivottavasti näiden kaikkien menestys ruokkii pikaruokakulttuuria Helsingissä entisestään. Kysyntää on, kuten taannoinen Streat Helsinki -katuruokatapahtumakin osoitti.

    Ravintolan julkisivu on koruton. Pieni A4-paperi on kertomassa tietämättömille, mistä on kyse.
    Ravintolan julkisivu on koruton. Pieni A4-paperi on kertomassa tietämättömille, mistä on kyse.

     

    Teksti ja kuvat: Tommi Kumén

  • Netflix ei voita iltaa elokuvissa

    Kävin eilen elokuvissa. Kokemus oli mahtava. Tarina imaisi mukaansa ensimmäisistä kuvista lähtien. Elokuvan miljöö kaikkine yksityiskohtineen näytti upealta isolla kankaalla. Musiikki jyrisi niin ikään komeasti oikeissa kohdissa.

    Auteur oli rakentanut sadan minuutin mittaisen tarinansa mestarillisen kompaktiksi. Suuria tunteita, tulitaisteluja, huikeita maisemia, loistavaa näyttelijäntyötä… Mikä tenhoava aikamatka!

    Perinteikkään elokuvateatterin salissa ja popcornin tuoksuisilla käytävillä oli tunnelmaa. Jos kyseessä ei olisi tällä kertaa ollut omana laatuaikana vedetty keskipäivänäytös, olisi elokuvan jälkeen menty ehdottomasti oluelle tai viinille puhumaan koetusta.

    En usko, että olisin saavuttanut samaa elämystä katsomalla internetin suoratoistopalvelusta uusinta laatusarjaa viisi jaksoa putkeen.

    Miksi tällainen vastakkainasettelu? No siksi, että elokuva julistetaan kuolleeksi taidemuodoksi tämän tästä netin keskustelupalstoilla ja mediassa. Ja tämähän pännii (kieltämättä täysin aloittelevaa) cinefiiliä aivan suunnattomasti.

    Ihmiset eivät jaksa enää katsoa laatuelokuvia. Tai tehdä mitään muutakaan. Ei ehdi, kun taas on tullut yksi kehuttu sarja, joka pitäisi ehtiä tsekata, ja Breaking Badin  ysikausikin on vielä katsomatta.

    Kokonaisina tuotantokausina saataville tulevat tv-sarjat ovat kuulemma täysin ylivoimainen formaatti. Raskaan työpäivän jälkeen voi katsoa yhden 50 minuutin jakson, ja raskaan vapaapäivän jälkeen tai muuten vaan koukkuun jäädessä voi tuutata koko kauden putkeen sohvalla koomaillen.

    Popkulttuuritoimittajan ”pop-esseen” aiheena ”Tv-draama on ohittanut elokuvat laadussa” ei ole myöskään ollut omaperäinen enää pitkään aikaan.

    Kaukana ovat toki ajat, jolloin Twin Peaksin  kaltaiset herkut olivat niitä sinisillä rakeilla päällystettyjä nameja englanninlakupussissa. Itse katsoin sarjan vuosien 2000-2001 uusintakierroksella. Voi sitä kiimaa, kun uutta jaksoa sai odotella aina viikon. Internet on pilannut tämänkin ilon, mutta se on ilman muuta toisen jutun aihetta se.

    Sitten tulivat Band of Brothers, Sopranos  ja kumppanit. HBO-kaapelikanavasta tuli laatu-tv:n synonyymi. Enää sillä ei vastaavaa henkistä monopolia ole, mutta sen tuotos True Detective  on viime aikoina johtanut keskustelua televisiodraaman hyvästä tilasta.

    Pääosassa on sammuneen tähden tai tuntemattoman kehäraakin sijaan tuore Oscar-voittaja Matthew McConaughey. Sarjan kamera-ajot ovat mullistaneet välineen kerrontatapaa (huokaus) haastamalla jo jopa elokuvat.

    Hyvät käsikirjoittajat ovat kuulemma siirtyneet tv:n puolelle jo aikoja sitten.

    Vallitsevassa keskustelussa True Detectiven  kaltaisten kruununjalokivien vertailukohdiksi nostetaan yleensä Hollywood-tuotannot, jotka kieltämättä tuntuvat koostuvan nykyään lähinnä masentavan geneerisistä sarjakuvafilmatisoinneista sekä jatko-osista ja muista uudelleenlämmityksistä.

    Näiden ulkopuolellakin on kuitenkin tarjontaa, jos vain kiinnostusta riittää, jopa niissä ihanissa suoratoistopalveluissa.

    Tv-draaman laadun noustessakin tuotantoarvot ovat edelleen elokuvissa toista luokkaa. Tekninen toteutus menee tämän kanssa yleensä käsi kädessä.

    Ja Martin Scorsesen kaltaiset liikkuvan kuvan nerot saattavat lainata nimeään tv-sarjalle executive-tuottajan roolissa ja vieläpä ohjata pilottijakson, mutta päätyönsä he tekevät edelleen kuningaslajin parissa.

    Sama koskee näyttelijöitä. Iso kangas on edelleen se tavoiteltu tarunhohtoinen maailma. Käyttäisin urheilun puolelta vertausta KHL:stä ja NHL:stä, jos se ei tuntuisi tässä yhteydessä jotenkin brutaalilta ja ontuvaltakin.

    Mainittu McConaughey on poikkeus. Esimerkiksi Kevin Spacey joutuu kyllä myöntämään, että jos ison profiilin elokuvakäsikirjoituksia olisi agentin pöydällä yhä ollut pinoksi asti, ei hän nyt julistaisi suoratoistotelevision vallankumousta haastatteluissaan.

    Taidemuotojen kuolleeksi julistaminen jonkun uudemman ja hienomman kustannuksella on tietysti absurdia jo lähtökohtaisesti. E-kirjat eivät korvanneet painettua kirjaa lopullisesti ja ilman painettua lehteäkään eivät monet tule vieläkään toimeen

    Liikkuvia kuvia vuosia tutkinut professori Erkki Huhtamo huomioi taannoin Helsingin Sanomissa, että netin lyhyissä videopätkissä, kuten Vine-klipeissä on jotain tuttua: ”Nettipätkät muistuttavat 1800-luvun zoetrooppi-animaatioita.”

    Videovuokraamot ovat kuitenkin jo käytännössä muuttuneet karkkikaupoiksi. Elokuvateattereiden määräkin vähenee jatkuvasti, ja ne isoimmat ja kamalimmat muistuttavat nykyään enemmän ostoskeskuksia.

    Huhtamo sanoi myös: ”Elokuva on olemassa vuonna 2025, mutta se on täysin digitalisoitunutta. Filmi keksitään uudelleen kuten vinyyli. Syntyy retroilmiö.”

    Retroilu ja romantiikka ovat hyviä keppihevosia nostaa itseään ja omaa makuaan muiden yläpuolelle. Niiden nimissä ja voimalla aion edelleen löytää aikaa, rahaa ja keskittymiskykyä nauttia siitä epäkäytännöllisestä formaatistani, johon muinoin Stallonen, Coppolan ja muiden amerikanitalialaisten ansiosta rakastuin.

    pressikuvat-1-30

     

     

     

    Tommi Kumén

  • Katugallupin masentava tulos: politiikka ei kiinnosta

    Vasemmistoliiton Lintulahdenkadulla sijaitsevan puoluetoimiston välittömästä läheisyydestä ei tavoitettu valveutuneita kansalaisia.
    Vasemmistoliiton Lintulahdenkadulla sijaitsevan puoluetoimiston välittömästä läheisyydestä ei tavoitettu valveutuneita kansalaisia.

    Vasemmistoliiton tiistai-iltainen dramaattinen päätös erota hallituksesta oli vuoden suurimpia uutispommeja. Trombitin toimituskin oli hereillä ja jalkautui kansan pariin kyselemään ihmisten mielipiteitä Vasemmistoliiton päätöksestä ja hallituksen toiminnasta yleensä. Tarkoitus oli tehdä kiertohaastattelua Pitkänsillan pohjoispuolen työläiskaupunginosissa, jotka ovat perinteisesti olleet Vasemmistoliiton vahvaa aluetta.

    Tulos oli mykistävä: kymmenien yritysten jälkeen kasassa ei ollut kuin yksi haastateltava, jolla oli aiheesta jotain sanottavaa. Virkkeet ”En seuraa politiikkaa”, ”En seuraa uutisia”  ja ”Ei minulla ole tästä aiheesta mitään sanottavaa”  toistuivat mm. Siltasaaren, Harjun ja Sörnäisten alueilta tavoitettujen kansanmiesten- ja naisten epäonnistuneissa haastatteluissa.

    Anu Karvinen sai kunnian olla ainoa haastateltava, jolla oli kommentoitavaa aiheesta: "Ensimmäinen reaktio uutiseen oli, että hyvä päätös, joka osoitti selkärankaa Vasemmistoliitolta. Eivät jääneet hallitukseen, jonka toimet ovat ristiriidassa oman ideologian kanssa."
    Anu Karvinen sai kunnian olla ainoa haastateltava, jolla oli kommentoitavaa aiheesta: ”Ensimmäinen reaktio uutiseen oli, että hyvä päätös, joka osoitti selkärankaa Vasemmistoliitolta. Eivät jääneet hallitukseen, jonka toimet ovat ristiriidassa oman ideologian kanssa.”

    YLE uutisoi helmikuussa vuosittaisen Nuorisobarometrin tuloksista, joiden mukaan suomalainen nykynuori on haluton äänestämään ja toimimaan järjestöissä, eivätkä tätä kiinnosta poliittiset aatteet ja ideologia”. Kiinnostuksen puute politiikkaa kohtaan ei vaivaa kuitenkaan ainoastaan nuoria, sillä Trombitin jututettavista valtaosa oli keski-iässä, tai jo sen ylittäneitä.

    Teksti: Tommi Kumén
    Kuvat: Veera Visuri

  • Kauppatori täyttyi katuruokailijoista

    "Aivan loistavaa", Texas BBQ:n "nyhtöpossu", eli pulled pork miellytti Mikko Valkosta (vas.) ja Joni Seppälää. "Lisää vaan tällaista", Seppälä jatkoi viitaten koko Streat Helsinki -tapahtumaan.
    ”Aivan loistavaa”, Texas BBQ:n ”nyhtöpossu”, eli pulled pork miellytti Mikko Valkosta (vas.) ja Joni Seppälää. ”Lisää vaan tällaista”, Seppälä jatkoi viitaten koko Streat Helsinki -tapahtumaan.

    Viikonloppuna Helsingin valtasi Streat Helsinki -katuruokatapahtuma. Kolmiosainen tapahtuma alkoi perjantaina Messukeskuksessa pidetystä konferenssista, jossa katuruokakonsepteja puimassa oli alan ammattilaisia ympäri maailmaa. Illalla Kellohallissa järjestettiin vielä iltabileet, joissa kävijät nauttivat huippukokkien menusta bilettämisen lomassa.

    Varsinainen päätapahtuma oli lauantaina Kauppatorilla ja sen lähikortteleissa järjestetty Streat Helsinki -katuruokafestivaali. Paikalle saapui tuhansia katugastronomiasta innostuneita. Keväinen aurinko helli kulinaristeja, joiden joukossa oli nälkäisiä krapulan parantelijoista lapsiperheisiin.

    ”Hyvä ajankohta tällaiselle tapahtumalle, ei kaiken kivan aina tarvitse tapahtua kesällä”, tuumasi Texas BBQ:n pulled porkia maistellut Mikko Valkonen.

    Tapahtuman suosio kenties ylitti odotukset, sillä pienehkölle alueelle syntyi melkoinen tungos heti aamupäivästä. Annoksia joutui odottamaan jopa tunnin ja useasta kojusta oli ruoka loppunut jo iltapäivään mennessä.

    "Mahtava skene!", Helsingin ruokakulttuuri sai kiitosta kanadalaiselta Marc-Antoine Marcoux'lta. "Hyvä skeittauskaupunki myös", hän lisäsi.
    ”Mahtava skene!”, Helsingin ruokakulttuuri sai kiitosta kanadalaiselta Marc-Antoine Marcoux’lta. ”Hyvä skeittauskaupunki myös”, hän lisäsi.

    Helsingissä on siis kaikesta päätellen tilausta nopeasti syntyvälle laadukkaalle ja edulliselle ruoalle. Pääkaupunkimme katuruokatarjonta on Ravintolapäivä- ja Streat Helsinki -tyylisten tapahtumien ulkopuolella masentavan paljon perinteisten grillien ja satunnaisten yrittäjien kojujen varassa.

    Kaikki tapahtumaan osallistuvat tuntuivat haikailevan Suomeen vireämpää katuruokakulttuuria. Toivoa on, sillä havaittavissa on selkeä buumi. Saksan döner-skeneen ihastuneet saivat jo Vaasankadun ja Fleminginkadun kulmaan Döner Harjun, jonka suosioon alalla varmasti reagoidaan.

    Ne jotka ruokaa lauantaina saivat, mutustelivat ammattilaisten tekemiä annoksiaan tyytyväisinä. Paljon kehuja keräsivät ainakin Richard McCormick’s Oyster Bar & Burger Jointin hampurilaiset ja Cholon meksikolaisherkut. Kotimaisten katukeittiöiden lisäksi tapahtumassa oli kojuja ja rekkoja myös muualta maailmalta.

    Christoffer Wahlberg, Emilia Järvenpää ja Jessica Wahlberg-Järvenkylä ehtivät maistella kaikkea bratwurstista ostereihin. "Parasta olivat kuitenkin Richard McCormickin burgerit", kolmikko nyökkäili yksimielisesti.
    Christoffer Wahlberg, Emilia Järvenpää ja Jessica Wahlberg-Järvenkylä ehtivät maistella kaikkea bratwurstista ostereihin. ”Parasta olivat kuitenkin Richard McCormickin burgerit”, kolmikko nyökkäili yksimielisesti.

    Teksti: Tommi Kumén
    Kuvat: Eeva Mäkinen

  • Stupido viettää synttäreitä

    Stupido Shop Record Store on profiloitunut yhdistämään valikoimassaan valtavirran pop-musiikin vaihtoehtoisempaankin materiaaliin.
    Stupido Shop -levykauppa on profiloitunut yhdistämään valikoimassaan valtavirran pop-musiikin vaihtoehtoisempaankin materiaaliin.

    Joose Berglundin ja Jorma Ristilän perustama, aiemmin Idioottikaksoset- ja Stupido Twins Brothers  -nimillä kulkenut levy-yhtiö Stupido Records juhlii tänä vuonna 25-vuotissynttäreitään.

    Stupidolle on vuosien varrella levyttänyt  niin legendastatusta nauttivia artisteja Aavikosta Karkkiautomaattiin kuin tuoreempiakin suuruksia, kuten Pää Kii ja The Valkyrians. Alusta asti yhtiö on hoitanut myös artistiensa keikkamyynnin.

    Stupidon toiminta laajeni vuonna 1995, kun Iso Roobertinkadulle pantiin pystyyn levykauppa, joka muutti viime marraskuussa uusiin tiloihin Helsinginkadulle.

    Kauppa on toiminut vuodesta 2007 asti erillään levy-yhtiöstä ja ohjelmatoimistosta, kaikki kuitenkin toimivat tutun Stupido-nimen alla.

    Tänään perjantaina yhtiö juhlii neljännesvuosisadan mittaista taivaltaan Tavastialla ja Semifinalissa omien artistiensa voimin.

    Kakka-hätä 77- ja Pää Kii -bändiensä kanssa lauteille nouseva Teemu Bergman kertoo, että Stupidon kanssa hommat hoituvat pääsiassa hyvin.

    ”Joose soittaa aina ja sanoo ´Tää ois vähän tämmönen sekavampi keissi’”, hän hekottelee ja lisää:  ”Kai sitä aikamoinen stupido täytyy olla, että tän yhtiön kanssa töitä tekee.”

    Bergman puffaa lopuksi illan keikkoja: ”Kannattaa tulla paikalle, siellä on halpaa kaljaa!”

    Stupido Records 25 vuotta tänään Tavastialla ja Semifinalissa (Urho Kekkosen katu 6) klo 20-04. Lavalla mm. Pää Kii, Waltari, Hypnomen, Katujen Äänet, Plutonium 74, Kakka-hätä 77 ja Arto Muna & Millennium.

    Liput ennakkoon alk. 16,50 €, ovelta 17 €, ikäraja: K-18.

     

    Teksti: Tommi Kumén
    Kuvat: Joonas Vallius

  • Pyhien Teppojen raunioilta nousee Zamorano!

    Viime vuosikymmenen vaihteessa Pyhät Tepot -niminen yhtye toi kaivattua vaaran tuntua valtavirran suomirock-skeneen. Sunnuntai-kappaleesta tehty video menestyi Voice-kanavan Garage Countdown -kilpailussa, ja seurauksena oli levytyssopimus jättiyhtiö Sony BMG:n kanssa. Täältä tulee Pyhät Tepot -debyyttialbumilta irrotettu ensimmäinen single Me Muutetaan Lontooseen nousi suoraan YleX:n Himotuimmat-listan kärkeen.

    Kaikkia rempseä meininki ja yhtyeestä kirjoitetut ”Punkin pelastajat” -tyyliset otsikot eivät miellyttäneet, mutta itse Teppoja puristien nurina tuskin haittasi kiljuvien teinityttöjen täyttäessä keikkojen eturivit.

    "Vähän sellaista mitä vois odottaakin, mut vaan paljon parempaa", Zamo kuvailee uuden yhtyeensä musiikkia.
    ”Vähän sellaista mitä vois odottaakin, mut vaan paljon parempaa”, Zamo kuvailee uuden yhtyeensä musiikkia.

    Bändin taru jäi kuitenkin verrattain lyhyeksi ja pienehkön hiljaiselon jälkeen yhtye soitti viimeisen keikkansa täyteen ahdetussa Bar Bäkkärissä viime marraskuussa. Nyt yhtyeen keulakuva ja biisintekijä Sipe Sontaläjä luotsaa innoissaan uutta Zamorano-nimistä bändiä.

    Tai siis kyseessä on ainakin aiemmin Sipe Sontaläjänä tunnettu, sitä ennen pitkään Steven Riekkinä Helsingin rockpiireissä vaikuttanut taiteilija. Muita tunnettuja aliaksia ovat ainakin Jussi Penis ja Valex Af Van Ah. Mikä taiteilijanimesi on nykyään?

    – Ööh, en oo oikein kerennyt miettiä. Laita sinne vaan vaikka ”Zamo”.

    Pyhien Teppojen parilla viimeisellä keikalla yhtyeen livekunto oli kohdallaan, ja yleisön joukossa ihmeteltiin lopettamispäätöstä.

    – Ei oikein enää jaksanut sitä meininkiä. Siihen liittyi kuitenkin liikaa sellainen sekoilu, ja tässä on vähän aikuistuttu jokainen, eikä sellainen enää huvittanut. Eikä muutenkaan ollut paloa bändin toimintaa kohtaan enää.

    Viimeisellä Bäkkärin keikalla oli kuitenkin upea ja haikeakin tunnelma, eikö tuntunut vaikealta lopettaa siihen?

    – Ei, ei ollenkaan. Ei me edes siellä pidetty mitään puheita, lähettiin vaan menee.

    Zamo myös korostaa, että Pyhät Tepot ei viimeisen elinvuotensa aikana soittanut kuin kaksi keikkaa, eikä muutenkaan ollut kovin aktiivinen bändiläisten ulkomaanmatkojen ja muiden kiireiden takia.

    Kun mietit Pyhät Tepot -vuosia, niin mitä tulee päällimmäisenä mieleen? Mitä jäi käteen?

    – Aika paljon hyviä keikkoja. Ja huonoja keikkoja myös muutamia. (naurua) Ei niistä ajoista kyllä oikein muista mitään, kun oli koko ajan niin kännissä. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin ja sain paljon hienoja kokemuksia.

    Pyhät Tepot siis tulivat ja menivät. Nyt Zamo on koonnut uuden Zamorano-nimeä kantavan bändin, jossa soittavat Pyhistä Tepoista tutun kitaristi Maken lisäksi myös Hunters-bändissä vaikuttava basisti Samu Skinnari ja rumpali Wille Gränö, joka soittaa myös isänsä Henrik Gränön legendaarisessa The Sounds -rautalankabändissä.

    Zamorano soittaa keulahahmonsa sanoin ”tarttuvaa, menevää, hyvää rockia”. Biisien aiheet nousevat samasta (rappio)romantiikan laarista kuin Zamon aiempienkin projektien. Bändi on toistaiseksi soittanut kolme keikkaa Helsingin klubeilla. Yleisöä on riittänyt ja vastaanotto ollut hyvä.

    Onko bändillä musiikillisia esikuvia?

    – Ei tässä vaiheessa ole enää mitään esikuvia. Kaikki vaikuttaa, mitä ympärillä näkee.

    Mistä musiikista olet itse muuten viime aikoina inspiroitunut?

    – En oikein tiedä. Aika sekalaista tulee kuunneltua. Levysoitinkaan ei nykyään enää toimi, niin laitan Youtubesta jotain vaan soimaan. ABBA ja Queen toimivat aina. Ja Thin Lizzyn olen muuten löytänyt uudestaan taas pitkän tauon jälkeen, sen voisi mainita.

    Seuraavaksi Zamorano suuntaa studioon ja musiikkivideon tekoon. Bändistä on tällä haavaa netissä vain yksi kuva, jonka avulla ei kuulemma viitsi paljon keikkoja varailla.

    – Laitetaan nettiin pari biisiä. Sitten pikkuhiljaa hommataan niitä keikkoja, ne on kuitenkin tässä kaikkein siisteintä.

    Te olette Zamorano, kuka tai mikä on Suomen bändiskenen Salas?

    (naurua) Hyvä kysymys! Kukas vois olla Zamoranon tutkapari, me ei vielä oikeastaan tiedetä, kun ollaan vasta niin alussa. Se vois olla Tom Eklund & Aseet, joiden kanssa oltiin Semifinalissa keikalla. Niiden kanssa ollaan aina tultu musiikillisesti ja muutenkin hyvin juttuun.

    Kovana jalkapallomiehenä tiedetty Zamo pelaa vitosdivaria FC Tavastiassa, ja voitti muun muassa viime kaudella joukkueen sisäisen maalipörssin. Rock-futiksen SM-kultiakin on Tavastian riveissä tullut kaksi peräkkäistä vuosilta 2011 ja 2012.

    Miten käy kesällä jalkapallon MM-kisoissa?

    – Veikkaan ja toivon, että Belgia pärjää hyvin, niillä on mielenkiintoinen joukkue. Mutta Italiaa mä kannatan aina. En mä tiedä miten siellä tulee käymään, mutta varmaan tulee mielenkiintoiset kisat, Brasiliassa on varmasti cool meininki.

    Mitä muuta kesä tuo tullessaan?

    – Ajattelin ehkä lähteä käymään jossain, ehkä Italiassa. Ja Ruisrockissa pitää käydä katsomassa Suedea.

    Haluatko lopuksi mainostaa Zamoranoa?

    – Kannattaa pitää nimi mielessä!

     

    Teksti: Tommi Kumén
    Kuvat: Sonja Heinonen

Köpa Cialis på nätet Sverige Köpa viagra på nätet utan recept Kjøpe Cialis på nett Køb Cialis på nettet Osta Cialis Suomi Køb Viagra på nettet i Danmark Comprar Priligy por internet Kjøpe Viagra reseptfritt på nett i Norge