Ajattelija, vaikuttaja, henkinen tulkitsija, pelaaja, urheilija, persoona.

Tätä kaikkea on HIFK:iin tällä kaudella HJK:sta siirtynyt maalivahti Carljohan (Saku) Eriksson.

Saku on HJK:n kasvatti ja luonnollisesti, kuten arvata saattaa, hänen siirtymisensä kilpailijajoukkueeseen on aiheuttanut keskustelua.

Nuorten maajoukkueiden vakiokasvo näkee seuranvaihdon kuitenkin oikeana ratkaisuna hänen uransa kannalta:

– Neuvottelimme myös pitkään HJK:n kanssa jatkosopimuksesta, mutta lopulta päätös siirtyä HIFK:iin syntyi itsestään.

HIFK on aikaisemminkin ollut kiinnostunut Erikssonin palveluksista.

– He ottivat vuosi sitten yhteyttä lainasopimuksen merkeissä. Silloin en kuitenkaan päässyt lähtemään, Saku toteaa.

Toisen kerran HIFK otti yhteyttä Erikssoniin kesken viime kauden. Tuolloin KTP oli vielä Ykkösen kärkipaikalla ja nousemassa Veikkausliigaan:

– Siirtyminen HIFK:iin oli jo silloin vahva vaihtoehto, mutta pakko myöntää, että Veikkausliiganousu korotti sopimuksen arvoa. Aloin puhtaasti miettimään, kuinka suuri todennäköisyys on, että HJK hankkii selkeän ykkösmaalivahdin ja kuinka todennäköistä on, että itse pääsen pelaavaksi maalivahdiksi.

– Lopulta HIFK esitti kiinnostuksensa ja heillä oli selkeät näkemykset, mitä he minulta haluavat.

Vaikka miehen pelipaidassa onkin ensi kesänä eri logo ja pelaajat ympärillä ovat vaihtuneet, ei Eriksson näe organisaatioissa kuitenkaan niin suuria eroja kuin voisi kuvitella.

– HJK:ssa on paremmat resurssit, mutta loppupeleissä sitä ei edes huomaa. HIFK:ssa on tietty yhteisöllisyys, mikä korjaa ison osan niistä puutteista, mitä sieltä löytyy. Organisaatio on ammattimaisesti toimiva ja talkoohenki loistava. Tämä kaikki säteilee valmennukseen ja joukkueeseen, maalivahti paljastaa.

”HIFK:ssa on tietty yhteisöllisyys, mikä korjaa ison osan niistä puutteista, mitä sieltä löytyy.”

Nuoruus

Saku on syntyjään espoolainen, mutta muutti jo nuorena Helsinkiin. 4-vuotiaana Saku tutustui jalkapalloon HJK:n kesäleirillä. Tuolloin innostuskärpänen ei kuitenkaan poikaa vielä puraissut. 6-vuotiaana Saku alkoi vanhempiensa kanssa etsiä joukkuetta. Herttoniemeen perustettiin tuohon aikaan uusi HJK:n kaupunginosajoukkue, josta paikka sitten löytyi. Herttoniemessä Eriksson pelasi 10-vuotiaaksi asti, minkä jälkeen tie vei HJK Eastiin ja siitä 95-ikäluokan edustusjoukkueeseen.

– Edustusjoukkueen vastuuvalmentaja tuli seuraamaan yhtä peliämme. Hävisimme ottelun 4-0, mutta pelasin hyvin. Ottelun jälkeen valmentaja tuli puheilleni ja kysyi, haluanko tulla pariksi viikoksi edustusjoukkueen mukaan harjoittelemaan. Sille tielle sitten jäätiin, Eriksson kertoo.

Vaikka Carljohan onkin viettänyt nuoruusvuotensa Suomen parhaissa juniorijoukkueissa, on hän kuitenkin pettynyt harjoitteluunsa tuona aikana. Harjoitusmääriä on kyllä ollut paljon, mutta niistä on puuttunut tarkoitus.

– Junnuna en miettinyt treenaamisen tärkeyttä ja tarkoitusta. Vietin kyllä aikaa pallon kanssa esimerkiksi mökillä ja lähellä olevilla nurmikentillä. 14-15-vuotiaana tajusin, mitä treenaaminen tarkoittaa. Noihin aikoihin aloitin yhteistyön fysiikkavalmentaja Erik Piispan kanssa, Eriksson sanoo.

Fyysinen harjoittelu

Fysiikkavalmentaja Erik Piispalla onkin suuri rooli siinä, mitä Eriksson tänä päivänä on. Niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Maalivahti on iloinen saadessaan vihdoinkin kertoa rauhassa heidän pitkästä yhteistyöstään:

– Olin 14-vuotias, kun Erik järjesti koulutustilaisuuden HJK:n juniorivalmentajille. Yhden joukkuekaverini isä, joka valmensi toista juniori-ikäluokkaa oli paikalla tilaisuudessa. Hän oli sitä mieltä, että Piispan fysiikkaharjoitteet tekisivät minulle hyvää ja kertoi mielipiteestään vanhemmilleni. Vanhempani olivat sitä mieltä, että sitä kannattaa kokeilla ja otimme yhteyttä Piispaan.

Eriksson ja Piispa aloittivat yhteistyön, joka sisälsi valmentajan tekemän harjoitusohjelman ja yhteiset harjoitukset kerran viikossa.

– Aluksi en tehnyt ohjelmaa kovinkaan tunnollisesti. Sitten tapahtui kuitenkin huomattava kehitys ja opin liikkumaan oikein, Saku toteaa.

Piispalle ja Erikssonille muodostui selkeä valmentaja-urheilija-suhde ja yhteistyö tiivistyi:

– Viimeksi tänään treenattiin kasilta aamulla. Jos joku yksittäinen valmentaja pitää tähänastisen uran varrelta nostaa esiin, niin se on ehdottomasti Eku, kertoo Eriksson.

”Jos joku yksittäinen valmentaja pitää tähänastisen uran varrelta nostaa esiin, niin se on ehdottomasti Eku.”

Blogi

Carljohanilla on selkeitä mielipiteitä moneen asiaan ja hän kirjoittaakin omaa The Definition of Ambition -blogiaan. Hänen kirjoituksensa muun muassa käsittelevät urheilijalle arkipäiväisiä asioita, kuten esimerkiksi jännittämistä.

Erikssonin blogin ensimmäinen teksti: Urheilija – Tuntematon käsite nykynuorison keskuudessa, sai tuhansia lukukertoja, sekä Faneille.com -sivusto huomioi kirjoituksen ja julkaisi sen omilla sivuillaan.

– Kirjoitan blogia lähinnä itselleni. Olen aina tykännyt kirjoittaa asioista, mitkä minua itseäni kiinnostavat. Kun kirjoitin ensimmäisen blogitekstini, tiesin, että joukkuekavereilta tulee kuittia, mutta se oli vain otettava vastaan.

Nuori maalivahti haluaa myös vaikuttaa asioihin, hän ei vain täysin vielä tiedä, mitä ne ovat. Kirjoittamisharrastuksen Saku tekee kuitenkin jalkapallon ehdoilla.

Henkinen puoli

Saku kokee olevansa henkisesti vahva ja se säteilee kaikesta nuorukaisen tekemisestä. Hän ei ole jännittäjä ja hänestä sanotaankin, että mitä kovempi tilanne, sen paremmin hän suoriutuu.

– Pystyn pitämään oman tasoni, kun on jotain tärkeää. Olen itsevarma persoona, maalivahti sanoo.

Yksi suuri syy nuorukaisen henkiseen vahvuuteen on se, että hän on tutustunut henkiseen valmennukseen ja psykologiaan. Hän myös mainitsee, että mahdollinen tulevaisuuden opiskeluala voisi olla psykologia.

– Olen oppinut käsittelemään tilanteita etukäteen ja pystyn lukemaan ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Tämän pystyy yksinkertaisesti yksilöimään yhteen tiettyyn tilanteeseen: rangaistuslaukauksiin. Olen hävinnyt ainoastaan yhden rankkarikisan ja se on suurimmilta osin henkisen vahvuuden ansiota.

Suurimman jännityksen hetkensä Carljohan on kokenut ensimmäisessä HJK:n miesten edustusjoukkueessa pelaamassaan ottelussa, mutta esimerkiksi viime kesänä pelatussa Barcelona-ottelussa nuorukainen ei jännittänyt yhtään.

Miten nuori maalivahti sitten valmentaa itseään henkisesti? No tietenkin lukemalla kirjoja. Hänellä on tällä hetkellä neljä puhtaasti henkiseen ja psyykkisen valmistautumiseen keskittyvää kirjaa, joihin innostus syntyi lukiossa psykologian opiskelun myötä. Yksi kirja, minkä Eriksson kehottaa kaikkien nuorien urheilijan alkujen lukemaan on Erik Bertrand Larssenin kirjoittama Paras.

Tuon kirjan Saku luki vajaassa viikossa ja sen jälkeen maalivahdin tiedonnälkä kasvoi entisestään. Hän ei kuitenkaan perusta henkisen puolensa harjoittamista pelkkään kirjojen lukemiseen.

– Haluan soveltaa harjoitteita omaan arkielämääni. Mielikuvaharjoitteet ovat olennainen osa. Käytän treenimatkat usein näihin ja silloin olen valmis erilaisiin tilanteisiin. On mielenkiintoista, että pienet lapset tekevät sitä, kuvittelevat olevansa jotain. Sen sisäistäminen on urheilijalle tärkeää, mutta vaikeaa, toteaa nuorukainen.

Eriksson korostaa myös, että on tärkeää tavoitella unelmiaan, sillä usein nuori pelaaja unohtaa unelmansa, kun realiteetit iskevät ja on pakko tehdä kovasti töitä.

Suomalainen harjoittelu

Yksi asia mistä Sakulla on selkeä mielipide, on fysiikkaharjoittelun sivuun tai toisarvoiseen asemaan jättäminen suomalaisessa valmennuksessa ja harjoittelussa.

– Suomessa fysiikkaharjoittelu on valitettavasti vieläkin aika pitkälti sitä, että laitetaan rautaa tankoon ja koitetaan nostaa ylös. Suoraan sanottuna fyysisen harjoittelun alkeet ja perusteet ovat lapsenkengissä.

Hänen mielestään myös kohderyhmä on väärä:

– Kun nuori pelaaja nousee edustusjoukkuerinkiin, hän ei ole fyysisesti valmis ja loukkaantuu herkästi. Tätä voidaan ehkäistä hoitamalla fysikkaharjoittelu kuntoon ja tärkeää on aloittaa se oikeaan aikaan. Oheisharjoittelu, keskikehon hallinta ja liikkuvuus ovat tärkeässä osassa. On myös tärkeää, että juniorivalmentajat perustelevat harjoitteet hyvin. Tällöin harjoitukset eivät tunnu niin vastenmielisiltä, Carljohan lisää.

Eriksson korostaa myös kokonaisvaltaisen harjoittelun tärkeyttä. Psyykkinen ja henkinen harjoittelu vaikuttavat suoraan suorituskykyyn sekä itseluottamukseen. Niiden harjoittaminen ei vaadi puolen tunnin kehityskeskusteluja vaan pienet asiat riittävät.

– Kokonaisvaltainen urheilijan elämä on silloin kohdallaan, kun ei ole mitään syytä epäillä itseään ja tietää, että on valmis mihin vaan, Eriksson tokaisee.

Erikssonilla on nyt ensimmäistä kertaa urallaan mahdollisuus ottaa ykkösmaalivahdin paikka miesten joukkueessa ja se nostaa nuorukaisen motivaatiota entisestään:

– Kyllähän se niin on, että Klubi 04 on juniorijoukkue ja miesten joukkueessa ykkösmaalivahdin paikka on aivan eri juttu. Minulla on mahdollisuus kuulua HIFK:n ihanneavaukseen ja ottaa vastuuta sekä kehittää voittavan maalivahdin pelaamista.  Meillä on kuitenkin Johanssonin kanssa selkeä kilpailutilanne, joten mikään ei ole itsestäänselvyys. Olen kiitollinen HIFK:lle, että saan tällaisen mahdollisuuden, maalivahti lopettaa.

”Minulla on mahdollisuus kuulua HIFK:n ihanneavaukseen ja ottaa vastuuta sekä kehittää voittavan maalivahdin pelaamista.”

Mitä tarkoittaa lahjakkuus?

Lahjakkuus on monille hyvin selkeä käsite, mutta Eriksson ei kuitenkaan esimerkiksi nuoresta pelaajasta puhuttaessa halua puhua lahjakkuudesta. Maalivahti puhuu mielummin käsitteestä potentiaali. Se kuvaa paremmin sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet, kun taas lahjakkuus kuvastaa sitä, että on paremmista lähtökohdista kuin joku toinen.

– Varsinkin Suomessa lahjakkuutta määritelmänä painotetaan liikaa. Lahjakkuuden määritelmä on se, että jotkut kehittyvät nopeammin kuin toiset.

Vaikka Erikssonilla on nuoresta iästään huolimatta jo paljon saavutuksia, kuten Eurooppa-liiga -ottelu, Suomen mestaruus ja Suomen Cupin voitto, hän janoaa lisää. Maalivahti haluaa 25-vuotiaana olla maajoukkueen vakiokasvo ja pelata täysiä 90-minuuttisia jossain muualla kuin Suomessa.

Saku Eriksson on jo noinkin nuorella iällä henkisellä tasolla yksi valmiimmista urheilijoista Suomessa. Jos hänen kehityksensä fyysisellä ja taidollisella puolella jatkuu samanlaisella nousukäyrällä, tulee hän 5-10 vuoden sisällä olemaan tärkeä pelaaja Suomen A-maajoukkueelle.

Kirjoitus: Justus Haapala @haapalajustus