Kävin haastattelemassa 28-vuotiasta urheilujournalistia Itäkeskuksessa. Ei kauaakaan kun löysin miehen, jolla oli erittäin hieno tarina jaettavana. Istahdimme kahvilaan, laitoin zoomin päälle ja aloin kuuntelemaan silmiä avaavaa tarinaa.

Christos Zavrosin matka urheilumedian sydämeen on ollut pitkä mutta palkitseva.

– Täytin 23, ajoin pakettiautoa ja se alkoi olemaan todella puuduttavaa. Kuulin jalkapallopiirien kautta, että Laajasalossa olisi mahdollista käydä urheilutoimittajan koulutus. Aluksi olin epävarma mutta sitten ajattelin että miksi ei, ja sitten ei muuta kuin koulun penkille. Aloitin koulun 2013 ja olin todella tyytyväinen siihen pakettiin, mitä sieltä sai. Paras anti oli ehdottomasti työharjoittelu.

Zavros pääsi Iltasanomille työharjoitteluun jossa IS:n nykyinen urheilutoimituksen esimies Petri Lahti joka oli urheilusanomien (nyk. urheilulehti) uutispäällikkö otti hänet todella hyvin vastaan ja antoi mieluisia tehtäviä. Ensimmäinen homma oli tehdä katugallupia Suomen jalkapallomaajoukkueesta.

– Ekasta päivästä lähtien tiesi, että jos on intoa niin töitä löytyy. Suomalaisesta jalkapallosta sai kirjoittaa mielin määrin joka oli todella hienoa, sillä siinä vaiheessa oli paljon yhdyssanavirheitä, pilkkuvirheitä ja kappalejaossa paljon kehitettävää. 

– Harjoituksen aikana kun joka päivä teki 8 tunnin työpäiviä niin siinä harjaantui hyvin, ja ei voi muuta sanoa kuin iso kiitos Petri Lahdelle, joka auttoi paljon eteenpäin.  Omalla aktiivisuudellani tuli paljon tekemistä, ja välillä tuli jopa pieni ongelma siitä että Petrin piti aina keksiä tekemistä kun hommat tuli tehtyä nopeasti. Myös Saku-Pekka Sundelin, Mikko Knuuttila ja Ville Väänänen auttoivat paljon ja heiltä opin paljon. 

Työharjoittelun jälkeen eteen asettui seinä, mikä päättää todella monen journalistin lyhyen uran.

– Koulutuksen jälkeen näytti että ei ole hirveästi paikkoja mihin mennä. Tein freelancerina noin neljä kuukautta töitä ja olin samalla postissa töissä. Seitsemältä aamulla töihin, pääsi noin neljän ja seitsemän välissä kotiin. Se oli hyvin uuvuttavaa, varsinkin kun pelasi samalla jalkapalloa.

 

– Huomasin että Vesa Rantanen laittoi twitteriin päivityksen, että IS etsii kesäksi jalkapallotoimittajaa. Laitoin sähköpostia ja ajattelin että ei mulla mitään hävittävääkään ole. Kauaa ei mennyt kun Petri Lahti soitti ja kysyi että haluanko tulla käymään. Ei ollut mitään takeita että saako jatkaa koska se oli alustavasti kolmen kuukauden kesätyö. Seuraavana päivänä ilmoitin työnantajalle postiin että kuinka kauan pystyn olemaan vielä postissa töissä.

– Pidin reilun viikon taukoa ja sitten alkoi IS hommat. Ne ovat edelleen vieläkin tämän lyhyen toimittajauran parhaat hetket. Ne reilut kolme kuukautta mitä sai olla toimittajana, olivat hienoja hetkiä. Sai paljon käydä peleissä, eri kaupungeissa, haastatella pelaajia ja pääsi toimittajan rytmiin käsiksi. Oli niin iso vastuu että siinä oli pakko oppia. Työt loppuivat elokuun lopussa, ja sitten ei voinut enää jatkaa, ihan normaali juttu että kesätoimittajat ovat kesätoimittajia. 

Zavrosin esimerkki periksiantamattomuudesta on erittäin motivoiva.

– Aloin tekemään freelance hommia. Välillä oli keikkaa ja välillä ei, mikä aiheutti hieman stressiä siitä että pystyykö tällä elämään. 

– Sitten joku päivä tuli puhelu Timo Waldenilta, joka on suomen jalkapallomaajoukkueen pitkäaikainen tiedottaja. Hän kysyi että voisinko tulla käymään toimistolla, koska heillä oli mielenkiintoa saada minut remmiin mukaan. 

Jopa helpottunutta virnettä ei voi olla huomaamatta Zavrosin naamalla.

– Menin käymään toimistolla ja sovittiin että menen kuukausipalkkaiseksi heille. Siellä olen edelleen ja nyt siellä on aikaa kulunut noin 5 vuotta. Aika menee todella nopeasti. TBR Media on mun työnantaja ja Timo Walden on yksi omistajista. He ottivat minut mukaan enkä voi muuta kuin kiittää heitä luottamuksesta. Työnkuva vaihtuu usein ja saa tehdä laidasta laitaan. Kirjoittamisesta minut parhaiten tunnetaan, mutta joskus on päässyt editoimaan, joskus kameran taakse ja joskus eteen ja joskus mikin varteen. 

-Nykyään teen myös podcastia Maarit Korhosen kanssa Suplaan. 

– Ala kehittyy jatkuvasti ja siinä pitää pysyä mukana. Ihmisten pitää osata mukautua ja jääräpäälle saattaa tulla ongelmia jos ei suostu pysymään mukana. Omat sosiaaliset taitoni auttavat paljon tällä alalla. Pystyn olemaan rento tilanteessa kuin tilanteessa, joskus on nähnyt että ihmisiä jännittää paljon haastatteleminen, ja sen takia haastattelu voi jäädä hieman vajaaksi. 

Zavrosin tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät

– Haluan tulevaisuudessa tehdä paljon jalkapallon parissa töitä. Olen erittäin kiitollinen omasta asemastani, mutta jonain päivänä olisi hienoa tehdä vain jalkapallosta. Tietenkin ulkomaisessa jalkapallossa on oma romantiikka mutta kotimainen on lähellä sydäntä. Urani huippuhetket liittyvät jalkapalloon tavalla tai toisella. Ensimmäiseksi tulee mieleen IS:n jalkapallotoimittaja kesä. Mielekästä hommaa ja paljon sai tehdä. Olin mukana Suomen U19 maajoukkueen EM jatkokarsinnassa Hollannissa. Pelaajien tapaaminen on aina ainutlaatuista. Varsinkin jos matkustaminen on siinä mukana.

Jalkapallo on ymmärrettävästi iso osa Zavrosin elämää.

– Olen 9-vuotiaasta pelannut jalkapalloa ja nyt olen pelannut vajaat 20 vuotta jalkapalloa. Päivät menevät jalkapallon parissa työn merkeissä, ja illalla ovat omat treenit tai pelejä. Pelaan itse maalivahtia Konnussa. Kuudes kausi lähtee nyt käyntiin kolmosessa. En muista koska olisin töiden takia joutunut jättämään oman ottelun pelaamatta, mistä olen todella kiitollinen työnantajalleni. 


Omista virheistä on tärkeä oppia.

– Joka päivä ja joka viikko on uusi mahdollisuus oppia jotain uutta, mutta kun lukee kokeneempien kollegojen tekstejä niin tulee usein ajateltua, että miten hän osasi tehdä tämän näin. Se on erittäin hienoa koska siitä pystyy imemään itseensä paljon tietoa. Pitää myös muistaa että kukaan ei ole seppä syntyessään. Virheitä tulee kaikille, ammattilaisillekin tulee merkittäviä aivopieruja. Kirjoitin juttua Jussi Jääskeläisestä ja hänen siirrosta West Hamiin. Kirjoitin vahingossa että West Ham pelaa tulevalla kaudella Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla , vaikka todellisuudessa West Ham jatkoi edelleen Valioliigassa. Sitten twitter alkoi täyttymään viesteillä ja huomasin oman virheeni. 

Olen sitä mieltä, että kaikille hyville tekijöille löytyy urheilumedian parissa paikka.

Kysyin Zavrosilta vielä loppuun neuvoja urheilutoimittajan alulle. Miehen vastaus oli erittäin suora, ja sanoma vahva.

– Vaikka kaikki ei menisi putkeen niin pitää olla innokas. Kun hommat loppuvat niin kysy lisää. Jos et halua lisää niin pitää kysyä itseltään että olenko oikeassa paikassa. Olen sitä mieltä, että kaikille hyville tekijöille löytyy urheilumedian parissa paikka. Ei välttämättä isoimmasta rakennuksesta tai isopalkkaisinta työtä, mutta kaikille löytyy oma paikkansa. Jos vain haluaa sitä tarpeeksi. Kaikki lähtee omasta innokkuudesta ja aloitteesta. Ne jotka ovat aktiivisia ja haluavat oppia pärjäävät. Korostan harjoittelua paljon. Siellä tulee annettua näytöt ja siellä myös tämä hyvin pieni maailma saa sinusta ensikosketuksen.

Zavrosin ja Maarit Korhosen podcast löytyy Suplalta, nimellä Veikkausliiga ja Naisten liiga – Suomen parasta sarjajalkapalloa.

 

Toimittaja: Frans Danakas

Artikkelikuva: pixabay

Share