KTP nousi kaudeksi 2021 Veikkausliigaan, mutta joukkueen tila on tällä hetkellä hälyttävä. Joukkueen materiaali on kehno ja varsinkin kotimaisten pelaajien laatu aivan katastrofaalinen, kirjoittaa Juuso Malinen.

Kun KTP:n sarjanousu Veikkausliigaan varmistui viime vuoden marraskuussa, kukaan tuskin osasi ajatella silloin, miten huonossa jamassa kotkalaisten joukkue onkaan maaliskuun lopussa 2021. Joukkueen ykköstoppari Ruxi lähti Ouluun, vasen wingback Tuomas Ollila siirtyi Ilvekseen, oikean puolen wingback Hindrek Ojamaa palasi Viroon, kuten myös kotkalaisten hyökkäyspelin sielu Zakaria Beglarishvili. Kirsikkana kakun päälle, KTP:lle 11 maalia 16 ottelussa mättänyt Mika lähti Kambodzaan.

KTP:lle koronavuosi oli hyvin haastava ja ennen kauden alkua oli epävarmaa, lähteekö joukkue edes Ykkösen kauteen. Tuo epävarmuus sekä haastavuus näkyi myös joukkueen pelaajistossa, ja vaikka nousu tapahtui moni luottopelaajakin halusi vaihtaa maisemaa. Varmasti osa syistä, lähtemisen haluun juontaa juurensa viime keväälle ja siihen, miten KTP kertoi pelaajistolleen seuran tilasta.

Siitä huolimatta, että seura on kärsinyt vaikeuksista ja moni luottopelaaja jätti satamakaupungin, tämän kauden joukkueenrakennuksessa olisi pitänyt onnistua paremmin.

Veikkausliigajoukkue pitäisi rakentaa lähtökohtaisesti kotimaisiin pelaajiin nojaten ja siihen höysteeksi joukkueeseen etsitään ulkomaalaisia pelaajia vahvistamaan tiettyjä osa-alueita. Kotimaisen pelaajarungon kasaaminen on mennyt täydellisesti vihkoon KTP:ltä. Onko vastuu tästä rungosta joukkueen päävalmentaja Argo Arbeiterilla vai kenellä, sitä en tiedä, mutta siinä ei selvästikään ole onnistuttu.

KTP:n kotimaisista pelaajista yksikään ei täytä Veikkausliigajoukkueen avainpelaajan roolia. Ainoastaan Paavo Voutilainen sekä Kotkaan täksi kaudeksi palannut Johannes Laaksonen ovat sellaisia suomalaispelaajia, joille jotkin muut Veikkausliigajoukkueet voisivat nähdä käyttöä. Anton Lepolan joku joukkue ottaisi ehkä kakkosmaalivahdikseen. Toki nuoremman polven Matias Tamminen ja Anttoni Huttunen voivat vielä nousta hyviksi Veikkausliigapelaajiksi, mutta en usko, että heidän aikansa vielä on.

Otetaan nyt pientä katsausta KTP:n ulkomaalaisiin pelaajiin. Michael Ogungbaro, Asier Arranz sekä Thomas Agyiri ovat tuttuja pelaajia jo viime kaudelta. Arbeiter tietää tarkasti mitä heiltä saa, mutta yhdestäkään näistä miehistä ei ole sateentekijäksi Veikkausliigassa.

Tähän mennessä KTP on hankkinut neljä uutta ulkomaalaispelaajia, mutta heitä pitäisi tulla vielä lisää. Laitapelaaja Fran Alvarez on Barcelonan kasvatti ja on ensimmäisissä otteluissaan näyttänyt ihan ok-tason pelaajalta. Hänen loukkaantumishistoriallaan on kuitenkin hyvin vaikea nähdä, että hän pysyisi pelikunnossa koko kautta.

Viime viikonloppuna joukkue vahvistui kokeneella topparilla Mohamadou Sissokolla sekä laitapuolustaja Pierre-Daniel Nguindalla. 32-vuotias Sissoko nähtiin RoPSin takalinjoilla kaudella 2019. Hän oli Veikkausliigaan kelpotason pelaaja, mutta mitään hirveän suurta sateentekijää en Kotkassa hänestä odottaisi. Hän on lokakuun 2019 jälkeen pelannut tasan kaksi ottelua jalkapalloa, nämä nähtiin Kyproksen liigassa viime vuoden elokuussa. Häntä ei enää Ermisin paidassa nähty epäilyttävän huonosti menneen, Apollonille kärsityn 0–6 tappion jälkeen.

24-vuotiaan Nguidankin edellisiä pelejä saadaan etsiä viime vuoden maaliskuulta, Ranskan neljänneksi korkeimmalta sarjatasolta AS Monacon B-joukkueesta. Nguidalla on pitkä historia Monacosta, mutta mitään muuta hänestä on vaikea sanoa. Hän on täydellinen arpa Veikkausliigatasolle.

Tänään perjantaina KTP kertoi solmineensa sopimuksen hollantilaisen Ingo van Weertin kanssa. 27-vuotias toppari vaakuutti testipeleissä, mutta vaikea nähdä, että hänestäkään olisi suureksi messiaaksi joukkueessa. Van Weert kantaa isoja paineita, nimittäin hänen pitää nousta joukkueen tukipilariksi. Ei ole oikeastaan edes muita vaihtoehtoja.

KTP:n kannattajana olisin erittäin huolissani tästä joukkueesta, kuten olen myös Veikkausliigaseuraajana. Sitä aina toivoisi, että sarja olisi mahdollisen tasainen ja mestaruudesta sekä putoamisesta käytäisiin tiukka taistelu loppuun asti. Fakta on kuitenkin se, että näen tasan yhden syyn, miksi KTP nappaisi enemmän pisteitä kuin RoPS kaudella 2020 (5 pistettä). Se on loppusarjat ja pidempi kausi.

Jos Arbeiter sekä hänen apurikseen saapunut Gabriel Xatart Garcia pystyvät tekemään tästä rosterista vakavasti otettavan Veikkausliigajoukkueen, se on jo itsessään saavutus. Kotkalaisten lähtökohta kauteen on se, että joukkue tarvitsee täydellisen onnistumisen joka osa-alueella jumbopaikan välttämiseen. Se ei ole kovinkaan positiivinen lähtökohta.

Juuso Malinen