Ilmassa on urheilujuhlan tuntua, kun saavumme Bangkokissa sijaitsevalle The Twin Towers hotellille. On Muaythai  University World Cupin avajaispäivä.

Lähestyessämme hotellin sisääntuloa, sydämeni alkaa jyskyttää. Vielä ei kuitenkaan ole kyse ottelujännityksestä, sillä ensin on selvittävä ilmoittautumis- sekä sisäänkirjautumisprosessista. Olen jo tottunut siihen, että edellä mainitut toimenpiteet kestävät pitkään ja saavat rautahermoisemmankin urheilijan pinnan kiristymään.  Tällä kertaa kaikki oli kuitenkin toisin. Ei tungosta, ei etuilevia Kazakstanilaisia ja Turkmenistanilaisia. Heti sisään saavuttuamme delegaation henkilökunta toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi ja pian olimmekin jo asettuneet huoneisiimme. Keskittyminen seuraavan päivän punnitukseen sekä arvontoihin saattoi alkaa.

Kilpailuiden avajaisseremonia sekä otteluparien arvonta

Otteluparien arvontoja edeltänyt alkupunnitus on tähänastisen ottelu-urani rankin, sillä kehoni keräsi ennätysmäärän nestettä pitkällä lentomatkalla, enkä tuntunut pääsevän siitä eroon ensimmäisten Bangkokissa vietettyjen päivien aikana. On siis turvauduttava ravinnotta ja nesteittä olemiseen sekä painoluokkaurheilijassa kauhunsekaisia tunteita aiheuttavaan hikipukuun. Vaikka punnitusta edeltävät tunnit tuntuvatkin päiviltä, ja suuni on niin kuiva etten kykene kunnolla puhumaan, suoriudun painonvedosta kunnialla, kun vaaka pysähtyy lukemiin 50,5kg. Arvontatilaisuudessa onnetar ei kuitenkaan ole puolellani, kun ensimmäisen kierroksen vastustajakseni arpa tuo Thaimaalaisen Aasian mestarin.

Ensimmäistä ottelupäivää edeltäneenä iltana vietetään kilpailuiden avajaisia. Avajaiset on juhlallisesti järjestetty, eikä Thaimaalaiseen tyyliin näyttävyydessä ole säästelty. Tilaisuus on minulle hyvin merkittävä, kun saan kunniatehtäväkseni lukea perinteeksi muodostuneen urheilijavalan suuren ihmismassan sekä TV-kameroiden edessä. Tämä kunnianosoitus ei ole ikimuistoinen hetki ainoastaan minulle henkilökohtaisella tasolla, vaan myös historiallinen hetki koko Suomalaiselle thainyrkkeilylle.

Kun mikään ei mene suunnitelmien mukaan..

Toisena virallisena ottelupäivänä on minun vuoroni hypätä kehään. Epäonnekseni otteluni on ensimmäinen, joten otteluiden käynnistyessä klo 17, nousee ulkostadionin elohopea vielä reiluun 36 asteeseen. Tiedän lämmön tuovat lisähaasteen omaan suoritukseeni, mutta tästä huolimatta oloni on luottavainen. Kuitenkin heti ottelun ensihetkillä huomaan vastustajani olevan itseäni huomattavasti taitavampi, joka sekoittaa ottelemistani. Lopputuloksena keskinkertaisen suoritukseni jälkeen on pistevoitto Thaimaalle ja Suomityttö laulukuoroon. Laihaksi lohduksi ujolta vaikuttanut Hanphan Rattanaphon otti kuitenkin selvän voiton myös hallitsevasta Euroopanmestarista Myriam Djedidistä välierissä, ja kukisti MM-hopeamitalistin Turkin Tiken Fundan finaalissa voittaen täten Opiskelijoiden Maailmanmestaruuden Thaimaalle.

Suurta urheilujuhlan tuntua

Poiketen kaikista edeltäneistä arvokisoista otteluita käytiin nyt ainoastaan yhdessä kehässä. Tämä mahdollisti sen, että ottelijoiden sisääntuloon oli pystytty panostamaan aiempaa enemmän. Pääsimme marssimaan kehään musiikin tahdissa, maamme lippujen saattelemana. Tämän lisäksi ottelut pyörivät hidastuksineen kahdella suurella screenillä, jottein keneltäkään paikallaolijalta jäisi kehän tapahtumat näkemättä. Etenkin Thaimaalaisten otellessa täyttyi kisapaikka yleisöstä ja metelistä, joka sai minut viimeistään ymmärtämään kuinka suuressa urheilujuhlassa sainkaan olla osallisena. Merkittävää oli myös, kuinka ottelijoiden välisen keskinäisen kunnioituksen pystyi aistimaan ilmassa. Vaikka kyseessä on laji, jossa vastustaja kohdataan hyvin primitiivisellä tavalla, kunnioittavat kilpakumppanit toisiaan suuresti. Onkin hyvin tavanomaista, että kilpailijoiden välille muodostuu elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Vaikka häviöstäni johtuen viimeiset kisapäivät kuluivatkin niin sanottuna kisaturistina, oli hienoa seurata sivusta maailmanluokan thainyrkkeilyotteluita sekä elää mukana ottelijoiden onnistumisen ja epäonnistumisen hetkissä. Mainittakoon, että itselleni mieleenpainuvimmat urheilijat tapahtumasta olivat luonnollisesti oma vastustajani Hanphan Rattanaphon ja Ukrainalainen supertähti Sergei Kuliaba (-67kg), jonka otteluita on aina ilo katsella. Näiden kahden lisäksi mainittakoon finaalipäivän parasta antia tarjoillut Australialainen Danial Williams (-60kg), joka voitti Uzbekistanin edustajan todella tiukassa kamppailussa. Williams ei ollut itselleni entuudestaan tuttu urheilija, mutta esitti hyvin vahvaa teknistä thainyrkkeilyä ottelusta toiseen. Palkittiinpa hänet myös Maailmanmestaruuspokaalin lisäksi Sportmanship Award – palkinnolla kisojen päätyttyä.

Muaythai University World Cup (MUWC) oteltiin 16.3 – 23.3.2015

Teksti: Siiri Tura Kuvat: Antti Naakka