Herman Sjöroos on yksi harvoista pöytäjääkiekkoa kilpailullisesti pelaavista suomalaisista. Hänelle pöytäjääkiekko on enemmän kuin pelkkä seurapeli, vaikka yhteisöllisyys onkin iso osa lajin viehätystä.

Herman Sjöroos, (38), löysi pöytäjääkiekon elämäänsä nelisen vuotta sitten. Pojilleen Joonatanille, (14), ja Tiitukselle, (13), harrastusta etsinyt perheenisä törmäsi Turun seudulla toimineeseen pöytäjääkiekkokerhoon ja innostui lajista saman tien itsekin. Satunnaisia kokemuksia pöytäjääkiekosta Sjöroosilla oli toki jo omasta nuoruudestaan, mutta virallisempi harrastus- ja kilpailutoiminta oli hänellekin täysin uutta.

Pöytäjääkiekon SM-sarjassa kausi kestää syksystä kevääseen, aivan kuten oikeassakin jääkiekossa. Kauden aikana otellaan 6–7 osakilpailua, joista yksi on nimetty SM-kilpailuksi. Turnaukset määrittävät jokaiselle kaudelle myös oman ranking-listansa. Kisatapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea aktiivisten pelaajien määrän mukaan. Harrastajia lajilla on tällä hetkellä noin sata.

Pöytäjääkiekon parhaita puolia Sjöroosin oli vaikea yksilöidä.

– Niitä on niin paljon!, hän naurahtaa.

– Sosiaalisuus ja pelin ulkopuoliset asiat ovat tietenkin tärkeitä. Itse pelissä viehättää nopea tempo, vaihtelevuus ja monipuolisuus. Sen huomaa, kun turnauksissa pelataan viiden minuutin otteluita montaa vastustajaa vastaan.

Yksi iso haastekin lajiin kuitenkin mahtuu.

– Peleissä ei kovinkaan usein ole tuomaria, ratkaisupelejä lukuunottamatta. Säännöissä pysyminen perustuu siihen, että molemmat pelaajat haluavat pelata reilua peliä ja pystyvät sopimaan epäselvät tilanteet keskenään. Välillä se johtaa siihen, että syntyy erimielisyyksiä.

Sjöroos ohjastamassa Tre Kronoria. Hänelle joukkueella ei ole suurta merkitystä.

Sjöroosin totisempi harjoittelu keskittyy pääosin kilpailuja edeltäville viikoille, mutta hän kertoo silti pitävänsä tuntumaa yllä lähes päivittäin. Peli on talossa aina omalla paikallaan ja sen parissa on helppo piipahtaa joko yksin tai poikien kanssa. Ennen kilpailuja myös muut Sjöroosin pelikaverit saattavat ilmestyä paikalle kenraaliharjoituksena pelattavaan turnaukseen.

Lisähaastetta Sjöroos ei kuitenkaan edes välttämättä talon ulkopuolelta tarvitsisi, sillä pojat Joonatan ja Tiitus tarjoavat isälleen jo kovan vastuksen.

– Kyllä siinä saa hikoilla kunnolla! Maailmanrankingissa on 10 000 pelaajaa ja olemme toisen pojan kanssa kahdeksan sijan sisällä. Toinenkin on kehittynyt viime aikoina hurjasti. Vähän kyllä pelottaa, että kohta ne menevät ohi!

Aktiivisessa käytössä olevat pöytäjääkiekkopelit ovat kulutustavaraa. Sjöroosin perheessä pelejä kuluu muutama vuodessa, mutta esimerkiksi paikallisliigoissa ja koulun kerhoissa kulutus on kovempaa. Tämä johtuu pelien kovakouraisemmasta kohtelusta.

Maailmalla pöytäjääkiekkoa hallitsee Venäjä ja heidän ykköspelaajansa Maksim Borisov. Kovimmat haastajat venäläisille löytyvät tällä hetkellä Latviasta ja Ukrainasta. Suomen joukkuekin on yltänyt arvokisoissa hiljattain pronssille. Sjöroosin mukaan parhaalla mahdollisella kokoonpanolla eväät mestaruuteenkin olisivat olemassa, mutta valitettavasti muutama tärkeä pelaaja on pitänyt viime aikoina taukoa lajin parista.

Ulkomaanmatkat ovat tuoneet Sjörooseillekin paljon upeita kokemuksia.

– Hienointa oli, kun pääsin pelaamaan Euroopan mestaria vastaan Riikassa. Hävisinkin vain 3–2. Lopussa huomasin, että hän joutui pelaamaan ihan tosissaan, kun peli oli vielä tasan! Olen ollut mukana myös juniorien EM- ja MM-kisoissa huoltajana ja valmentajana. Kisatunnelma on aina ihan mahtava.

Riian lisäksi pöytäjääkiekko on vienyt Sjöroosin Tallinnaan, Ruotsin Eskilstunaan, Tsekin Libereciin ja jopa Valko-Venäjälle Raubichiin. Yksi asia on varmaa: tällaiset paikat olisivat takuulla jääneet käymättä ilman pöytäjääkiekkoharrastusta. Sjöroosin tapauksessa lajivalinnan voi siis sanoa onnistuneen täydellisesti. Pienestäkin lajista voi heittäytymällä ja omistautumalla saada todella paljon irti.

Viljami Kalmari
Twitter: @vkalmari