Espoon telinetaitureissa voimisteleva 21-vuotias Heikki Niva näyttää ulospäin aivan tavalliselta nuorelta mieheltä. Tosin, hyvää fyysistä kuntoa on vaikea olla pistämättä merkille Heikin saapuessa haastateltavaksi. Eikä hän mikään ihan tavallinen nuorukainen olekaan. Heikki kuuluu miesten telinevoimistelun maajoukkueeseen, on voittanut junioreiden Suomenmestaruuden Snookerissa sekä Poolissa ja nuorten Suomenmestaruuden Kaisassa. Telinevoimistelun hän aloitti jo neljä vuotiaana vanhempiensa toimesta.

”Vilkas lapsi kun olin, haluttiin purkaa energiaa johonkin.”

Ensimmäiset vuodet olivat Heikille vaikeita, lajista kun täytyy tykätä, että siinä voi menestyä. Kehityksen myötä myös kiintymys lajiin alkoi kasvaa. Heikki pääsi 10-vuotiaana nuorten maajoukkueeseen ja alkoi itsekin ymmärtämään, että hänellä olisi mahdollisuus päästä vielä pitkälle. Nyt nuoren miehen tähtäimessä on vuoden 2016 Rion Olympialaiset.

Jatkuva kehittyminen ja itsensä kunnossa pitäminen on kovaa työtä. Treenikaudella Heikki harjoittelee noin 25-30 tuntia viikossa. Kilpailukauden harjoittelun Heikki kertoo olevan hiukan kevyempää. Kisaharjoituksia tehdään kaksi kertaa viikossa, muuten harjoittelu on enemmänkin huoltavaa. Kisakaudella treenitunteja kertyy noin 23 tuntia viikossa. Heikki myös valmentaa kolmea poikaa, joista kaksi on jo päässyt nuorten maajoukkueeseen.

188-senttiselle telinetaiturille rekki ja nojapuut ovat vahvoja telineitä. Vahvuuksista puhuttaessa, Heikki kertoo olevansa hyvä kilpailemaan. Hän myös tiedostaa kilpailuvietin huonot puolet. Heikki ei oikein ole oppinut hyväksymään epäonnistumisia.

”Kuudesta telineestä kun epäonnistuu ensimmäinen, tekis mieli heittää reppu selkään ja lähteä kotiin.”

Heikki osaa kertoa, että hänellä on myös harvinaisen hyvä liiketaju. Liikkeitä tehdessään hän pystyy tiedostamaan mitä on tekemässä ja miettimään liikkeitä päässään.  Nuorukaisella on telinevoimistelussa useita saavutuksia. Vuonna 2011 hän voitti SM-kultaa 6-ottelussa, nojapuilla ja rekillä. Henkilökohtaisesti suurimmiksi saavutuksikseen hän nostaa nuorten MM-kisojen sijan 16  ja viimevuoden MM-kisojen sijan 35. Heikki uskoo, että hänellä olisi vuoden 2016 Olympialaisissa mahdollisuus voimistella itsensä sijoille 20.

Espoossa asuva voimistelija on myös aina ollut kiinnostunut biljardista, etenkin snookerista. Harrastukseksi biljardi päätyi 13-vuotiaana. Tätä ennen Heikki omien sanojensa mukaan tykkäsi ”sekoilusta”, esimerkiksi lumilautailusta.

”Sitä ei sitten vaan malttanut lasketella, vaan painettiin hyppyreistä järjettömiä temppuja. No, sit mä mälläsin ja ranne murtu. Kahden viikon päästä siitä oli kisat saksassa. Mä menin sinne ja kipulääkkeillä sain vedettyä kolme telinettä kuudesta. Sen jälkeen mä päätin, että extremelajit saa jäädä.”

Espoon Matinkylään avattiin biljardisali ja Heikki alkoi pelailemaan pari kertaa viikossa. Neljä vuotta sitten Heikki alkoi pelaamaan tosissaan ja käymään kisoissa. Viimeiset kaksi vuotta Heikki on treenannut snookeria päivittäin. Heikki on mielestään viimeisen kahden vuoden aikana kehittynyt huomattavasti henkisellä puolella, nimenomaan snookerin ansiosta ja kokee sen hyödyksi myös telinevoimistelussa.

”Tosissaan pelaaminen ja kilpaileminen on henkisesti tosi raskasta. Yksin harjoittelussakin focus pitää olla koko ajan, mutta se on sellaista rauhoittumista. Se tuo tasapainoa voimistelun fyysisyyteen.”

Vaikka Heikki  on biljardissa voittanut kisoja useissa eri lajeissa, on snooker nuorukaisen päälaji. Heikki ajattelee snookeria ammattimaisesti, eikä pelaa muita pelejä enää juuri ollenkaan. Muiden pelien pelaaminen sekoittaa snookerin lyöntiä ja tekniikkaa.

Snooker tulee Heikille vielä tällä hetkellä vasta telinevoimistelun jälkeen. Heikille tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkeät. Nyt hän panostaa täysillä telinevoimisteluun ja Rion Olympialaisiin. Sen jälkeen hän aikoo jättää telinevoimistelun.

”Tällä hetkellä vahvimpana ajatuksena on, että vuoden 2016 Olympialaisten jälkeen jätän telinevoimistelun ja keskityn vain snookerin pelaamiseen. Haluan pärjätä snookerissa niin hyvin, että voin pelata sitä ammattilaisena.”

Minna Grönthal