Tapparan ja IFK:n välieräsarja alkoi poikkeuksellisesti Helsingistä, vaikka Tappara voitti suvereenisti runkosarjan. Helsingissä nähtiin hurmoksessa pelaava IFK ja heikosti sarjan aloittanut Tappara.
Teksti: Olavi Ryhänen
IFK:n ja Tapparan ensimmäinen osaottelu perjantaina Helsingissä oli jokseenkin jännittynyt. Kaikki tiesivät panokset, joista pelataan. Voitot ratkaisevat, ei se, miten siihen päädytään. Kaikkien yllätykseksi Tappara oli heikko ensimmäisen erän ja IFK puski päälle kuin yleinen syyttäjä.
IFK:n kannalta iso miinus oli Juha Jääskän uupuminen kokoonpanosta. Jääskä puuttui jo Lukko-sarjassa, mutta IFK oli jo 3-0-ottelusarjassa edellä, kun Jääskä putosi pois kokoonpanosta.
Tapparan kapteeni Otto Rauhala taas teki paluun kentille ensimmäiseen välieräotteluun. Hän on tärkeä palanen Tapparan jo todella kovalle, työteliäälle joukkueelle. Ennen välieriä Rauhala pelasi viimeisimmän ottelun joulukuussa.
Nuorisorintamalla IFK:lle tärkeän avausosuman sarjaan tehnyt Aleksanteri Kaskimäki onnistui ohittamaan huikean puolivälieräsarjan pelanneen Christian Heljangon. Ottaen huomioon lähtökohdat – hallitseva Euroopan ja Suomen mestari – ei Tappara näyttänyt ensimmäisessä erässä juuri joukkueelta, joka tavoittelisi yhtään mitään.
Tapparan peliin saattoi hyvin vaikuttaa, se että heillä oli viikko aikaa huilata, kun taas IFK pelasi kovatempoisen sarjan aina kuudenteen peliin asti Lukkoa vastaan. Tappara ei saanut koneita käyntiin. Heikosta kirvesrintojen pelistä huolimatta he pysyivät pelissä mukana ja Waltteri Merelä tasoitti ottelun 1-1-tilanteeseen.
IFK jäädytti ylivoimakoneen
IFK oli perannut Tapparan ylivoiman hyvin ensimmäiseen otteluun, eikä Tappara onnistunut kolmella ylivoimallaan kertaakaan maalinteossa. Veli-Matti Savinainen ja Jori Lehterä olivat toisilleen hieman vihaisia, että ylivoimalla ei tullut tulosta ensimmäisessä pelissä.
IFK:n jokapaikanhöylä Iiro Pakarinen pelasi itselleen mieluisinta paikkaa eli laitahyökkääjää, vaikka on kokeillut myös keskushyökkääjänä ja puolustajan pelaamista. Pakarinen onnistui, myös maalinteossa. Tulosvastuukentässä pelaava Pakarinen saa Kristian Vesalaisen ja Eetu Koivistoisen kanssa isoja onnistumisia.
Pitkään peli näytti siltä, että IFK ottaisi kiinnityksen ensimmäisestä ottelusta, mutta Petteri Puhakka oli toista mieltä. Puhakka tasoitti ottelun vajaa minuutti ennen loppua, ja Tappara oli jälleen taistossa mukana.
Ensimmäisen ottelun jatkoaika oli varovaista. Kumpikaan ei halunnut mokata. Ratkaisua odotettiin aina toisen jatkoerän viimeiselle kympille, jolloin Veli-Matti Savinainen rouhaisi kiekon sisään omasta tutusta toimistostaan maalinedestä.
Palautumisaika oli ensimmäisen ottelun jälkeen vähäinen. Lauantaina pelattaisiin taas.
Tapparan heikko aloitus
Lauantain peli jatkoi pitkälti samaa teemaa: Tappara näytti olemattomalta ja IFK halusi ja janosi voittoa. Kristian Vesalainen pääsi kokeilemaan rangaistuslaukaustakin ensimmäisessä erässä, mutta Heljanko oli hyvin tilanteessa mukana.
Tappara oli käynyt videoita läpi ennen ottelua numero kaksi ja ylivoima onnistui kahdesti Waltteri Merelän johdolla. Tapparan menestyksestä kertoo osin tämäkin. Jos jokin ei onnistu, otetaan aamulla kuppi kahvia ja mietitään, mitä tehdä toisin.
Nyt IFK:n aktiivinen alivoima ei tuottanut helsinkiläisille toivottua tulosta, ja Tappara sai tarvittavat itseluottamusboostit tulevia pelejä varten Tampereelle. IFK tosin onnistui myös ylivoimallaan, kun Sebastian Dyk laittoi Julius Nättisen unelmasyötöstä pelin tasoihin.
Paljon puhutaan, että mestarijoukkueen tarvitsee tehdä jotain yllättävää. IFK on siinä onnistunut. Micke Max Åsten ei maaleilla juhli, mutta antoi tärkeällä 2-1-osumalla IFK:lle mahdollisuuden voittoon.
Kolmas erä oli IFK:n kannalta käänteentekevä. Julius Nättinen onnistui kevään ensimmäisellä täysosumallaan Tappara-puolustaja Valtteri Kemiläisen täydellisen munauksen jälkeen ohittamaan Heljangon.
Tappara yritti kiriä peliä vielä tasoihin ilman maalivahtia, mutta Iiro Pakarinen iski loppulukemiksi 4-2. Näin ollen Helsingissä ei tarvittu ensi kertaa tänä keväänä jatkaa varsinaisen peliajan jälkeen ottelua.
Miten tästä eteenpäin?
Tappara lunastaa “menetetyn” kotietunsa jälkeen kolme ottelua peräkkäin Tampereella. IFK ei ole vielä kertakaan voittanut Tampereen uudessa hallissa. Tapparalle siis riitti kotiedun säilyttämiseksi yksi voitto Helsingistä.
Sarja voi hyvin olla poikki jo ensi maanantaina. Ottaen huomioon IFK:n uuden ilmeen Lukko-sarjan päätyttyä olisi ihme, jos Helsingissä ei enää tällä kaudella nähtäisi jääkiekkoa. Tappara on silti vahva joukkue; jos he saivat tarvittavat onnistumiset Helsingistä ei ole mahdottomuus, että Tappara ylikävelisi finaaleihin.
Kuinka kauan hallitseva mestari antaa hurmosjoukkueen hyppiä nenille? Kuinka kauan hurmos kestää? Kestääkö voittaja organisaation perinteet, kun Helsingin suurseura on vastassa? Näihin kysymyksiin saadaan vastaukset lähiaikoina.
