NFL-varaustilaisuuden ykkösnimeksi arvioidun Joe Burrow’n päällä leijailee sakea epävarmuuden pilvi.

 

Kun urheilumaailma on – Valko-Venäjän tarunhohtoista jalkapalloliigaa lukuunottamatta – ollut sapattivapaalla jo kuukauden päivät, lienee luonnollista, että urheilumedia kärsii omanlaisestaan puheenaiheiden nälkävuodesta. Keskustelun kääntyessä enemmän ja enemmän yleensä kesätauolle varatulle “silly season”-kaistalle, NFL-mediassa spekulaatio käy polttavan kuumana Louisianan LSU:n  yliopistojenkkifutiksen Graalin Maljalle johdattaneesta Joe Burrow’sta, ja erityisesti siitä, ovatko kyseisen pelinrakentajalupauksen kädet liian pienet. 

– Harkitsen eläköitymistä, sillä minulle on kerrottu, että amerikkalainen jalkapallo tulee lipeämään pois pikkuruisista käsistäni. Olkaa kilttejä ja pitäkää minut ajatuksissanne, kommentoi itse Burrow asiaa Twitterissä.

Mitä isot edellä, sitä urheilujournalismiopiskelijat perässä. Ihan täysin tuulesta temmattu tämä spekulaatio ei ole. Perinteisesti NFL-pelinrakentajien käden koko on varaustilaisuuteen valmistavassa Combine-leirissä mitattu noin 25 senttimetrin luokkaan. Esimerkiksi Drew Brees ja Russell Wilson ovat kumpikin pyörittäneet viime vuosikymmenen aikana NFC-konfferenssin puolustuksia pikkusormensa ympärillä ja he, lyhyestä muotistaan huolimatta, kirjauttivat omilla Combineillaan kädenmittauksessa peräti yli 26,5 senttimetrin lukemat. Joe Burrow’n lukemat ovat huomattavasti vaatimattomammat 22,86 senttimetriä. Seinille maalailtu piru nousee varjoista siinä kohtaa, kun mietitään amerikkalaista jalkapalloa vesi-, tai pahimmassa tapauksessa lumisateessa. Lähes neljän sentin ero on valtava, kun lasketaan pallosta peitettyä pinta-alaa, joka taas korreloi täysin otteen pidon kanssa, josta heittovoima tulee. Joe Burrow tullaan lähes varmasti varaamaan ensimmäisenä Cincinnattiin, jossa keskilämpötila joulukuussa on kolme astetta pakkasta. Louisianan suomailla, kivenheiton päässä Meksikonlahdesta, tätä ongelmaa ei ollut.

 

Entä Patrick?

Pidätellään kuitenkin hevosiamme vielä hetki. Entä Patrick Mahomes? Pyhä Patrick, joka voitti liigan MVP:n, sivusi Tom Bradyn yhden kauden touchdown-syöttöennätystä, pääsi tuoreen Madden-videopelin kanteen ja johdatti Kansas City Chiefsin Super Bowl -mestaruuteen kahden ensimmäisen kokonaisen kautensa sisällä – ja olisi kenties johdattanut toiseenkin, ellei Dee Ford olisi unohtanut paitsiosääntöä konferenssifinaalissa New Englandia vastaan. Entä Patrick? Kaikki tämä vain hieman Burrow’ta suuremmilla 23,47 senttimetrin kourilla.

Kaudella 2018-19, ensimmäisellä kokonaisellaan, Mahomesin käsien kylmän kelin suorituskyvystä puhuttaessa lienee viisainta aloittaa jouluaaton aatosta. Kylmässä ja kosteassa Seattlen illassa, yhdellä liigan vaikeimmista vierailustadioneista, Mahomes tykitti 273 jaardia, kolme touchdownia ja nolla syötönkatkoa Seattlen eliittipuolustusta vastaan. Edellämainitussa konferenssifinaalissa, hyytävällä tammikuisella Arrowhead Stadionilla Kansas Cityssä, mies paukutti puolestaan 295 jaardia, kolme touchdownia ja nolla syötönkatkoa New Englandin huippupuolustusta vastaan – samaa puolustusta, joka tulisi kahta viikkoa myöhemmin Super Bowlissa päästämään Sean McVayn pelättyä Rams-hyökkäystä vastaan vain kolme pistettä koko ottelussa.

Pienistä käpälistään huolimatta, Mahomes on yhteensä viimeisen kahden kauden aikana rähmännyt pallon maahan vain 12 kertaa. New York Giantsin nippa nappa alle 25 sentin kämmenet omaava tulokaspelinrakentaja, Daniel Jones, johti menneellä kaudella pelinrakentajien rähmäystilastoa 22:lla epäonnistumisella. Mahomesin vastaava luku oli kolme. Muutkaan merkittävät numerot eivät nopeasta loukkaantumisesta huolimatta juuri heikentyneet ja maalissa juhlittiin voittajaa, poikaamme Patrickia. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

Onko tällä kaikella oikeasti mitään väliä?

NFL:ssä on vaikeaa ylipäätään päästä pudotuspeleihin, saati sitten voittaa koko sirkusta. Omistajat ovat sekä taloudellisesti että kilpailullisesti jatkuvan paineen alla menestyä, joten käy järkeen, ettei yksikään organisaatio jätä kiveäkään kääntämättä uuden “franchise-pelinrakentajan” etsinnässä. Varaustilaisuuden nuorukaisille on vaakakupissa miljoonia dollareita ja vastapainona pyydetään ymmärrystä siitä, että miesten joka ainoa rintakarva ja varpaankynsi skoutataan suurennuslasilla, sen yhden pelastajan etsinnöissä. Miehen, joka johtaa  organisaation luvattuun maahan. Sinne missä ruoho on vihreää ja naiset kauniita. Ja onhan meillä pitkä lista historiallisesti merkittäviä suurikätisiä pelinrakentajia, mutta yhtä lailla meillä on pitkä lista historiallisesti surullisenkuuluisia suurikätisiä pelinrakentajia. Samankaltaiset listat löytyvät myös pienikätisistä.

En väitä, etteikö kädenkoolla olisi pelinrakentajalle mitään merkitystä, mutta väitän, että sellaiseen paniikkiin, jota jotkut Bengals-mieliset tuntuvat tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa lietsovan, tuskin on aihetta. Ainakaan yksin kädenkoon takia. Kenties Burrow haluaa keskittyä enemmän yöelämään kuin videopalavereihin Johnny Manzielin tapaan. Kenties hän kokee olevansa liian lahjakas katsomaan kotona pelivideoita, kuten JaMarcus Russell. Kenties hän ei vain yksinkertaisesti sovi NFL-hyökkäykseen, kuten Ryan Leaf. Mahdollisia syitä hypoteettiselle epäonnistumiselle on miljoonia, ihan samalla tavalla kuin sille, että hänestä tuleekin seuraava Joe Montana.

Mitä siis yritän tällä kaikella sanoa? Sitä vain, että kädenkoko ei todellakaan ole mikään absoluuttinen mittari nuoren pelinrakentajan menestykselle. Nukkukaa hyvin Cincinnatti, kun vielä voitte. Henkilökohtaisesti olisin enemmän huolissani Bengalsin heikosta historiasta pelinrakentajien suhteen. Tai siitä, ettei seurajohto ole pystynyt kasaamaan ensimmäiseltä playoff-kierrokselta voittajana jatkanutta joukkuetta sitten kauden 1990-91. Jos Joe Burrow on se Vapahtaja, joka tämän mustaoranssiraitaisen kurimuksen vihdoin päättää, hänen kädenkokonsa tulee olemaan viimeinen asia kenenkään mielessä. Jos Burrow heittää ensi kaudella 30 touchdownia, kuka tulee voivottelemaan sitä, olisiko hän kaksi senttiä suuremmilla kourilla heittänyt 35 touchdownia? Kuinka monta kriittistä analyysia olette lukeneet viimeisen kahden vuoden sisällä Patrick Mahomesin kämmenistä?

 

 

Teksti: Antti Nikander/@NikanderAntti

Artikkelikuva: Jean-Daniel Francoeur/jean-danielfrancoeur.com

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram