Kuva: Aino Ahola

Vuoden 2016 alussa neljääkymmentä ikävuottaan lähestyvä kahden lapsen vanhempi – Jousia Tuonenjoki joutui kohtaamaan oman rajallisuutensa. Avioliitto alkoi natista liitoksissaan ja elämäntilanne kokonaisuudessaan muuttui sellaiseksi ettei kertakaikkiaan energiaa enää riittänyt mihinkään yrittämiseen. Imusolmukesyöpä vei mennessään hiukset, kulmakarvat ja ripset sekä kokemuksen omasta naiseudesta. Mutta, mikä johtaa ihmisen sukupuolisuuden tuolle puolen?

Jousian identiteetti lähti muuttumaan pohjamutia myöten ja aiempi naiseksi itsensä määrittelemä olento häipyi kuin usva uuteen aamuun sen sijaan alkoi matka kohden uutta olemisen muodon kokemusta. Vähänpä hän tiesi, että tällä matkalla muuttuisi paljon muutakin kuin kokemus sukupuolesta.

En voinut uskoa, että olisin niin pinnallinen, että naiseuden kokemukseni olikin niin pienestä kiinni, Jousia tuumaa. 

Oman rajallisuuden kokemuksen kautta Jousia heräsi myös siihen, että oli toivonut kuolevansa oikeastaan koko elämänsä. Pinnan alla oli paljonkin muhinut huomiotta jätettyjä asioita, joita Jousia oli pyrkinyt vain peittämään kaikella siihen astisella toiminnallaan.Nyt sairauden myötä Jousia löysi voimakkaan halun elää ja myös löytää itsensä uudelleen. 

KOHDEN UUTTA MINÄÄ
Jousian elämä painui melko synkäksi murrosiän alkumetreillä – kun oma identiteetti  ensimmäisen kerran muuttui. Tähän saakka hän oli saanut elää vapaana sukupuolisuuden kokemuksesta, mutta nyt Jousia valittiin poikien joukkueisiin aina ensimmäisenä tytöistä. 

Minulla on ollut hyvin voimakas sukupuolettomuuden kokemus lapsesta saakka, olin one of the guys – toteaa Jousia muistellesaan nuoruuttaan ennen kuin tämäkin kokemus muuttui  osaksi historiaa.

Eikä aikaakaan kun näin kävi. Yläasteella hän sai kuulla, että hän näytti liikaa pojalta. Lukiossa Jousia saavutti yllättäen naisellisempia muotoja – tuli rinnat ja tukkakin oli kasvanut pitkäksi. Yhtäkkiä samat tyypit, jotka oli kiusanneet olivatkin kiinnostuneita – tämän hän koki täysin halpamaisena. 

Kuva: Aino Ahola

2008 Jousia toimi hevibaarissa esitanssijana ja tämän myötä ihastui esiintymisen tuomaan voimaantumisen tuntuun. Tuona vuonna Jousia törmäsi myös burleskiin, mutta kului monta vuotta ennenkuin hän esitteli ensimmäisen kerran lavalla hahmonsa Venomous Demice. Naishahmo, josta toksisuus valui ulos samettisen kitkeränä nektarina. Esiintyminen myös huojensi koko ajan voimakkaammin kehokuvan häiriötilaa, joka ilmeni aina vain pahenevana ahdistuksena naisellisia piirteitä kohtaan.  Lavalla olo huojensi ja  voimaannutti ja oli joka kerta upea kokemus ja hän nautti siitä suunnattomasti.

HERRA NIMELTÄ BLUT

Pitkällisen ja hitaan prosessin tuloksena kesällä 2016 imusolmukesyövän uuvuttamana Jousia kohtasi oman tukahdutetun miespuolensa, jonka nimeksi tuli Blut.

Syntyi ihmisusimainen ja raadollinen mieshahmo, josta löytyi konkretisaatio ja apu monien ikävien kokemusten ja “solmujen” avaamiseen. Blutin myötä Jousia antoi itselleen myös luvan kokea vihaa ja muita tukahdutettuja negatiivisia tunteita, jotka oli sysännyt itsensä ohi ja jonnekin piiloon koko elämänsä. Kaikenlaisten reaktioiden aikaansaaminen oli Jousialle elähdyttävää ja Blutin kulmikas ja oikukas, mutta samalla oudon hauska olemus loi Jousialle pelottoman olon, jollaista ei koskaan aiemmin ollut kokenut.

Kuva: Aino Ahola

Blutin hahmoon siirtyminen entisen burleski hahmon Venomous Demicen sijaan saatteli Jousian Dragkingeyden uusille ulottovuuksille ja kohden omaa miehistä sisimpää, joka kutsui aina vain voimakkaamin.

Koen, että vapaudun dragia tehdessä, mutta silti syöpä oli minulle ultimaattinen vapauttaja – se pakotti minut ymmärtämään että minulla on ollut huono ja masentunut olo koko elämän ja oli aika alkaa elää, Blut johdatti minut tälle tielle, toteaa Jousia. 

Kävi ilmi, että Blutin hahmo oli yleisön ärsytys hermoja kutkuttava ja ettei miehille tai heidän stereotypioilleen saanut nauraa. Etenkin alkuvaiheessa Blutin hahmon ollessa ennemmin uhkaava kuin hauska, reaktiot olivat toisinaan kovinkin torjuvia. 

Yleisö ei meinannut kertakaikkiaan sulattaa tai ymmärtää Blutin hahmoa, jotenkin naiseksi pukeutuva seksuaallisuuttaan kukoistava olento on hyväksyttävämpi kuin mies, joka huumaa samalla tavalla, Jousia tokaisee.

Kaiken kaikkiaan Blutin hahmo ottaa paikkansa tietynlaisena veden jakana- joko sitä vihataan tai siitä kertakaikkisesti huumaanutaan. Mitä pidemmälle yhteistä matkaa Blutin kanssa on tultu, on hahmo ja Jousia ikään kuin muuttuneet pikkuhiljaa yhdeksi –  Blutin hahmo on pehmeämpi ja sensitiivisempi.

Blut on tuonut Jousialle rauhan olla juuri sellainen ja tasan sen sukupuolinen kuin sisäinen kokemus kertoo. Kyse onkin puhtaasti itsensä kaikkien puolien hyväksymisestä. Hahmonsa kautta Jousia on saavuttanut kokemuksen omasta miehisyydestään ja oivaltanut, että jokaisen täytyy ilmaista itseään kuten juuri hänelle tuntuu luontevimmalta. Jousia kokee itsensä tällä hetkellä transmaskuliisena muunsukupuolisena henkilönä ja sisäisessä kokemuksessa totuttelee edelleen miehenä olemisen maailmaan.

Toimittaja: Paula Malleus
Kuvat: Aino Ahola

 

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram