Urheilua seurataan nykyään enemmän kotisohvilta kuin paikan päältä. Vaikka eri lajit on ripoteltu monien kanavapakettien taakse on niiden hankkiminen monien mielestä helpompaa, kuin lähteä hallille katsomaa peliä. Vaikka TV-sopimukset tuovat rahaa joukkueille, on taloudellisesti seuroille kannattavampaa saada ihmiset paikan päälle katsomaan.

Helsingin IFK:n Liigan runkosarjapeliin halvin pääsylippu maksoi 20e, samaan hintaan saat kaikki jääkiekon Liigan pelit kotisohvallesi kuukauden ajaksi. Neljä henkisen perheen käynti pelissä maksaa 80e ilman mitään oheistuotteita. Lisäksi ”kuumiin” peleihin tulee muutama euro lisää hintaa. Vaikka jääkiekon seuraaminen paikan päällä on hieno kokemus, en ihmettele yhtään että lipun korkeat hinnat saa yleisön jäämään kotiin.

Ruotsissa Frölundan runkosarja  peliin pääsi halvimmillaan 100 kruunulla (10e) eli puolet halvemmalla. SHL:n toisesksi runkosarjassa sijoittuneen Frölundan peleissä kävi keskimäärin noin 9000 katsojaa. Hifkin kotipeleissä kävi keskimäärin yli 6000 katsojaa, olisiko vähemmän kuitenkin enemmän tässä asiassa?

Venäjälle siirtynyt Jokerit näytti tässä asiassa esimerkkiä. Kun vastassa oli ennalta heikompi joukkue sai lippupaketteja halvalla ja hallin lähes täyteen. Katsoja keskiarvo runkosarjassa yli 10 000. Hartwall areenalle oli yleisöllä väliaika showta mielenkiinnon lisäämiseksi.

Vaikka hinnat nousevat ei tapahtuma kehity samaa tahtia. Tottakai peli on aina tärkein asia, mutta vaativa yleisö haluaa rahoilleen enemmän vastinetta. Nyt Suomessa olisi aika ottaa mallia rapakon takaa, kuinka pelistä tehdään yleisöystävällinen tapahtuma. Kun hallit ovat illasta toiseen ääriään myöten täynnä, voi sen jälkeen nostaa lippujen hintoja.