Oliko Kiekko-Espoon ensimmäinen kausi Mestiksessä täysi pettymys vai onko miesten jääkiekon tulevaisuus Espoossa valoisa?

Torstai 8.4. ja Kokkolan jäähalli. Kokkolan Hermeksen Valtteri Meisaari on juuri laukonut ottelun voittomaalin Kiekko-Espoon maalivahti Roope Taposen selän taakse. Näin ollen Kiekko-Espoon miesten joukkueen ensimmäinen Mestis-kausi on juuri päättynyt puolivälieriin Kokkolan Hermestä vastaan.

Miten onkaan mahdollista, että runkosarjassa sijalle 9. sijoittunut kokkolalaisryhmä on juuri pudottanut runkosarjan voittaneen Kiekko-Espoon Mestiksen pudotuspeleistä kesäloman viettoon?

Aloitetaan kauden alusta. Kauden 2019-20 päätteeksi sekä K-Espoo että FPS nostettiin “kabinettipäätöksellä” Mestikseen Suomi-sarjasta, kauden jäätyä kesken. Näin espoolaisen jääkiekon suurena ystävänä olin lievästi sanottuna innoissani tapauksesta, mutta pian realismi nosti päätään pienessä mielessäni. Riittäisikö K-Espoolla paukut haastamaan Mestiksen kärkiseuroja kuten Imatran Ketterää tai IPK:ta? Miten joukkue kasattaisiin? Kasaako joukkueen urheilutoimenjohtaja Kim Hirschovits vanhoista pelikavereistaan vai käytetäänkö hyväksi espoolaisen juniorituotannon helmiä? Toki joukkueeseen hankittiin muutama “Hirson” vanha pelikaveri kuten Timi Lahtinen sekä “ikinuori” Arto Laatikainen. Toisaalta samalla joukkueeseen hankittiin paljon espoolaisen kiekkopolun käyneitä pelaajia kuten Aku Alho ja Erik Autio.

Kuva: Jussi Nukari

Seuraava “kierrepallo” näki päivänvalon Mestis ilmoittaessa, että vallitsevan korona-epidemian takia pelattaisiin lohkoissa ainakin syyskausi. K-Espoon lohkoon kuuluivat TuTo Hockey, KOOVEE, FPS sekä Kiekko-Vantaa. Eli suomeksi, K-Espoo pelaisi ainoastaan näitä neljää joukkuetta vastaan kunnes määrättäisiin toisin. Eli otteluita sarjan kärkijoukkueita vastaan jouduttaisiin odottamaan vielä jonkin aikaa.

Miltä K-Espoon syyskausi näytti? Äkkiä paperilta vilkaistuna ei ollenkaan pöllömmältä: 19 ottelua, joista 15 ottelua päättyi espoolaisten voitonjuhliin ja ainoastaan 4 tappioon. Mutta samaan aikaan espoolaisten kurittomuus alkoi nostaa päätään ja joukkue nousi nopeasti Mestiksen jäähytilaston kärkeen poskettomilla rangaistusminuuteillaan. Ja tähän lisätään vielä pahimmillaan 12% onnistumisprosentti ylivoimalla. Pikku hiljaa pinnan alta alkoi nousta synkkiä pilviä espoolaisten suunnalta. Toki ylivoimaa saatiin parannettua hiukan syksyn mittaan, mutta oli selvää, että vielä oli paljon tehtävää. K-Espoo pelasi viimeisen ottelunsa FPS:ää vastaan marraskuun lopulla, jonka jälkeen Mestis päätti pistää ovensa kiinni väliaikaisesti koronaviruksen jyllätessä.

Mestiksen tauon aikana Espoossa kävi ovi tiuhaa tahtia, kun seitsemän pelaajaa jätti Espoon taakseen ja siirtyi pelaamaan toisaalle. Tässä ryhmässä olivat mukana muun muassa Erik Autio sekä Arto Laatikainen. Samalla joukkueeseen kuitenkin liittyi kuusi pelaajaa, mukaan lukien Espoota Suomi-sarjassa kipparoinut Juuso Hämäläinen sekä nuori Joni Jurmo.

Helmikuun alkupuoliskolla saatiin huojentava uutinen Mestiksen hallituksen päättäessä, että kautta voidaan jatkaa. Pelejä jatkettiin syksyltä tuttuun tapaan lohkoissa. K-Espoon lohko pysyi samana, paitsi että mukaan liittyi Heinolan Peliitat. Eli espoolaiset joutuivat vieläkin odottamaan huippujoukkueiden kohtaamista ja sitä todellisen tasonsa mittaamista. Espoolaisten kevät sujui hyvin kaksijakoisesti. Syksyllä yskähdellyt ylivoima saatiin vihdoin toimimaan, mutta pelirintamalla mentiin aikamoista vuoristorataa. Espoolaiset saalistivat kevään 12 ottelussa 6 voittoa ja 6 tappiota. Peli oli ajoittain todella sekaisin ja syksyltä tuttu ongelma eli suuret rangaistusminuutit olivat edelleen läsnä espoolaisten tekemisessä. K-Espoo onnistui kuitenkin pitämään kiinni runkosarjan kärkipaikastaan ja vei lopulta sen nimiinsä. Espoossa nousi ilo suurimmilleen ja villeimmän “sankarit” olivat jo tuomassa mestaruutta Espooseen.

Miten sitten lopulta kävikin niin, että Kiekko-Espoon kausi päättyi puolivälieriin? Miten runkosarjassa sijalle 9. jäänyt Kokkolan Hermes pehmensi espoolaiset ja vei pudotuspelisarjan nimiinsä suoraan 2 voitolla? 

Oliko syynä sitten espoolaisten yli 2 viikon pelitauko, mutta molemmissa otteluissa nähtiin hyökkäyssuuntaan erittäin haluton, mauton ja munaton espoolaisryhmä. Joukkueen parhaimmat pelaajat löytyivät puolustuksesta, kun nuori Joni Jurmo otti joukkueen reppuselkäänsä ja Aku Alho lopetti jäähyaitiossa istumisen ja jäällä nähtiin vanhaa tuttua Alhoa. Myös joukkueen maalivahti Roope Taponen piti parhaansa mukaan K-Espoota mukana pelissä, mutta joukkueen hyökkäyspeli oli todella haluttoman näköistä.

Mitä sitten Kiekko-Espoon joukkueelta voi odottaa ensi kauteen mentäessä? Itse ainakin toivon, että joukkueen rakentamiseen käytetään mahdollisimman paljon paikallisia nuoria kiekkoilijoita. Loppukaudesta mukana olleet K-Espoon u20-joukkueesta nostetut pelaajat olivat parhaimmillaan joukkueen parhaimpia pelaajia ja näyttivät kokoneemmalla kaartille, miten Mestistä oikein pelataan. Mutta tästä kaudesta voi myös ottaa mukaan paljon hyviä asioita ensi kauteen mentäessä.

Mikä on sitten lopputuomioni Kiekko-Espoon ensimmäisestä kaudesta Mestiksessä?

Kausi ei ollut niin suuri pettymys mitä keskustelupalstoilla on huudeltu. Tästä voi vain parantaa ja toivoa, että ensi kaudeksi saadaan jalkeille paras mahdollinen K-Espoo. Ja samalla voi toivoa, että ensi kausi pelataan normaalisti ja espoolaiset pääsevät pelaamaan sarjan huippuja vastaan alusta alkaen.

Kirjoittanut Tomi Anttonen