Kylmä tuuli saattaa minua kohti Pasilan Boulderkeskusta, joka sijaitsee VR:n vanhalla ratapihalla. Ovien avautuessa, minut vastaanottaa aurinkoinen hymy. Tämä hymy kuuluu Roosa Huhtikorvelle, joka työskentelee Boulderkeskuksessa.
Kiipeily on Huhtikorvelle työ, harrastus ja elämäntapa. 22 vuoden jälkeen lajin fiilis vie edelleen mennessään ja se myös näkyy hänen olemuksessaan. Innostus lajia kohtaan on aistittavissa hänen puheistaan.
– Se fiilis, mikä tulee niistä ihmisistä joiden kanssa kiipeät, on parasta. Hyvä porukalla onnistutkin paremmin kuin yksin. Loputtomat haasteet motivoivat jatkuvasti, kertoo Huhtikorpi.

Pasilan Boulderkeskuksen on perustanut Jarmo Annunen vuonna 2008. Tarkoitus oli heti alun perin tehdä lajia tutuksi ihmisille ja aloitus mahdollisimman helpoksi. Kymmenessä vuodessa kävijämäärä on noussut 150 henkilöön päivässä ja luku on koko ajan kasvamaan päin.
– Harrastuspohja oli vielä vuonna 2008 pieni, mikä näkyi kävijämäärissä. Nykyään uusia harrastajia tulee joka viikko, Huhtikorpi jatkaa.
Paikasta huokuu rentous, iloisuus ja tietty kodinomaisuus. Boulderkeskus eli Cave on monelle kuin toinen koti. Osa ihmisistä tekee täällä läksyjä, toiset tulevat seurustelemaan ja kiipeilemään yhdessä.
– Juuri kodinomaisuuden takia tästä on tullut monelle toinen koti. Asiakkaat ovat sanoneetkin, että pitäkää tämä paikka juuri tällaisenä. Yhteisö toimii täällä loistavasti ja kaikki arvostavat paikkaa ja sen historiaa.
Yhteisöllisyyttä kuvaa hyvin se, että vuosijäsenyydellä paikan palveluja voi hyödyntää oman avaimen myötä normaalien aukioloaikojen ulkopuolella.

Pasilassa harrastetaan boulderointia eli kiipeilyä ilman varusteita. Seinät ovat 4-5 metrin korkuisia ja lattioita peittävät metrin paksuiset patjat. Näin mahdollinen putoaminen tapahtuu suoraan patjojen päälle.
Myös aloittelijat otetaan avosylin vastaan. Täällä jokainen on tasavertainen riippumatta taitotasosta. Tästä kertoo ovessa oleva kyltti, jossa lukee ”syrjinnästä vapaa alue”. Aloittelijan on helppo tulla tänne, sillä tarvitset vain avoimen mielen ja hyvän fiiliksen. Ohjeistusta kiipeilyyn Boulderkeskukselta saa varmasti.
– Ketään ei katsoa täällä kieroon, vaan kaikki pääsevät heti mukaan. Yhteisö on tärkeä ja jos joku ei auta tai neuvo uutta kiipelijää, hänet palautetaan nopeasti maan pinnalle, naurahtaa Huhtikorpi.
Ikäkään ei ole mikään este. Pasilan Boulderkeskuksen nuorimmat kävijät ovat noin neljän vuoden iässä ja vanhin kävijä on 82-vuotias. Harrastajia on tänäkin aamuna monesta eri ikäluokasta. Yksi syy tähän on, että kustannukset ovat matalat. Aloittamiseen et tarvitse kuin kengät ja niitäkin voi Boulderkeskukselta vuokrata.

Kiipeilyn eri muodot
Kiipeilyä voi harrastaa sekä sisällä että ulkona. Kiipeilyssä yhdistyvät voima, koordinaatio ja tasapaino. Lisäksi se kehittää kehonhallintaa ja tarjoaa onnistumisen tunteita. Aivojen käyttö on sallittua ja myös pakollista. Reittejä, eli kiivettävää matkaa, on pakkokin hieman miettiä. Haasteita on yhtä paljon kuin kiivettäviä seiniä. Oli sitten kyse ulko- tai sisäkiipeilystä, niin jokaiselle löytyy varmasti jotain.
– Kiipeilyyn tarvitset koko kroppaa ja se on todella monipuolinen liikuntamuoto. Välillä tarvitset puhdasta voimaa ja välillä taas tasapainoa ja koordinaatiota.
Sisäboulderoinnissa kiivetään matalia seiniä, jotka ovat yleensä noin 4-5 metrin korkuisia. Ulkona tarvitsee mukaan pädin eli patjan, kiipeilykengät, magnesiumia ja spottaajan, eli henkilön joka pitää huolen turvallisuudesta. Spottaajan tehtävänä on siirtää pädiä kiipeämisen aikana ja turvata kiipeilijän mahdollinen tippuminen turvallisesti. Lisäksi olosuhteet voivat vaihdella ulkona, mikä voi vaikeuttaa kiipeämistä. Yksin ei kannata lähteä ulos kiipeilemään. Suurin vastuu on aina kiipeilijällä itsellään.

– Boulderointi on yleensä nuorempien ihmisten laji. Iäkkäämmät ihmiset kiipeävät yleensä köyden kanssa, koska tippumisvaaraa ei ole. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden kiipeilijöiden kanssa on myös iso osa boulderointia.
Köysikiipeilyssä tarvitsee enemmän varusteita. Kiipeäminen tapahtuu köyden, valjaiden, varmistuslaitteiden ja varmistajan kanssa. Köydellä kiivettäessä puhutaan ylä- ja alaköysikiipeilystä.
Yläköydellä kiipeäminen on hieman helpompaa, koska silloin ei tarvitse viedä köyttä mukana. Köysi on kiinni sekä kiipeilijässä että varmistajassa, ja se kulkee ylhäällä olevan ankkurin kautta. Kiipeilijä voi keskittyä pelkästään kiipeämiseen ja spottaaja huolehtii köydestä sekä turvallisuudesta. Köysi varmistaa koko ajan tippumiselta.
– Varmistajan rooli on erittäin tärkeä. Sinun täytyy käydä yläköysikurssi, jotta osaat varmistaa kiipeilijää turvallisesti.

Alaköydellä taas kiipeilijä vie itse köyttä eteenpäin klipaten sen jatkoihin, eli välikappaleisiin varmistuksen ja köyden välissä. Köysi menee kiipeilijän valjaista jatkon kautta varmistajaan. Tämä tuo enemmän jännitystä kiipeilyyn, sillä jos satut tippumaan seinältä, voi vapaapudotusta tulla muutamia metrejä, riippuen milloin olet viimeksi klipannut köyden edellisen kerran. Sisällä jatkot ovat metrin välein, mutta ulkona jatkot ovat kauempana toisistaan.
– Köysikiipeilyn kokeileminen on nykyään tehty todella helpoksi, sillä kiipeilykeskuksiin on tullut muun muassa itsevarmistavia laitteita.
Kiipeily on lajina kovassa nousussa. Suomessa harrastajia on tällä hetkellä noin 40 000. Lajin olympiamitaleista taistellaan ensi kertaa Japanissa vuonna 2020, mutta Suomesta tuskin on vielä osallistujia. Pasilan Boulderkeskus on paikka, jossa apuja, tietoja ja kannustusta saa varmasti. Täällä voit aloittaa kiipeilyn, kunhan tuot mukanasi avoimen mielen ja rennon fiiliksen.
Teksti: Toni Lång
Kuvaaja: Heidi Viitamaa