1108 NHL-ottelun puolustajalegenda Kimmo Timonen, 48, muistelee Trombitin laajan haastattelun ensiosassa juniorivuosiaan ja avainkokemuksiaan. Päivälleen 18 vuotta sitten Timonen oli mukana nostamassa kasvattajaseuraansa KalPaa takaisin SM-liigaan.
Teksti ja kuva: Piia Utoslahti
Kimmo Timonen vastaa puheluun Philadelphiassa.
“Aurinko paistaa, 10 astetta on lämmintä ja kello on kahdeksan aamulla. Tämä päivä näyttää erityisen hyvältä.”
Hän kertoo olleensa puolustaja siitä lähtien, kun akoitti kiekon harrastamisen 7-vuotiaana.
“Ihan nuoresta asti olin puolustajana. Voi olla, että olen joskus pelannut hyökkääjänä, mutta maalivahdin tontille en koskaan ole eksynyt.”
“Kun aloitin, minut tungettiin pakin paikalle ja siinä roolissa tulikin vietettyä aika pitkään.”
Timosen perheessä on koripallotaustaa.
“Isäni pelasi koripalloa, samoin isoveljeni. Itsekin pelasin lapsena eniten koripalloa. Sitten tuli mukaan jalkapallo, ja koripallo jäi.”
“Kime” pelasi jalkapalloa Kopareiden ja sen jälkeen Kuopion Elon riveissä. Hän mainitsee olleensa vastarannan kiiski, eikä suostunut menemään suosituimman joukkueen eli KuPSin mukaan treeneihin.
“Pelasin kesäisin jalkapalloa ja talvisin jääkiekkoa 16-17-vuotiaaksi asti. Siinä iässä jääkiekko alkoi mennä vakavammaksi. Tein sitten lajivalinnan, ja siirryin pelaamaan jääkiekkoa ympärivuotisesti.”
Timonen puhuu muidenkin lajien mukana pitämisestä vain hyvää.
“Koen, että se auttaa silmä-käsi koordinaatiossa ja kropan hallinnassa, kun harrastaa muitakin kuin vain sitä yhtä ja tiettyä lajia.”
Juniorivuodet KalPassa
Timosella on paljon hyviä muistoja juniorivuosiltaan KalPassa. Hänellä on sieltä ajoilta myös paljon ystäviä. KalPan päävalmentajana neljä vuotta toiminut Tommi Miettinen on Timosen lapsuudenkaveri, jonka kanssa hän pelasi monta vuotta samassa joukkueessa.
“KalPan junioritoiminta oli silloin ja on nytkin loistavalla tasolla. Sain toteuttaa itseäni ja pelata niin paljon kuin halusin. Minulla on vain positiivista sanottavaa niistä vuosista. Kaikki hoidettiin siihen aikaan todella hienosti”, hän kehuu.
”Vanhemmat olivat mukana auttamassa. En usko, että juniorityön laatu on mihinkään muuttunut. Vaikka jääkiekkoura ei kantaisi pitkälle, niin juniorikiekko antaa lapsille paljon. Siellä opitaan samalla elämän tärkeitä arvoja, kuten toisen kunnioittamista ja erilaisuuden hyväksymistä.”
Kimmo Timonen palasi NHL:n työsulkukaudella 2004-2005 nostamaan kasvattajaseuraansa KalPaa pääsarjaan. (Kuva: KalPa Wall of Fame)
Ammattilaisena 22 vuotta
Timonen aloitteli omaa jääkiekkoilijan uraansa 17-vuotiaana KalPan edustusjoukkueen mukana. Hän oli kuitenkin vasta 16-vuotias, kun pelasi ensimmäisen pelinsä edustusjoukkueessa.
Hän myöntää, että oli silloin liian nuori liigapeleihin. Mutta jo vuotta vanhempana hän koki, että oli valmis kantamaan vastuuta puolustuksessa.
18-vuotiaana Timonen alkoi sisäistää, että jääkiekkoilija voisi olla hänen ammattinsa.
“Keskityin 18-vuotiaana täysin jääkiekkoon. Tiesin, että olen jo ihan hyvä. Tiesin myös, että jääkiekosta tulee ammattini jollain tavalla.”
Timonen on ylioppilas. Hän on kirjoittanut Klassikan lukiosta Kuopiossa ylioppilaaksi, mutta opinnot jäivät hänen osaltaan siihen.
“Keskityin jääkiekkoon ihan täysin ylioppilaskirjoitusten jälkeen, ja pelasin vuoteen 2015 asti ammatikseni. Sain tehdä pitkään sellaista työtä, mitä halusin. Olin ajatellut kuitenkin, että jos jääkiekosta ei tulekaan ammattia, niin opiskelen sitten lisää. Mutta onneksi sellaista ei koskaan tarvinnut tehdä.”
Jursin koulu, aikansa kuva
Timonen siirtyi TPS:n riveihin Turkuun kaudeksi 1994-1995. Hän oli silloin yhä vasta 19-vuotias. Siirto oli kuitenkin hänen uransa kannalta todella tärkeä. Timonen kehuu, että sai KalPassa hyvän kasvualustan tulevaa ammattilaisuraansa varten, ja nuoruusvuodet valmistivat häntä ottamaan ison harppauksen TPS:n edustusjoukkueeseen.
“KalPan edustusjoukkue oli silloin menossa vähän alaspäin, enkä oikein tiennyt, mitä KalPassa tapahtuu. Jarmo Kekäläinen (nykyinen Columbus Blue Jacketsin toimitusjohtaja) oli minun agenttini siihen aikaan ja hän oli sitä mieltä, että minun on lähdettävä etsimään uralleni uusia tuulia. ”
”Uudet tuulet löytyivät Turusta. Siellä oli siihen aikaan valmentajana Vladimir Jursinov, joka oli tunnettu kovan työn vaatijana ja nuorten pelaajien kehittäjänä.”
TPS:llä oli organisaationa siihen aikaan todella hyvä maine. Turkulaisjoukkue pelasi liigassa hyvällä tasolla ja voitti mestaruuksia. “Jursin aika” oli Timoselle kehittävää. Hän tajusi Jursinovin alaisuudessa, mitä huippu-urheilu ja huipulla pysyminen vaatii.
Kolmena vuotena, jotka hän Turussa vietti, vuodessa oli yhteensä kaksi viikkoa vapaata. Vapaapäiviä saattoi olla silloin tällöin muutenkin, mutta ne olivat harvassa. Jääkiekkoa oli lähes joka päivä kolmen vuoden ajan.
“Nuorena poikana jaksoin sen läpi. Se oli kehityskaareni kannalta erittäin tärkeää aikaa. Vaatimukset olivat kuin vanhasta Neuvostoliitosta. En usko, että sellainen valmennus toimisi nykypäivänä. 1990-luvullahan se oli vielä sallittua”, Timonen kommentoi.
”Jos minun pitää nimetä nykypäivänä uraani eniten vaikuttaneita henkilöitä, niin kyllä minä Jursinovin mainitsen, joka kerta. Sain pelata hyvien kavereiden kanssa, ja sain pelata paljon. ”
”Voitimme Turun vuosinani yhden mestaruudenkin. Ehdottoman tärkeää nuorelle pelaajalle päästä pelaamaan esimerkiksi Saku Koivun, Jere Lehtisen, Petteri Nummelinin, Raimo Summasen ja Marko Kiprusoffin kanssa.”
HIFK oli portti NHL:ään
Turun vuosien jälkeen Timonen siirtyi kaudeksi 1997-1998 Helsingin IFK:n riveihin. Opettavainen ja tärkeä vuosi päättyi Suomen mestaruuteen, kun toinen kuopiolaislähtöinen pelaaja Olli Jokinen ratkaisi mestaruuden HIFK:lle.
Jarmo Kekäläinen oli siihen aikaan HIFK:n toimitusjohtajana. Hänellä oli iso merkitys Timosen siirtymiseen Helsinkiin.
“NHL oli minulle suuri unelma. Helsingin kirkkaissa valoissa mestaruuden voittaminen oli varmasti osa sitä, että pääsin NHL:ään tuon kauden jälkeen. Meillä oli paljon kykyjenetsijöitä katsomossa peleissä tuolla kaudella. Pelasin koko kauden tarkkailevien silmien alla. Pelasin ehdottomasti sillä kaudella yhdessä kaikkien aikojen SM-liigajoukkueista”, Timonen korostaa.
HIFK olikin kaudella 1997-1998 ylivoimainen pudotuspeleissä. Joukkue marssi mestaruuteen voittamalla kaikki yhdeksän pudotuspeliotteluaan.
