Myös suomalainen kirjailija Minna Canth syntyi maaliskuun 19. päivä, mutta muutaman vuosikymmenen aiemmin, nimittäin vuonna 1844. Kyseinen päivä on ollut vuodesta 2007 lähtien Minna Canthin päivä, yleinen liputuspäivä sekä tasa-arvon päivä.
Perustuslaissamme sana tasa-arvo selitetään seuraavasti: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Mutta nyt riittää historia ja terminologia.
Tasa-arvosta puhuttaessa keskustelu ajautuu välittömästi sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tai pikemminkin sen puuttumiseen.
Aiheesta löytyy paljon mehukasta ainesta mistä kirjoittaa. Vaikkapa keskustelu sukupuolineutraaleista ammattititteleistä saattaisi kirvoittaa tekstiä pitkäänkin selontekoon.
Urheilutoimittajana sormeni suorastaan syyhyävät ja aivoni käskevät minua tarttumaan siihen, kuinka naisen euro on 80 senttiä. Urheilussahan naisen euro on vain pintaraapaisu 80 sentistä.
Molemmat ovat aiheita, joista joku varmasti kirjoittaa, joten jätän ne muiden tehtäväksi. Minä sukellan suoraan syvään päähän ja kerron mietteeni naisen asemasta populaarikulttuurissa. Tarkemmin ottaen kerron heidän asemastaan elokuvakulttuurissa.
Monissa, hieman vanhemmissa elokuvissa naishahmot ovat laimeita tai jopa mitäänsanomattomia. Heitä liikutellaan kuin nappuloita, ikään kuin heillä ei olisi omaa tahtoa. Esimerkiksi Bond-elokuvista tulee mieleen, että naishahmojen ainoa tehtävä elokuvassa on olla pelastettavana.
Myönnän, ettei Bond-elokuvat eivät edusta elokuvamaailman ehdottomia merkkiteoksia, joten kerron lisää esimerkkejä.
Päällimmäisenä mieleeni tulee viikonloppuna katsomani Robert Zemeckisin klassikkotrilogia Paluu tulevaisuuteen ja eritoten sen keskimmäinen osa. Elokuvassa päähenkilö Martyn tyttöystävä Jennifer nukkuu lähes koko kaksituntisen.
Seuraava. Koettakaapa laskea, montako vuorosanoja lausuvaa naishahmoa on alkuperäisessä Tähtien sota -trilogiassa?
Oikea vastaus on kolme.
Nyt joku teistä miettii, että nämä ovat vanhoja elokuvia ja että ajat ovat muuttuneet. Ja juuri tämä on minun pääteesini.
Uuden, vuonna 2015 alkaneen Tähtien sota -trilogian päähenkilö on nainen. Päättäväinen ja voimakastahtoinen Rey, joka ei ole elokuvissa pelastettavana vaan pelastajana.
Seuraava kappale sisältää juonipaljastuksia.
Uusin elokuva, jonka olen nähnyt, on viime vuoden hittielokuva Three Billboards Outside Ebbing, Missouri. Elokuvassa Frances McDormandin esittämä naishahmo antaa kyytiä koko kaupungille, muun muassa polttamalla poliisiaseman etsiessään tyttärensä murhaajaa.
Myös Bond-elokuvat ovat onnistuneet uusiutumaan. Daniel Craigin tähdittämissä vakoojajännäreissä kuuluisat ”Bond-tytöt” ovat vahvoja ja itsenäisiä eivätkä he taivu lipevän agentin letkautuksiin. Esimerkkinä mainittakoon Eva Greenin roolisuoritus Vesper Lyndina elokuvassa Casino Royale.
Kun tarkastelee elokuvia viimeisen 40 vuoden ajalta, huomaa, kuinka niiden tasa-arvo käsitys on edennyt käsi kädessä yleisen tasa-arvo käsityksen kanssa.
Valmis tämä maailma ei vielä tokikaan ole. Ei edes elokuvissa. Työtä tasa-arvon eteen on vielä tehtävä, mutta elokuvat osoittavat, että suunta on oikea.
Ironista on, että tänään on myös yhdysvaltalaisen näyttelijän Bruce Willisin syntymäpäivä. Kuinka monta kertaa kirkuva ja barbinnäköinen nainen on pelastanut Willisin esittämän karskin mieshahmon?
Hyvää tasa-arvon päivää kaikille tasapuolisesti!
Teksti: Matti Rantala