Suomalaiset ovat pessimististä kansaa, mutta silti janoavat menestystä ja lyttäävät urheilijat helposti, jos menestystä ei toivotulla tavalla tule.

Helmikuussa järjestetyissä Pyeongchangin talviolympialaisissa kävi näin hiihtäjien kohdalla. Heti, kun tuli mitali, oltiin ylpeitä ja hehkutettiin, mutta sen jälkeen ei kelvannutkaan, kun Krista Pärmäkoski toi naisena mitaleita.

Miehet haukuttiin, mutta ääni kellossa muuttui ja kansa sekosi Iivo Niskasen kultamitalista. Ennen kilpailua kukaan ei pessimistisyyden vuoksi uskonut mitaliin, mutta yhtäkkiä voiton jälkeen oltiin kannustettu ja uskottu Vuokatti Ski Teamin hiihtäjään.

Olympialaisiin treenataan kovaa neljä vuotta ja pieni sairastuminen ennen kilpailuja voi tuhota huippuiskun totaalisesti. Suomen Kaisa Mäkäräiselle tapahtui tämä ikävin. Hän sairasteli ennen olympialaisia, mikä verotti kilpailusuorituksissa. Ennen sairastumista huippukunnossa olleelta urheilijalta odotettiin paljon, mutta kansa ei ollut tyytyväinen, vaan haukkui urheilijan totaalisesti. Niin se vain ääni kellossa muuttui, kun Mäkäräinen voitti ampumahiihdon maailmancupin.

Nykypäivänä paineet ovat kasvaneet urheilijoiden keskuudessa, sillä media hengittää niskaan. Paine näkyy myös urheilijoiden suorituksissa kansan menestyksen janoamisen myötä. Monet unohtavat, että urheilijatkin ovat vain ihmisiä ja urheilu on heidän työtään.

Heillä on pitkä kausi urheiltavana ja se on fyysisesti rankkaa. Esimerkiksi hiihtäjillä on melkein joka viikonloppu useampikin matka kilpailtavana ja joukkueurheilussa, esimerkiksi jääkiekossa ja jalkapallossa, on melkein joka toinen päivä peli. Parhaatkaan yksilöt eivät voi pitää samaa tasoa yllä joka kilpailussa.

Joukkuelajeissa joukkueen huono menestys näkyy yleensä eniten katsojaluvuissa. Jos ei voiteta, ei käydä katsomassa pelejä. Tätä voidaan rinnastaa myös ihmisiin. Jos ihmisellä menee huonosti, silloin tukea tarvitaan eniten ja siinä vaiheessa tosiystävät erottuu hyvän päivän tutuista.

Kun esimerkiksi jääkiekkojoukkue alkaa voittamaan pelejä, mennään hallille katsomaan pelejä ja ehkä harkitaan kausikorttia. Runkosarjan päättymishetkillä voidaan miettiä playoffs-menestystä valmiiksi ja jos siltä tuntuu, ostetaan kausikortti. Jos joukkue tippuu ennen mitalipelejä, se haukutaan ja tuodaan kaikki virheet esiin. Aina saa yrittää tehdä saman, jos tuntuu, että itse osaa paremmin.

Ei kukaan tykkää häviämisestä, mutta ilman tukea suuntaa on vaikea muuttaa. Realisti saa olla, mutta toivottavasti et sinäkään jätä ystävääsi oman onnen nojaan muutaman virheen jälkeen.

Toimittaja: Ilona Lämsä
Artikkelikuva: Alisa Hovi