Katsojamäärillä mitattuna jääkiekko on Suomen suosituin urheilulaji. Lähes jokainen kadunkulkija pystyy nimeämään lempijoukkueensa lajissa. Keväisin kotimainen kiekkokansa saa jokavuotiset karnevaalinsa mm-kisojen muodossa. Yksi asia jakaa kuitenkin laji-ihmisten mielipiteet rajusti.

Jääkiekon kotimainen pääsarja Liiga on suljettu. Se tarkoittaa sitä, että sarjasta ei voi tippua eikä sinne voi myöskään nousta puhtaasti pelillisin ansioin. Onko tämä oikein vai väärin? Väärin.

Käytännössä jokaisessa urheilulajissa, jossa paremmuudesta kilpaillaan sarjamuodossa kiinnostavinta on mestaruuden lisäksi se, kuka putoaa sarjaporrasta alaspäin ja kuka kipuaa ylemmäksi. Tätä draamaa on turha Liigalta odottaa. Sarjapamput päättivät suuressa viisaudessa sulkea sarjan kaudeksi 2013-2014. Aiemmin Liiga oli suljettu vuosina 2000-2008.

Surkuhupaisin episodi nähtiin kaudella 2006-2007, jolloin pelattiin karsintojen sijasta “tasonmittaussarja”, jossa silloisen SM-liigan jumboksi sijoittunut Kalpa kohtasi Mestiksen mestaruuden napanneet Jukurit. Hävitessäänkään sarjan Kalpa ei olisi pudonnut sarjaporrasta alemmaksi. Voi vain kuvitella kuopiolaisryhmän motivaation pelata kauden päätteeksi täysin panokseton ottelusarja.

Suljettua sarjaa perustellaan usein taloudellisilla syillä. Joukkueet pystyvät rauhassa sorvaamaan taloutensa kuntoon ilman putoamispeikkoa. Sanomattakin on selvää, että Mestiksessä pelaava joukkue kerää lippu- ja tv-tuloja huomattavasti vähemmän verrattuna Liiga-joukkueisiin ja putoaminen on aina raju isku taloudellisesti. Perustelu kuitenkin ontuu, sillä luotettavia tutkimuksia sen tueksi ei juuri ole. Harvoin kuulee myöskään puhuttavan suljetun Liigan vaikutuksista Mestis-joukkueiden taloustilanteeseen.

Mestiksessä pelaavat seurat ovatkin tilanteen suurimpia kärsijöitä. Sarjan uskottavuutta syö se fakta, että vaikka joku joukkue dominoisi sarjaa kaudesta toiseen se ei voi nousta ilman liigahallituksen myöntämää lupaa. Viime vuosina Mestiksestä nousseet seurat ovat kaikki nousseet “täytettyään asetetut taloudelliset kriteerit”. Tragikoomista on myös se, että yksikään Liigaan viime vuosina nostetuista joukkueista ei ole onnistunut viimeisellä Mestis-kaudellaan voittamaan sarjaa. Talous on asetettu urheilun edelle eikä sitä ole edes peitelty.

Niin sanotut tyhjennysmyynnit ovat asia erikseen. Käytännössä sillä tarkoitetaan joka vuotista kaupparumbaa, kun joukkueet joiden mahdollisuudet pudotuspeleihin ovat menneet myyvät kallispalkkaisimmat ja usein parhaimmat pelaajat muualle minimoidakseen tappiot. Liigan päättäjät voisivat kysäistä mielipidettä kausikortin ostaneilta faneilta, joiden kannattama joukkue pelaa käytännössä kakkosmiehistöllä kolmasosan kaudesta. Seurathan pyörittävät bisnestä ja toimivat luonnollisesti näin, heitä on turha syyttää. Syy löytyy järjestelmästä, joka sotii kaikkia urheilun periaatteita vastaan.

Itse en ainakaan löydä suljetusta sarjasta positiivisia puolia. Uskon monen jakavan mielipiteeni ja huoleni tilanteesta.

Mikäli Liigaa ei avata, uskon sen johtavan Mestiksen näivettymiseen ja vaikuttavan myös Liigan urheilullisuuteen, kun joukkueet voivat monen vuoden ajan pelata edullisista pelaajista muodostuvalla rosterilla ilman pelkoa putoamisesta. Samaan aikaan Mestiksessä pelataan ilman mahdollisuutta nousta kirkkaimpiin valoihin.

Toivottavasti liigahallitus kuuntelisi maksavaa yleisöä ja tajuaa avata sarjan. Se kuuluu urheiluun.

Toimittaja: Joni Eriksson