Lukion ensimmäiseltä luokalta lähtien olen tarkkaillut painoani. Milloin kilo pari pomppasi ylemmäs, milloin alemmas.

Ennen lukion alkua vietin kolme viikkoa kielimatkalla Lontoossa. Matkan aikana luulin lihoneeni syötyäni usein kiireessä pikaruokaa. Matkalta tullessani huomasin kilojen kadonneen. Olin hieman huolestunut, mutta salaa iloinen. Laihuushan on hyvästä. Vai onko?

Siitä alkoi jatkuva tarkkailu ja miettiminen. Kävin välillä päivittäin tarkistamassa, ettei paino olisi noussut. Lopulta laihduin yhden kesän aikana kuusi kiloa. Tällä kertaa olin enemmän huolestunut, mutta edelleen salaa iloinen. En ajatellut, kuinka huonosti voin tai kuinka väsynyt olen. Kuinka uupunut olen jatkuvasta ruoan miettimisestä. Olivathan vaatteeni “löystyneet”. Sehän oli hyvä?

Tarinani ei ole lähelläkään pahinta laatua. Maailmassa on miljoonia nuoria, jotka kamppailevat päivittäin yhteiskunnan asettamien odotusten kanssa. Kamppailu ei tunnu koskaan loppuvan. Aina pitäisi olla laihempi, parempi, kauniimpi, pidemmät hiukset, isommat lihakset. Aina on jotain parannettavaa, koska emme ole mitään muuta kuin kehityksen kohteita.

Jos on liian laiha, se ei ole hyväksyttävää. Jos on muutama ylimääräinen kilo, ne täytyisi saada pois. Jos ei ole tarpeeksi lihaksia, mars salille treenaamaan. Mikään ei koskaan riitä.

Valtakunnallisen kyselytutkimuksen mukaan suurin osa nuorista, 12-19-vuotiaista tytöistä kokee säännöllisesti tyytymättömyyttä ulkonäköönsä, ja sosiaalisen median tuovan ulkonäköpaineita. Someen lisätään vain kuvia, joissa kokee näyttävänsä mahdollisimman hyvältä. Hyvännäköisyyden määrittelee tykkäysten ja kommenttien määrä.
Lähes puolet nuorista pahoittaa mielensä somen vuoksi, eikä koe sen parantavan itsetuntoaan.

Nyky-yhteiskunnassamme ei valitettavasti voi edes ihmetellä, miksi syömishäiriöt ovat niin yleisiä ja ulkonäköpaineet koskettavat melkein jokaista meistä.
Tunnetuimpien syömishäiriöiden, kuten anoreksia ja bulimia, lisäksi on myös ei niin tunnettu epätyypillinen syömishäiriö. Se on hieman harhaanjohtava nimi, koska se on oikeastaan kaikista yleisin syömishäiriö.

Suurin osa syömishäiriötä sairastavista ei täytä kaikkia laihuus- tai ahmimishäiriön tai muun syömishäiriön diagnoosin kriteerejä. Epätyypillinen syömishäiriö kattaa laajemman kirjon oireita, kuten jatkuva ruoan ajattelu, syömiseen ja ruokailuun liittyvien tunteiden häiriintyminen ja syömiskäyttäytymisen vaihtelut ahmimisen, paastoamisen ja normaalin syömisen välillä. Tilanne voi olla yhtä hankala kuin laihuushäiriötä tai ahmimishäiriötä sairastavilla, ja aiheuttaa elämään vakavaa haittaa.

Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on kiinni omasta ajattelusta. Se on taito, joka täytyy opetella. Vertailu muihin kannattaa lopettaa, ja sen sijaan kehua toisen kauniita hiuksia tai vaatteita. Kun opettelee hyväksymään kehut sanomalla kiitos vähättelyn sijaan, voi ymmärtää, etteivät muut näe sinua yhtä kriittisillä silmillä. Jos mikään ei tunnu auttavan, apua saa myös ammattilaiselta, kuten terapeutilta.

Ympäröin itseni ihmisillä, joiden seurassa on hyvä olla. Jos meinaan vertailla itseäni kaveriini, päätän, että vaikka kaverini on kuinka kaunis, lihaksikas tai laiha, minun ei tarvitse olla samanlainen.

En voi sanoa, etten enää miettisi painoani ja vartaloni suhteita. Mutta en tee sitä jatkuvasti, enkä joka päivä. Ennen tarkkailin vaakaa päivittäin, mutta nyt en edes muista, milloin viimeksi olen käynyt puntarilla.

Kenenkään meistä ei tulisi joutua katselemaan itseään lukuina, ja arvioimaan arvoaan sen perusteella.

Toimittaja: Mira Tarkkanen

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram