UFC 260-otteluilta tarjosi jälleen kuluvana viikonloppuna viihdettä kamppailulajien ystäville. Pääottelussa Francis Ngannou voitti itselleen Raskaansarjan vyön ja liittyi uusien tittelivoittajien kerhoon. UFC elää mielenkiintoisia aikoja. Onko organisaatiolla tulevaisuutta mainoskasvojen vetäytyessä lajista?

 

Conor McGregor, Khabib Nurmegomedov, Jon Jones ja Daniel Cormier. Tämän nelikon kasvoilla vapaaottelumaailma on myynyt pay-per-view-paketteja ja pääsylippuja otteluiltoihin vuosikymmenen ajan. Cormier ja Nurmagomedov ovat lopettaneet uransa ja McGregorin taru alkaa olla luettu tammikuussa Dustin Poirierille koetun tappion myötä. Varsinkin kaksikon Nurmagomedov-McGregor merkitys lajille on ollut korvaamaton ja irlantilainen hullu loi lajille imagon omakätisesti. Jones sinnittelee vielä mukana, mutta heinäkuussa 34 vuotta täyttävä yhdysvaltalainen ottelee nykyään todella harvoin ja eittämättä miehen ura on saavuttanut loppusuoran. Kaikki edellä mainitut kuuluvat UFC:n Hall of Fameen, joten heitä ei ole kovinkaan helppoa korvata. UFC:n on saatava jalansijaa maailman markkinoille ja heidän onnekseen laji on saamassa uusia kirkkaita tähtiä.

 

 

Kamerunilainen tyrmäyskone Francis Ngannou voitti UFC 260-otteluillassa raskaansarjan vyön tyrmäämällä kokeneen Stipe Miocicin erässä kaksi. Ngannou oli alusta asti ottelussa niskan päällä ja sai kovia iskuja perille. Näihin nyrkiniskuihin Miocic lopulta myös nukahti ja samalla tapahtui raskaansarjan vallanvaihdos. Ngannou on tunnettu tyrmäyksistään ja häntä pidetään UFC:n historian kovimpana lyöjänä. 193-senttisen ja 119-kiloisen mörön tarina UFC:n kirkkaimpiin valoihin on ollut pitkä ja kivinen. Ngannou on elänyt köyhyydessä ja työskennellyt lapsena hiekkakaivoksilla. Aikuisena mies tuli pakolaisena Ranskaan paremman elämän toivossa. Nyt mies on hallitseva mestari ja hänen tarinansa varmasti inspiroi ja liikuttaa ihmisiä. Ngannousta tuli samalla kolmas nykyinen afrikkalainen tittelin hallitsija. Ngannoun lisäksi titteliä pitävät nimissään nigerialaiset Israel Adesanya sekä Kamaru Usman.

 

 

Pitkään yhdysvaltalaisten ja brasilialaisten hallitsema laji on muuttunut vuosien myötä monikulttuuriseksi ilmiöksi. Parhaillaan UFC:llä on mestarit jokaisesta maanosasta Etelämannerta lukuun ottamatta. Afrikasta tulee eniten mestareita (3), Aasiasta ja Etelä-Amerikasta kaksi ja yksittäiset mestarit tulevat Euroopasta, Oseaniasta ja Pohjois-Amerikasta. Tästä näkökulmasta UFC voi paremmin kuin koskaan. On kuitenkin muistettava, että UFC on urheilubisnes, jossa raha on vallan väline. PPV-paketit ja otteluliput myydään taitojen lisäksi puhtaasti persoonalla ja näistä tässä lajissa on tällä hetkellä isoin puute. McGregor on lajissaan historian paras showmies ja se on osasyy siihen, miksi hänestä on tullut yksi urheilumaailman valovoimaisimpia nimiä. Monikulttuurisuus ja talentti vievät tiettyyn pisteeseen, mutta UFC-presidentti Dana Whitella on nyt ison mietinnän paikka. 

 

 

UFC 260-otteluillassa otellut Sean O’Malley on tällä hetkellä Whiten suosikkipoika, josta hän kaikin keinoin yrittää koulia uutta McGregoria. Kuka on uusi keulakuva Jonesin aikanaan hypätessä ulos kelkasta? Adesanyalla ja Ngannoulla on mielestäni iso potentiaali tähän rooliin. UFC:n yleisö on hyvin kriittistä ja siihen syyllisiä ovat McGregor ja kumppanit, jotka ovat upeilla otteillaan asettaneet odotusarvon todella korkealle. Muun muassa hallitseva mestari Usman on saanut rapaa, koska hän on yleisön mielestä liian tylsä ottelija. Siinä kulminoituu lajin perimmäinen idea. Yleisölle ei riitä vain voitto, vaan voiton on oltava tyylikäs. Lajin pelastavat kumminkin ajan myötä O’Malleyn ja Ngannoun kaltaiset tyrmäyskoneet, joilta voidaan odottaa raakaa voimaa ja dominointia illasta toiseen. UFC on organisaationa mennyt isosti eteenpäin, enkä näe mitään syytä sille, miksei jo edellä mainittujen nimien lisäksi nousisi uusia nimiä hyvinkin nopeasti. Osalle uusien naamojen näkeminen kärjessä on pelkästään hyvä asia, mutta kyllä aikansa suuria ottelijoita tullaan myös ikävöimään. Whiten johdolla käännetään uusi sivu ja se tulee tarjoamaan tarinoita vielä pitkäksi aikaa. Ryminä ei ole loppuakseen: “Let’s get ready to rumble!”

 

Henri Niemelä

henri.niemela18@gmail.com

@henekka18

Share