Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki asiat sujuvat vaivatta? Entä ne päivät jolloin kaikki mahdollinen epäonnistuu? Meillä kaikilla on kyseisiä päiviä, mutta mistä ne johtuvat ja voisiko niihin vaikuttaa?
Jokainen jalkapalloa seuraava ihminen muistaa ottelun Fc Barcelonan ja Paris Saint-Germainin välillä, joka päättyi pariisilaisten tappioon luvuin 6-1. PSG oli voittanut ensimmäisen osaottelun kotonaan 4-0, mutta tällä kertaa se ei riittänyt. Tulos tiesi sitä, että Katalonian ylpeys jatkoi matkaansa Mestarien liigassa. Näin pahaa sulamista ei Mestarien liigassa oltu nähty koskaan.
Mutta miten tällainen on edes mahdollista? Varsinkin suomalaiset ovat jo tottuneet peleihin joissa voitto on ollut jo varma, mutta sitten Ruotsi vain kairaa itsensä rinnalle ja ohi. Nämä pelit eivät unohdu koskaan ja siinä onkin suurin ongelma. Se ongelma ei ole pelaajien taidoissa tai joukkueen taktiikassa. Ongelma löytyy pelaajien ja koko joukkueen psyykeestä. Samalla nämä pelit luovat omaa identiteettiään joukkueen ympärille. Oli peli kuinka hyvin hallussa, se sama pelko kummittelee jokaisen pelaajan takaraivossa.
On hämmentävää nähdä miten epäonnistumiset ajavat seuraavaan epäonnistumiseen. Vaikka kuinka yrittää kääntää kurssia, se ei vain onnistu. Lopuksi tulee vastaan epätoivo ja totaalinen luovuttaminen. Tällaisen ketjureaktion näimme Camp Noulla, kun Barcelona latoi viimeiseen seitsemään minuuttiin kolme maalia.
Joukkueilla on monesti erilaisia tapoja välttää kyseiset käänteet. Valmentaja saattaa puoliajalla pitää vaikuttavan puheen ja valaa uskoa omilleen. Joukkueiden kapteenit saattavat myös olla käänteen tekeviä henkilöitä, jotka pystyvät nostamaan koko porukan tasoa omalla esimerkillään. Hyvä esimerkki tällaisesta pelaajasta on entinen Barcelona toppari Carles Puyol. Kikkarapäinen johtohahmo pystyi omalla esimerkillään ja taisteluilmeellään valamaan uskoa omiinsa tilanteesta riippumatta. Myös yksittäinen pelin sisällä tapahtuva tilanne saattaa muuttaa koko ottelun suunnan.
Joskus on kuitenkin tilanteita joihin eivät vippaskonstit enään auta.
Äsken käydyn paletin voi myös kääntää täysin päälaelleen, josta esimerkki on samaisesta ottelusta. Barcelona näytti miltä jalkapallo näyttää, kun kaikki tähdet, kuut sekä auringot osuvat kohdilleen. Ja nyt pitää muistaa, että kumpikaan joukkue ei ollut osaotteluiden välillä parantunut tai heikentynyt juuri ollenkaan. Kyse on henkisestä kantista, sekä uskosta mahdottomaan. Vanha fraasi urheilussa on ”ottelu päättyy vasta kun tuomari viheltää pilliinsä.”
Psyykkinen vahvuus ja sen harjoitteleminen on jäänyt nyky urheilussa liian pienelle huomiolle. Jos joskus löytyy henkilö, joka pystyy luomaan joukkueelle samanlaisen flow-tilan kuin Barcelonalla, ei hänen tarvitse miettiä toimeentuloaan enään koskaan.
Henkiset valmentajat ovat kuitenkin mittaamattoman arvokkaita pelaajille uran alusta asti. Yksityiselämän ongelmat heijastuvat nopeasti pelaamiseen sekä harjoitteluun. Jokaista urheilijaa tulisi aina kohdella yksilönä ja löytää jokaiselle oma tapansa käsitellä haastavat hetket.
Seuroilla on varsinkin suomessa vielä pitkä matka henkisen valmennuksen saralla. Pelaajien psyykkinen vahvistaminen tulisi olla yksi tärkeimmistä osa-alueista, tulevaa uraa rakentaessa. Pitää muistaa että varsinkin joukkueurheilu on tärkeässä osassa nuoren kehitystä. Urheilun pitäisi olla keino parempaan henkiseen tasapainoon, eikä päinvastoin.
Toimittaja: Miika Juvonen
Kuvaaja Tiina Becker
