Syyskuussa Oilersin ja Classicin välisessä ottelussa koettiin pelottava tilanne, kun Classicin Krister Savonen kaadettiin pää edellä kohti hallin seinää. Tapauksen jälkeen salibandypiireissä heräsi keskustelu lajin nykytilanteesta ja turvallisuudesta. Valitettavasti Savosen loukkaantuminen ei ollut vain yksittäinen tilanne, vaan ongelma on laajempi, ja se on levinnyt jo syvälle lajin sisälle. 

Teksti: Eetu Moisio

Salibandyssa on jo hetken aikaa menty huolestuttavaan suuntaan pelaajien turvallisuuden suhteen. Tuomarilinja on muuttunut sallivammaksi erilaisissa kontaktitilanteissa, minkä seurauksena pelaajat myös käyttävät kovempia otteita. Lajin tulevaisuuden ja viihdyttävyyden kannalta suunnan tulee muuttua. 

Taklaaminen on kiellettyä. Tämä oli yksi ensimmäisistä asioista joita opin, kun itse aloitin salibandyn harrastamisen 15 vuotta sitten. Kontaktia toki saa ja pitääkin olla, kunhan se tapahtuu sääntöjen puitteissa. Erityisesti vastustajan selän puolelta kaikenlainen työntäminen ja vauhdin antaminen ovat asioita, jotka eivät salibandyyn kuulu. 

Huippusalibandy Suomessa on tällä hetkellä erittäin fyysistä, ja lähes kaikissa otteluissa nähdään sääntöjen vastaisia, selän puolelta tulevia taklauksia. Yksi suurimmista ongelmista on se, että selkeästi jäähyn arvoisista tilanteista vihelletään nykyään vain vapaalyöntejä.

Salibandyliiton pelisäännöistä on lueteltuna kaikki kahden minuutin rangaistukseen johtavat rikkeet. Sääntökirjasta esille nousee erityisesti kaksi pykälää. 

“Pelaaja pakottaa tai työntää vastapelaajan kaukalon laitaa tai maalin kehikkoa vasten.”

“Pelaaja taklaa vastapelaajaa tai kamppaa vastapelaajan.”

Vastaavista rikkeistä tulisi aina viheltää kahden minuutin rangaistus, mutta tällä hetkellä asia ei valitettavasti ole näin. Tiukempi linja erityisesti näiden sääntöjen suhteen pakottaisi pelaajia olemaan varovaisempia, mikä johtaisi vaaratilanteiden vähenemiseen otteluissa. Jääkiekossa laitataklauksista vihelletään viiden minuutin rangaistuksia, mutta salibandyssa samankaltaisesta tilanteesta voi selvitä vain vapaalyönnillä. 

Suurin vastuu on pelaajilla

Syyskuussa miesten F-liigassa nähtiin pelottava tilanne, kun Classic-puolustaja Krister Savonen löi päänsä Tapiolan urheiluhallin betoniseinään. Tilanteessa Savosta työnnettiin sääntöjen vastaisesti selän puolelta, minkä seurauksena hän kaatui laidan ulkopuolelle. Ottelu jouduttiin keskeyttämään, ja Savonen vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa hänellä todettiin aivotärähdys. Maajoukkuepuolustaja ilmoitti tapaturman jälkeen Instagram-tilillään, että ei palaa tällä kaudella enää salibandykentille.

Savosen loukkaantuminen on vain yksi esimerkki monista vastaavista tilanteista, joita salibandyotteluissa tapahtuu jatkuvasti. Vakavimmilta loukkaantumisilta on onneksi vielä vältytty, mutta läheltä piti -tilanteita sattuu aivan liian usein. 

Salibandykenttien rakenteet tuovat omat riskitekijänsä näihin tilanteisiin. Lähes kaikissa salibandyhalleissa on jonkinlaisia esteitä, kuten seiniä, vaihtopenkkejä ja katsomoita heti kaukalon välittömässä läheisyydessä. Nämä elementit lisäävät tilanteiden vaarallisuutta huomattavasti, kun pelaajat kaatuvat laitojen ulkopuolelle.

F-liigan pudotuspeleissä on tällä kaudella annettu jo kaksi punaista korttia vaarallisen pelitavan seurauksena. Molemmissa tilanteissa pallollinen pelaaja tönäistiin selän puolelta kumoon aivan laidan lähettyvillä. Nämä ulosajot olivat täysin ansaittuja, mutta tärkeintä olisi, että tällaisiin tilanteisiin ei jatkossa kukaan ylipäätään joutuisi.

Tuomareilla on tärkeä tehtävä pitää peli siistinä ja turvallisena, mutta loppupeleissä suurin vastuu on itse pelaajilla. Kaikkien tulisi kunnioittaa vastustajia kentällä, ja tietää, missä rajat menevät.