Ensimmäinen enduron EM-sarjan voittanut suomalainen nainen Sanna Kärkkäinen rikkoo ennakkoluuloja ja rakastaa lajiaan vaikeuksista huolimatta.

 

HSPhotographing eli Heikki Sarkala

Vuoden 2017 piti olla se vuosi. Vuosi, jolloin Sanna Kärkkäinen saavuttaa kaiken mihin hän on tähän mennessä tähdännyt ja ansaitsee paikan podiumilla naisten enduron MM-sarjassa. Lukuisten ongelmien jälkeen kausi kuitenkin päättyi keskeytykseen. Kaikesta huolimatta Sannalta ei puutu tahdonvoimaa tai paloa ajaa.

Sanna aloitti ajamisen Hondan Monkeyllä ollessaan 3,5-vuotias. Talven kääntyessä kesään jalatkin yltivät jo maahan ja ajotaito kehittyi. Motocrossista hän kuitenkin innostui vasta 8-vuotiaana, kun paikallinen moottorikerho oli esittelemässä lajia toritapahtumassa Iisalmessa. Siitä Sanna meni kerhon junnutreeneihin ja matka huipulle alkoi.

Vuonna 2012 hän oli jo mukana motocrossin MM-kisoissa Kroatian ja Slovenian osakilpailuissa. Samana vuonna Sanna oli ensimmäisissä endurokisoissa Suomessa ja hänet valittiin ISDE:lle (International Six Days Enduro). Suomessa takana oli vain kaksi aiempaa kilpailua. 

Sixi päättyi keskeytykseen kolmannen päivän jälkeen, mutta innostus enduroon jäi kytemään ja Sanna soitti tiimilleen, onnistuisiko vaihto enduroon.

Vuotta myöhemmin Sanna ajoi ensimmäisen täyden endurokauden ja saavutti EM-sarjassa hopeaa. Sen jälkeen hän ajoi vielä yhden kauden enduron ja motocrossin lisäksi cross countrya. Lajien kisapäivät alkoivat mennä päällekkäin ja kisa-aikataulujen yhteensovittaminen oli hankalaa. Kaudella 2015 motocross jäi yhden kilpailun jälkeen pois, koska hän ajoi pääsarjanaan enduron EM-sarjaa. Tuloksena oli ansaittu EM-kulta.

Ennakkoluuloista välittämättä – niitä rikkoen

Mika Kärkkäinen

Vuodesta 2007 lähtien Sanna on kiertänyt kansallisia kilpailuja. Kahden kauden jälkeen motocrossiin tuli naisten oma luokka. Endurossa naisten luokka oli jo Sannan aloittaessa ja cross countryn tullessa uutena lajina se oli heti mukana. Motocrossissa myös naisten luokan tulon jälkeen hän on lisäksi kisannut samassa sarjassa poikien kanssa, motocrossin 85C/B-sarjassa ja piikillä MX/J-sarjaa sekä enduron B1-sarjaa miesten kanssa.

Ennakkoluuloja Sanna kertoo kohdanneensa vain vähän. Alussa, kun hän kiersi kansallisia kisoja, niitä oli enemmän – ihmeteltiin, miten nainen voi ajaa tai miten naiset osaavat. Räikein tapaus oli alkuaikoina, kun podiumille ajaneille naisille annettiin palkinnoksi perunankuorimisveitsi ja -säkki.

Sanna kuitenkin sanoo aina olleensa oman tien kulkija, joka tekee mitä haluaa muiden mielipiteistä ja ennakkoluuloista välittämättä.

Lajista kiinnostuneiden tyttöjen ja naisten määrä on kasvanut viime vuosina. Harrastajia on enemmän kuin mitä kisapaikalle löytää.

“Liiton ja kerhojen puolelta pitäisi saada vielä paljon tukea junnutoiminnalle ja painottaa myös tyttöjen harrastamista.” Sanna kertoo myös haluavansa oman uran lopetettuaan edistää junnutoimintaa ja viedä lajia eteenpäin naisten keskuudessa.

Vaikeudet matkan varrella

Vuosi 2017 oli vaikea. Edellisenä syksynä Sanna sai valmentajan ja pääsi samaan valmennusryhmään muiden Suomen huippukuskien kanssa. Keväällä hänen kuntonsa oli huipussaan, mutta samalla elämässä tapahtui kuitenkin liian paljon yhtä aikaa. Sanna vakinaistettiin töissä ja hänelle annettiin suuri vastuu. Stressi töistä ja tavoitteet ajamisessa kuluttivat hänet loppuun.

Äitienpäivänä Sanna huomasi ensimmäiset oireet ylirasituksesta: puutuminen ajaessa. Väsymys paheni ja lopuksi hän voi niin henkisesti kuin fyysisesti huonosti. Koko ajan väsytti ja ajaessa uupui todella nopeasti. Toukokuun lopussa järjestetty Vierumäki Grand National, kolmen tunnin cross country kilpailun jälkeen kesti tunnin ennen hän kuin pystyi puhumaan, vaihtamaan vaatteita tai syömään.

Tilanne johti lopulta kauden keskeytykseen. Unkarin MM-osakilpailuun lähtö oli lauantaina; perjantaina syntyi päätös jättää ne väliin. Kaikki oli pakattuna, vain kamat autoon ja matkaan. Terveys kuitenkin meni edelle ja raskas päätös syntyi läheisten tuella.

Kun tähän päälle lisäsi vielä alkusyksystä peukalon loukkaamisen, oli aika vaihtaa maisemaa. Sanna lähti maalle rauhoittumaan. Hän vietti paljon aikaa itsekseen, teki ruokaa, katseli leffoja ja nautti luonnosta.

“Kauden keskeyttämistä oli vaikea käsitellä. En ole koskaan ollut niin pohjalla kuin silloin. Oli pakko lähteä pois, täällä etelässä olisin tullut hulluksi. Siellä sai irrottautua kaikesta ja olla itsekseen. Sain prosessoida rauhassa.”

Vaikeuksien kautta uusiin tavoitteisiin

Mika Kärkkäinen

Takaisin etelään tullessaan Sanna oli saanut kaiken käytyä läpi.

“Kun sain mielen virkeäksi, päätin, että oli aika asettaa tavoitteet uusiksi.”

Ensi kaudella Sannalla on tavoitteena ajaa maailmalla EM-sarjaa ja World Cupin finaalikilpailu. Suomessa Sanna aikoo ajaa enduroa ja mahdollisesti myös motocrossia ja cross countrya.

Ville Lehtonen

Halu ajaa

 

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen moni muu olisi jo murtunut. Mikä sai Sannan jatkamaan?

“Oma halu on se, mikä saa aina jatkamaan. Halu ajaa.”

Ajamisen monipuolisuus kiehtoo häntä.

“Endurossa tulee paljon äkkitilanteita. Samaan aikaan pitää ajatella todella paljon, mutta silti kaikki liikkeet täytyy tulla selkärangasta.”

Laji on niin fyysisesti kuin henkisesti rankkaa. Tekniikan tulee olla kunnossa, pitää pystyä reagoimaan nopeasti. Pään pitää toimia, kropan pitää toimia ja niiden pitää toimia yks yhteen.”

Laji on kuitenkin antanut hänelle paljon enemmän kuin vienyt.

“En koe joutuneeni luopumaan mistään, enemmänkin olen saanut lajilta. Olen päässyt hienoihin paikkoihin, mihin ei ikinä muuten pääsisi, kuten ajamaan upeisiin maastoihin ja maisemiin.”

“Jossain Italiassa päästiin melkoisille kukkuloille ja pilvien reunoille ajelemaan. Ilman noita ajohommia tuskin olisi sellaisiin paikkoihin koskaan tullut eksyttyä”, Sanna kertoo.

 

 

 

Toimittaja: Mira Tarkkanen

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram