Tampereen Niihaman metsän pimeydestä pilkottaa hieman valoa ja yksinäinen rakennus. Metsän keskeltä löytyy vuonna 2015 avattu Tampereen Seudun Koirakeskus, joka toimii paikallisten agilityharrastajien mekkana. Koirien kirjava haukunta toivottaa tervetulleeksi hallille.
Agility, joka tarkoittaa suomeksi ketteryyttä, on vauhdikas koirien esteratakilpailu. Suomessa laji on kovassa nousussa ja sen parissa liikkuu yli 13 500 harrastajaa. Yksi heistä on Johanna Lehto, joka on tullut agility harjoituksiin sekarotuisen Aavan kanssa ja seuraneitinä on mukana myös vanha norwichinterrieri Tilda.
Agilityssä ihminen ohjaa koiraa ja tarkoituksena on päästä rata läpi mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi. Lajissa kilpaillaan kahdella eri radalla: agilityradalla ja hyppyradalla. Radoilla on yleensä 12-20 estettä. Aavalla on tänään vuorossa agilityrata.
Vauhtia lajista ei totisesti puutu. Kenttiä Niihamassa on viisi kappaletta ja jokaisella kirmaa sunnuntai-iltana sekä eri kokoisia että rotuisia koiria. Koirat sujahtavat putken sisään yhtä nopeasti kuin sieltä tulevat poiskin ja hypyt esteiden yli ovat lennokkaita. Hengästyneitä ohjaajia kulkee koirien vieressä jakaen pieniä nameja koirille palkintona hyvästä suorituksesta.
Rotusyrjintä on lajissa vierasta. Koirat jaetaan ryhmiin, jotka määräytyvät koon, nopeuden ja tason mukaan. Näin kaikki pääsevät harrastamaan ja osallistumaan. Laji on avoin kaikille niin puhdasrotuisille kuin sekarotuisillekin.
Agility on ennen kaikkea yhteistyötä. Yhteistyön tulee olla saumatonta ohjaajan ja koiran välillä, jotta rata voidaan suorittaa mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi. Ohjaajan ohjeet täytyy tulla ajoissa ennen estettä koiralle, muuten koira ei kerkeä reagoida niihin ja esteen suorittaminen epäonnistuu. Aina kaikki ei kuitenkaan mene oppikirjan mukaan.
– Eiii, kun tonne, huutaa punaposkinen ja hengästynyt Johanna, kun yksi este jää ylittämättä.
Laji vaatii koiralta ja ohjaajalta hyvää fyysistä kuntoa. Koiran nopean vauhdin takia ohjaajan tulee myös liikkua ripeästi ja pysyä askeleen edellä koiraa. Aavakin on melkoisen vauhdikas tapaus ja Johannalla on täysi työ pysyä sen mukana.
Agilityseurat järjestävät alkeiskursseja ympäri Suomen. Kaikki ovat tervetulleita lajin pariin, kunhan koira on perustottelevainen, terve ja 18 kuukauden ikäinen. Kilpailuja järjestetään niin harrastelijoilla kuin myös ammattilaisille.
– Emme ole Aavan käyneet virallisissa kilpailuissa, mutta ehkä tulevaisuudessa sekin on mahdollista. Aava on kohta 4 vuoden ikäinen, joten aikaa riittää.
Agility on huippu-urheilua siinä missä muukin urheilu. Suomen agilityliitto on sitoutunut urheilun kansainvälisiin antidopingsäädöksiin.
Suomessa toimii agilitymaajoukkue, joka osallistuu kansainvälisiin kilpailuihin. Koirilla on omat valmennussuunitelmat ja taustatiimit. Absoluuttisella huipputasolla, maailmanmestaruuskilpailuissa kilpaillaan sadasosien tarkkuudella, aivan kuten 100 metrin pikajuoksussa. Lajin herkkyyden takia, tunteet ovat pinnassa onnistumisen ja epäonnistumisen pienen eron vuoksi.
– Lajia voi harrastaa todella tavoitteellisesti, jos niin haluaa tai sitten höntsätä kuten minä ja Aava tehdään.
Paragility on yksi agility muoto. Paragilitaaja voi tarvita esimerkiksi apuvälineitä, henkilökohtaista avustajaa tai ulkoista tukea toiminnoissaan. Paragilitaajat kilpailevat muiden ohjaajien kanssa samoissa sarjoissa, mutta arvokilpailut ovat erikseen. Agilityliitto lähettää joka vuosi joukkueen paragilityn arvokisoihin.
Agility on monipuolinen ja haastava laji. Siitä voi tehdä iloisen yhteisen harrastuksen koiransa kanssa tai pyrkiä jopa maailmanmestariksi saakka. Tavoitteita voi asettaa matkan varrella lisää koiran ja oman kehityksen mukaan. Agility on hyvä keino löytyy lisätekemistä ihmisen parhaan ystävän kanssa.
Videolla Johanna Lehto kertoo ajatuksiaan agilityn harrastamisesta.
Toimittaja: Toni Lång
Kuvat ja videon editointi: Toni Lång
