Yhdysvaltalainen libero Josh Ayzenberg kertoo elämästään lentopallon parissa ja Israelin Tel Avivissa. Mistä hän haaveili lapsena, ja millaisia muistoja on vuodesta Savossa? Missä hän näkee itsensä viiden vuoden kuluttua?

Teksti:  Piia Utoslahti, kuvat josh_ayzz instagram

Josh Ayzenberg on 26-vuotias yhdysvaltalainen lentopalloilija, pelipaikaltaan libero. Hän on kotoisin Long Islandilta New Yorkista. Nuoresta iästään huolimatta hän on nähnyt maailmaa jo paljon.

“Olen pelannut Yhdysvalloissa, Suomessa ja Israelissa. Jokaisesta maasta on paljon hyvää sanottavaa”, Ayzenberg kertoo kohteliaiseen amerikkalaiseen tapaan.

Hän pelasi lapsuudessaan myös lacrossea, joka on Long Islandilla ykköslaji. Ayzenberg haaveili lapsena myös siitä, että hän voisi olla lacrosse-ammattilainen. Hän päätti kuitenkin lukion jälkeen alkaa panostamaan enemmän lentopalloon ja lacrosse jäi.

“Silloin se tuntui oikein hyvältä valinnalta, enkä ole sitä jälkeenpäin katunut”, Ayzenberg pohtii.

Yhdysvaltalaislibero kertoo pelanneensa 16-vuotiaaksi asti lentopalloa vain rannalla. Sen lisäksi hän siirtyi pelaamaan sisäkentille, koska ulkokentillä pelaaminen ammatikseen ei olisi ollut niin helppoa.

“Aloitin rannalla pelaamisen 6-vuotiaana. Asuimme ihan rannan läheisyydessä ja siellä tulikin vietettyä paljon aikaa”, Ayzenberg muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan.

Kolmen collegessa vietetyn vuoden jälkeen yhdysvaltalaisliberoa kysyttiin, että miltä tuntuisi jos hänestä tulisi ammattilaislentopalloilija. “En ole pelannut lentopalloa sisällä vasta kun vuodesta 2018.”

Ammattilaisuran alku vuonna 2018

“Aloitin ammattilaisurani Maccabi Tel Aviv nimisessä joukkueessa vuonna 2018. Siirryin sen jälkeen vuodeksi Kuopioon Savo Volleyn joukkueeseen”, Ayzenberg kertoo ammattilaisuransa alusta.

Hän oli ennen siirtymistään Israeliin pelannut vain Yhdysvalloissa, joten hyppäys nuorelle amerikkalaiselle oli suuri ja maailmaa avartava.

“Ensimmäinen vuosi ulkomailla ja asuin yksin. Oli jännittävää, mutta opin myös samalla huolehtimaan kaikesta arjen perusasioista”.

Ennen kautta 2018-2019 Israelissa, Ayzenberg hän pelasi Yhdysvaltain yliopistosarjassa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

“Se oli oikein hauskaa. Olen kasvanut pelatessani rantalentopalloa ja tuli sellainen olo, että tästähän saattaisi tullakin jotain”.

Ayzenberg on pelannut nyt 20 vuotta lentopalloa, joista 6 vuotta ammattilaisena.

“Olen vielä nuori, mutta tunnen itseni vanhaksi. Välillä paikkoja kolottaa, mutta se taitaa kuulua ammattilaisen arkeen”, Ayzenberg naurahtaa.

Kausi Suomessa ja Savo Volleyssa

Kausi 2018-2019 oli Ayzenbergin ensimmäinen vuosi ulkomailla, kun hän siirtyi Maccabi Tel Avivin riveihin. Hän nautti ensimmäisestä vuodestaan Yhdysvaltojen ulkopuolella, mutta halusi kokea myös muutakin, joten hän siirtyi sen jälkeen Suomeen ja Savo Volleyn riveihin.

Kaudesta 2019-2020 Suomessa ja Savo Volleyn riveissä Kuopiossa Ayzenbergillä ei ole mitään huonoa sanottavaa.

“Vuosi Suomessa oli ehdottomasti erilainen kuin ensimmäinen kauteni Israelissa. Ihan ensimmäiseksi sääolosuhteet olivat ihan erilaiset kuin olen tottunut”, Ayzenberg nauraa.

Long Islandilla ja Tel Avivissa on lämpimämmät säät kuin Suomessa, mutta amerikkalaisliberon mielestä ei kuitenkaan ihan pahin, paitsi kuin ihan sydäntalvella.

 “Kun talvella on paljon lunta, pimeää ja pakkasta, se ei ole ihan sitä mitä olen tottunut. Ympärilläni Kuopiossa oli paljon ihania ihmisiä ja tunsin oloni kotoisaksi. Se sai paljon ajatuksia pois pimeästä talvesta ja siitä, että jouduimme kuluttamaan paljon bussin penkkiä”.

Korona kantautui Suomeen juuri Savon kauden aikana.

“Valitettavasti juuri Kuopion vuotena korona lähti liikkeelle. Olimme pelanneet joukkueena hyvän runkosarjan ja lähdimme tavoittelemaan mestaruutta. Joukkueessa oli hyvä tunne, että pääsisimme pitkälle”, Ayzenberg muistelee. Sillä kaudella ei pudotuspelejä pelattu.

Takaisin Maccabi Tel Avivin riveihin

Savossa vietetyn vuoden Ayzenberg suuntasi takaisin Maccabi Tel Avivin riveihin. Hän katseli myös vaihtoehtoja Ranskasta, mutta päätyi lähtemään takaisin Israeliin. Siellä hän viihtyy, koska elämä Israelissa on yllättävän leppoisaa, vaikka hän on yhdysvaltalainen.

“Olen saanut myös Israelin passin, joten elämä kaksoiskansalaisena on helppoa”, Ayzenberg toteaa.

Israelin lentopallon taso ei ole Ayzenbergin mukaan parasta mahdollista, mutta elämä Israelissa on helppoa ja mukavaa.

Lentopallo ei ole yhdysvaltalaisliberon mukaan Israelissa kovin iso juttu, ainakaan normaalisti. Jalkapallo ja koripallo ovat normaalisti isoimmat lajit. Mutta kun joukkue pärjää, niin kaupunki elää ja hengittää joukkueen mukana.

“Tänä vuonna olemme päässeet Euroopan haastajaturnauksen finaaleihin asti. Mikään joukkue Israelista ei ole päässyt puolivälieriä pidemmälle. Joukkueemme on ainoa joka, joka siihen on pystynyt ja sitten hävinnyt. Nyt kun olemme finaaleissa asti, on tuntunut siltä, että koko kaupunki on syttynyt touhuumme mukaan”, Ayzenberg tunnelmoi.

Kun Maccabi Tel Aviv pääsi välieriin, koko Tel Avivin kaupunki on syttynyt joukkueen mukaan.

“Normaaleissa runkosarjan matseissa meillä on ollut noin 1500 katsojaa. Nyt kun pääsimme finaaleihin asti, niin meitä ruvettiin näyttämään myös uutisissa asti. Se tuntui oikein hyvältä”, Ayzenberg kertoo.

Maccabi Tel Avivin pelaajista tuli pieniä julkkiksia heidän kotikaupungissaan ja peleissä rupesi käymään enemmän yleisöä. Yhtäkkiä katsomoissa olikin yli 4000 katsojaa, se oli iso hyppäys.

“Vaikka hävisimme finaalin, kotiyleisömme ei missään vaiheessa hylännyt meitä. Olemme saaneet kotiyleisön syttymään meidän peleihimme”, Ayzenberg tunnelmoi.

Kun Maccabi Tel Aviv pelasi pudotuspelejä, puolivälierissä oli 1500 katsojaa. Välierissä yleisöä oli 2000. Finaalit siirrettiin suosiolla koripallohalliin, jonka yleisökapasiteetti oli 4000 katsojaa. Yleisöä tuli halli täyteen ja Maccabi Tel Aviv voitti finaalisarjan kotiottelun kotiyleisönsä hurjan tuen ansiosta.

Finaalisarjan toinen ottelu pelattiin Kreikassa. Pelissä oli vielä enemmän katsojia, 13500 katsojaa. Halli oli ääriään myöten loppuunmyyty. Hallissa oli kannustushuutoja, viirejä ja ilotulitteet lensivät myös sisällä.

“Se oli ehdottomasti elämäni tähtihetkiä lentopallon parissa”, Ayzenberg hehkuttaa.

Kannattajien erot ulkomailla

Verrattaessa suomalaisia, kreikkalaisia ja israelilaisia lentopallofaneja, Ayzenberg toteaa eron olevan kuin yöllä ja päivällä.

“Suomalaiset ovat kohteliaita ja antavat arvoa hyville suorituksille. Kun taas kreikkalaiset ja israelilaiset ovat äänekkäitä ja he pitävät mekkalaa jo paljon ennen pelien alkua ja pelien jälkeenkin jäädään hallille laulamaan kannustuslauluja”, Ayzenberg antaa tunnustusta.

Vaikka lentopallo on kasvattanutkin suosiotaan, Ayzenberg tuntee, että saa kulkea Tel Avivin kaduilla rauhassa.

“Saan käydä rauhassa ruokakaupassa, ei tule neuvoja niin paljon kaupan kassalla kuin esimerkiksi Kuopiossa asuessa”, Ayzenberg naurahtaa.

Haaveissa lisää maaotteluita?

Ayzenberg on pelannut Yhdysvaltojen maajoukkueessa kolme ottelua. Se oli kesällä 2019, ennen kuin hän siirtyi Savo Volleyn riveihin.

“Pelasin Puerto Ricoa, Kuubaa ja Kanadaa vastaan Pan American lentopalloturnauksessa. Mukavia muistoja ja haluaisin ehdottomasti pelata lisää maajoukkuepelejä”, Ayzenberg pohtii.

Hän kuitenkin tiedostaa, että hän itse pelaa Israelissa ja muu joukkue pelaa Amerikassa. “Olen yhteydessä joukkueeseen ja tiedän mitä siellä tapahtuu. Jos pääsen pelaamaan, niin olen onnellinen”.

Ayzenberg ei ole Maccabi Tel Avivin ainoa ulkomaalainen. Hän saa kuitenkin pelata Israelin passilla, koska hän on juutalainen. Heillä on joukkueessa myös toinen amerikkalainen, joka on myös juutalainen, joten häntä ei myöskään lasketa ulkomaalaiskiintiöön.

Joukkueessa pelaa saksalainen pelaaja, jolla on israelilainen vaimo, joten myös tämä saksalainen lasketaan israelilaiseksi. Joukkueessa on myös brasilialainen, puertoricolainen ja venäläinen pelaaja. Joukkueessa on siis kuusi pelaajaa, jotka eivät puhu hepreaa, mutta vain kolme heistä lasketaan ulkomaalaisiksi.

“Meillä on käytössämme porsaanreikä”, Ayzenberg nauraa.

Haasteet ulkomailla asuessa?

Kysyttäessä onko Ayzenberg kohdannut mitään haasteita Israelissa, hän vastaa vähän kierrellen.

“Elämäni täällä on oikein helppoa ja mutkatonta. Asun kaupungin keskustassa ja täältä on 200 metriä matkaa uimarannalle. Tyttöystäväni asuu myös Israelissa. Voin pyöräillä treeneihin. Käyn 2-3 kertaa viikossa pelailemassa myös rantalentopalloa, se on oikein mukavaa vastapainoa tavalliselle lentopallolle. Minulla on joukkueen ulkopuolisia ystäviä, joten elämä ei ole pelkkää lentopalloa. Ja isoin ero esimerkiksi Suomeen verrattuna on sää. Täällä paistaa aurinko lähes koko vuoden”, Ayzenberg kertoo.

Ainoa miinus yhdysvaltalaisen mielestä on kulttuuri. Hän ei ole tottunut olemaan äänessä, kun taas israelilaiset ihmiset ovat aggressiivisia ja kovaäänisiä.

“Ainoa tapa miten täällä saa asiat hoidettua, on olla itsekin aggressiivinen ja kovaääninen. En mielelläni olisi sellainen jos ei olisi pakko. Jos pyydän jotain kauniisti, niin siitä ei tule mitään. Pitää huutaa ja olla lähestulkoon röyhkeä, jos meinaa saada asian hoidetuksi, esimerkiksi ravintolassa”, Ayzenberg kertoo hämmentyneenä.

Hänestä se tuntuu kurjalta, kun joutuu olemaan sellainen, mutta hän kuittaa asian huumorilla: “Kulttuurieroja”.

Uraan eniten vaikuttanut valmentaja

“Eniten uraani vaikuttanut valmentaja on ehdottomasti isäni. Hänen ansiotaan on se, että hän esitteli minulle lentopallon. Hän sai minut uskomaan, että minusta voisi tulla ammattilaislibero”, Ayzenberg antaa kiitosta isälleen.

Libero kertoo, että hänen isänsä ei ehkä tiennyt kaikkia lentopallon hienouksia, mutta hänen vaatimustasonsa oli sellainen, että se sai Ayzenbergin yrittämään entistä enemmän ja hän oppi tiettyä periksiantamattomuutta kentällä.

“Isäni kertoi minulle kuinka minusta voi tulla ammattilainen, jos muistan treenata ja levätä sopivassa suhteessa. Hän myös kannusti minua ottamaan riskejä ja luottamaan itseeni kentällä”.

Turvallisuus Israelissa

Elämä on turvallista Israelissa Ayzenbergin sanojen mukaan. Uutiset saavat Israelin näyttämään turvattomammalta paikalta mitä se oikeasti on.

“Se näyttää meidän muiden silmin katsottuna siltä. Mutta tunnen oloni turvallisemmaksi täällä kuin esimerkiksi välillä kotona Long Islandilla. Ja esimerkiksi Suomessa armeija kestää vähintään kuusi kuukautta. Täällä palveluksen pituus on kolme vuotta. Israelilaiset ymmärtävät kuitenkin myös sen, että tämä paikka on sellainen, josta kaikki eivät pidä. He eivät teeskentele, etteivät tietäisi sitä. Täällä kun menet junaan tai johonkin muuhun julkiseen kulkuvälineeseen, laukkusi tarkistetaan. Et pääse myöskään sisään ostoskeskukseen, ellei joku ole kurkistanut laukkusi sisältöä. Tunnen itse asiassa oloni turvallisemmaksi täällä kuin kotipuolessa”. Ayzenberg mainitsee.

Kaduilla liikkuu jatkuvasti myös armeijan väkeä turvaamassa ihmisten eloa. Jos mitään ei tapahdu, niin heitä tuskin huomaa, mutta jos jotain tapahtuu, he todella ovat paikalla ja isosti.

“Israelissa on jatkuvasti valmiustila siihen, jos jotain tapahtuu. He toivovat parasta, ettei mitään tapahdu. Esimerkiksi kun asuin vuoden Kuopiossa, silloin siellä oli koulupuukotus.  Siihen ei oltu varauduttu millään tavalla. Amerikassa ollaan jatkuvasti niin yllättyneitä, kun jotain kouluampumisia ja muita tapahtuu. Täällä Israelissa on jatkuva valmiustila päällä, jos jotain sattuu”, Ayzenberg kertoo.

Poliisit ovat koko ajan paikalla myös heidän peleissään tuomassa turvaa, jos jotain sattuisi tapahtumaan. Heillä oli myös poliisisaattue ja turvamiehiä paikalla, kun joukkue oli Kreikassa pelaamassa. Fanien kanssa on kuitenkin lupa jutella ja ottaa kuvia, mutta turvamiehet ovat jatkuvasti paikalla.

Pelimatkat eivät ole Israelissa pitkiä. “Pisin pelimatka on vähän reilun parin tunnin ajomatkan päässä. Olen niin iloinen että näin on. Suomessa bussimatkailu kävi vähän turhan tutuksi”, Ayzenberg naurahtaa.

Jos joukkue joskus suuntaa muualle Eurooppaan pelaamaan, silloin joukkue lentää paikalle ja ovat hotellissa yötä. Muuten matkat ovat lyhyitä.

Elämä viiden vuoden päästä

Lopuksi kysyttäessä missä Ayzenberg näkee itsensä viiden vuoden päästä, hän miettii pitkään.

“Ehkä minä pelaan vielä. En tiedä vielä missä. Osa minusta haluaa asua täällä ja rakentaa elämääni tänne. En tiedä myöskään haluanko olla täysiverinen ammattilainen enää viiden vuoden päästä, ehkä, riippuu miten kroppa kestää. Olen tähän asti mennyt vuoden kerrallaan elämässäni eteenpäin. Voi olla, että olen viiden vuoden päästä leppoisa koti-isä ja tyttöystävästäni on tullut vaimoni. Aika näyttää, mihin elämä vie”, Ayzenberg päättää.