Riihimäeltä kotoisin oleva Aleksi Nurminen nousi vuonna 2014 nopealla vauhdilla kotimaista vapaaottelua seuraavien tietoisuuteen. 21-vuotiaana hän voitti muutaman kuukauden sisään sekä amatöörien Suomen- , että maailmanmestaruuden. Viimeiset kolme vuotta ovat kuitenkin olleet  raskaampia. Tinkimätön asenne omaan tekemiseen sekä fyysisesti raskas harjoitustahti johtivat siihen, että Nurminen ajoi itsensä ylikuntoon. Nyt 26-vuotias mies kuitenkin lupaa vielä tekevänsä paluun häkkiin sekä nousta vapaaottelun huipulle.

Nurminen kertoo olleensa jo nuorena aktiivinen urheilun harrastaja. Lapsuudessaan hän on harrastanut muun muassa jalkapalloa ja salibandya. Vapaaottelun aloittamisesta hän haaveili jo teini-ikäisenä. Muutaman vuoden rohkaisun keräämisen jälkeen hän 16-vuotiaana meni yhdessä kaverinsa kanssa toistensa tukena ensimmäisiin nyrkkeilyharjoituksiin. Vapaaottelun harrastamisen hän puolestaan aloitti ollessaan 18-vuotias. Nurminen tunnustaa että nuorempana hänellä oli hieman erilaisia motivaattoreita lajin harrastamiselle kuin nykyään.

– Mulla on aina ollut vähän iso kynnys uusien lajien aloittamiseen. Vuonna 2011 mä sitten aloitin vapaaottelun. Koin että jos sitä harrastaisi jotain, niin sitten ei tarvitsisi todistella itseään muille. Mulla on jostain syystä ollut aina naamassa varmaan jotain vikaa, kun jengillä ollut halua lyödä multa nenää poskelle vaikka itse haluisin vaan juoda bissen rauhassa. Ne syyt harrastamiselle on kyllä hävinnyt aikaa sitten, että sen jälkeen on vaan tykännyt siitä itse tekemisestä itsessään.

Huomatessaan omat lahjansa ottelijana itsevarmasta tyylistään tunnettu Nurminen nosti omat tavoitteensa jo alkuvaiheessa todella korkealle. Nurminen antoi lajille kaikkensa, ja pian  nuorelle miehelle syntyikin uusi lempinimi.

– Muistan yksien treenien jälkeen kun mun hyvä kaveri kysyi että mitkä mun tavoitteet on lajin suhteen. Mä vastasin että kyllä mä sinne UFC-mestariksi haluan. Kyllä sitä  kokoajan kun treenasi ihan hulluna ja kehittyi, niin alkoi tulla vähän hulluksi siihen touhuun, kun ei mulla ollu mitään muuta ku se laji. Aika nopeasti se ”Kaikkien Aikojen Paras” läppä sitten syntyi sieltä.

Vuosi 2014 oli Nurmiselle vapaaottelu-uran tähän mennessä tärkein. Hän voitti lyhyen ajan sisään ensin amatöörien Suomen mestaruuden, jonka jälkeen hän lähti Las Vegasiin maailmanmestaruuskisoihin edustamaan Suomea. Niistäkin kisoista Nurminen saapui kotiin kultainen mitali kaulassaan.

– Se oli mun kolmas vuosi SM-kisoissa. Edellisvuonna en päässyt finaaliin, kun meni välierissä polvi rikki. 2014 tuli sitten kultaa. Myös Vegasin MM-kisoissa oli tavoitteena vain voitto, ettei se kulta sielläkään varsinaisesti yllättänyt mua.

Nurminen kertoo olleensa aina luonteeltaan hieman sisäänpäinkääntynyt ja ujo, tämä näkyi alkuvaiheessa jossain määrin myöskin miehen otteissa häkissä. Noin vuosi ennen SM-kisojen voittoaan Nurminen oli ottanut jo kaksi puoliammattilaisottelua.

– Mä hävisin sen ekan matsin ja mietin että mitä hemmettiä, mähän olen treenannut ihan hulluna. Toinenkin matsi oli tosi tiukka vaikka sen lopulta voitinkin. Mä aloin sen jälkeen lukemaan ihmisen psykologiasta että miten se vaikuttaa ottelemiseen. Tajusin, että olen jollain tavoin elänyt jossain kuoressa.

Juuri ennen SM-kisojen alkua Nurmisella oli vielä edessään tiukka kamppailu Patrik Kapasta vastaan. Nurmisella oli ennen tätä ottelua suuret paineet. Hän tunsi omien sanojensa mukaan jopa vähän pelkoakin. Ennen ottelun alkua tapahtui kuitenkin jotain, mistä hän sai lisää itseluottamusta. Tällä oli merkittävä rooli myös tulevan kisamenestyksen kannalta.

– Mä rupesin kelaamaan että mitä helvettiä, mä haluan voittaa SM- ja MM-kultaa ja tulla UFC-mestariksi, ja nyt mä pelkään tota äijää. Tuli kunnon näyttämisen halu, ja mä lopetin sen matsin lopulta yläpotkulla. Se voitto tuntui tosi hyvältä. Sillä hetkellä mä tajusin että mua ei pysäytä kukaan. Se sama asenne jatkui siitä eteenpäin molemmat kisat läpi ja kultaa tuli molemmista kotiin.

Hyvä vire jatkui seuraavan vuoden syksyyn asti. Maailmanmestaruuden voitettuaan Nurminen otteli kuudesti vuoden sisään suomalaisessa Cage-organisaatiossa. Riihimäkeläinen teki hyvää tulosta voittaen näistä otteluista viisi.

Vuonna 2016 Nurmisen unelmien eteen ilmestyi kuitenkin suuri hidastetöyssy. Ensin mies teloi kätensä harjoituksissa, ja joutui tämän takia leikkauspöydälle. Kova ottelutahti sekä fyysisesti raskaat harjoitusmäärät johtivat myös siihen, että mies ajoi itsensä lopulta ylikuntoon. Tämän  jälkiseurauksista hän kärsii edelleen. Viimeiset kolme vuotta ovat olleetkin miehelle raskaita niin fyysisesti kuin henkisestikin, kun hän ei ole päässyt tekemään sitä mitä eniten rakastaa. Nurminen myöntää ettei osannut antaa tarpeeksi lepoa itselleen. Mies rupesi tekemään vähän kaikennäköistä mistä voisi saada lisätienestiä. Sen jälkeen fyysisten ongelmien lisäksi miehelle alkoi muodostua myöskin henkinen burnout.

– En osannut oikein pysähtyä. Mä rupesin tekemään videoblogia, ja vähän joka suuntaan myös yhteistyösoppareita. Aloin duunata myös läpällä musaa, joka sitten kasvoikin vähän isommaksi jutuksi. Ensin en antanut pääkopalle lepoa, ja sitten en muistanut antaa enää kropallekkaan. Siinä vaiheessa kun tajusin että itse mokasin tämän ylikunnon kanssa monta kertaa, niin jossain vaiheessa sitä oli henkisesti masentunutkin. Tässä spiraalissa ollaan nyt oltu pari vuotta. Nyt alkaa olla onneksi voiton puolella, ja tuntuu siltä että rupee pikkuhiljaa jo palautumaan.

Kuva: Kitty Teeriaho/Bonge Oy

Moni kotimaisen televisioviihteen ystävä saattaa muistaa Nurmisen viimeisimmästä X Factorista, jossa hän kävi räppäämässä itsensä koe-esiintymisistä jatkoon. Miehen taival päättyi ohjelmassa kolmannella kierroksella. Nurminen muistelee ohjelmassa esiintymistä lämmöllä, ja haluaa että rap-musiikki olisi aina osa hänen elämäänsä. Hän tunnustaa olevansa ihminen, joka on aina halunnut elää täysillä.

– Kyllä sekin on aina ollut semmoinen pieni haave, että saisi tehdä räppiä kavereiden kanssa, ja koen, että se olisi sen arvosta. X Factor oli tosi siisti kokemus, mutta myös opettava. Tavoite olisi jossain vaiheessa tehdä oma levy, ja heittää vähän keikkaa. Vaikka kyllä mä se silti koen, että se on enemmänkin sellainen harrastus vapaaottelun rinnalle.

Nurminen pystyy nyt treenaamaan jo pari kertaa viikossa. Hän vetää noin kerran viikossa myös harjoituksia muille ottelijoille, kun hän tuuraa heidän päävalmentajaansa. Tällä hetkellä hänelle on ollut elämässä tärkeää, kun on saanut auttaa joukkueen junioreita.

– Juuri nyt saan elämään paljon sisältöä sillä kun, mä vedän junnuille treenejä kerran viikkoon. Se on ollut itselle jonkinlainen henkireikä, on ollut niin siistiä seurata niiden matkaa ja kehitystä. Välillä tulee vedettyä myös yksitystunteja yrittäjille sekä kavereille.

Vaikka Nurmisen edellisestä ottelusta on jo kolme vuotta aikaa, unelma vapaaottelumaailman huipulle nousemisesta elää silti vahvasti mukana. Hän aikoo jatkaa loppuun sen, mikä viimeksi jäi kesken.

– Kyllä mä aion ehdottomasti tulla takaisin, ja katsoa homman loppuun. Se ajatus siitä, että mä en pystyisi tekemään tätä, on yksi kauheimmista. Vapaaottelu antaa mulle niin paljon iloa elämään, ja on ehdottomasti mun elämän ykkösrakkaus.

Viimeiset vuodet ovat olleet Nurmisella koettelemuksia täynnä, mutta “Kaikkien Aikojen Paras” lupaa tulla takaisin entistä vahvempana. Tavoitteet ovat miehellä yhtä kovat kuin ennenkin, mutta  paluuta häkkiin hän ei kiirehtimällä halua pilata.

– Hätäillä paluun suhteen mä en halua, otetaan se aika minkä se vaatii. Kyllähän nuorelle miehelle tuntui pahalta, ettei ne unelmat toteutuneet niin nuorena mitä oli ajatellut, mutta nykyään kun asiat ajattelee oikealla perspektiivillä, niin mitä sitten? Tuskin Aleksi 35 vuotta on harmissaan, jos se vasta silloin voittaa UFC:n mestaruuden, tai itkee miksen mä saanut tätä kun mä olin 25-vuotias? Pääasia on se, että takaisin mä aion tulla parempana kuin koskaan!

Lopulta itsevarma Nurminen paljastaa myös kenet suuren idolinsa hän haluaisi jokin päivä kohdata.

– Kyllä mä ton Conor McGregorin haluaisin joskus yllyttää takaisin häkkiin siinä vaiheessa kun se olisi jo eläkkeellä. Siinä olisi käsillä vähän niinkuin sellainen ”idols become rivals”-tilanne, Nurminen naureskelee. 

 

Toimittaja: Matias Koskimäki. Kuva: Tiina Becker

Toimittaja: Matias Koskimäki

Toimittajakuva: Tiina Becker

Artikkelikuva: Kitty Teeriaho/Bonge Oy

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram