OLSC Finlandin puheenjohtaja Iiro Romo kertoo rakkaudestaan Liverpooliin sekä huippujalkapalloon
Suomen jalkapallokulttuuri on, noh erilainen. Pohjolassa rakastetaan jalkapalloa mutta laatua viheriöltä haetaan kotimaan ulkopuolelta. Trendi alkoi 70-luvulla ja on siirtynyt vuosien saatossa sukupolvelta toiselle. Kyseinen ilmiö vaikutti myös Iiro Romoon.
Romo rakastui jalkapalloon tutulla tavalla, pyhän raamatun Football Managerin kautta.
– Kaverin kanssa löydettin kyseinen peli ja ruvettiin pelaamaan. Jengejä arvottiin useampaan otteeseen ja lopulta arpa osui Liverpoolin kohdalle.
Syvää rakkausuhdetta ei vielä muodostunut, mutta joukkue jäi Romon seurannan alle. Vuonna 1999 tapahtui kuitenkin kännekohta Romolle sekä monelle muullekin suomalaiselle. Sami Hyypiä siirtyi Merseysiden punaisiin.
– Sen jälkeen rupesin katsomaan pelejä säännöllisesti.
– Superaktiivisuus lähti varmaan siitä, kun löysin yhdistyksen (Official Liverpool Supporters Club Finlandin). Tutustuin Helsingin pään jäseniin siinä 2010-luvun alussa ja siitä se lähti. Rupesin pyörimään kyseisen porukan kanssa ”vanhan” Elmon kulmilla aktiivisesti.
Kannatusryhmän löytyminen sytyttyi tulen Romon sisällä, joka roihuaa vieläkin. Hän muistelee ensimmäistä finaalia, jonka hän katsoi Elmossa kannattajaryhmän kanssa.
– Sinne oli änkenyt parisataa ihmistä, paikka oli ahdas, matala, oli kuuma mutta silti me vaan laulettiin kokoajan.
Siitä lähtien Romo on kuulunut yhdistyksen toimintaan. Kun entinen puheenjohtaja Aki Welander päätti siirtyä syrjään, pyysi hän Romolta että hän asettuisi ehdolle, ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Englantilaisen jalkapallon suosio on jatkuvassa kasvussa Suomessa. Romon mukaan jäsenien määrä yhdistyksessä nousee tasaisesti.
– Suurin hyppäys tapahtui HJK:n kohdatessa Liverpoolin. Silloin jäseniä oli noin 350. Nykyään lähestytään jo seitsemääsataa.
Liverpoolista on muodostunut viime vuosina yksi maailman suurseuroista. Tämä ei ole kuitenkaan yhdistykselle pelkästään positiivinen asia. Seura on joutunut vähentämään lipputarjontaansa Suomen haaraan kasvaneen kysynnän takia.
– Lippujen määrä ei ollut muutenkaan suuri, joten karsiminen vaikeuttaa ryhmän toimintaa entisestään. Me yritetään miettiä yhdessä ensi kaudelle miten me muutetaan toimintaa sopimaan seuran uuteen lippumalliin.
OLSC pääkeskittymä on kuitenkin jalkapallo. Lippumäärien pienentyessä nousevat paineet korvata katoava sisältö. Johtoportaassa ollaan mietitty uusia ideoita, kuten digitaalilehden tai jopa sovelluksen julkaisemista. Romo kuitenkin painottaa että kaikki on vasta ideointia, ei mitään konkreettista.
Yhdistyksen historian suurin tapahtuma koettiin viime kesäkuussa, kun Liverpool ja Tottenham kohtasivat Mestarien liigan-finaalissa. Suomen päässä ottelua seurattiin Liverpool-fanien toimesta Vermon raviradalla. Paikalla oli Romon mukaan 800 ihmistä.
– Ravintola tilasi tarvikkeita siihen hätään, että paikalle ilmaantuisi 400 päätä. Se kun sitten tuplaantui niin joutuivat tekemään uuden tilauksen tulevan keskiviikon ravitapahtumaan.
Suomalainen jalkapallo on Romolle vieraanpaa. Vaikka hän on tietysti iloinen esimerkiksi Huuhkajien menestyksestä, ei se merkkaa hänelle läheskään niin paljon kuin Liverpool.
– Mä olin siinä teinivuosina poissa stadista ja just silloin kun se identiteetti alkaa muodostua, ei oikeastaan ollu Suomessa mitään pysyvää seuraa. Liverpool oli aina saatavilla.
– Tietysti vaikuttaa myös se tuotteen laatu. Onhan se taso Englannissa ihan erilaista.
Puhuimme lounaan ääressä pitkän tovin. Keskustelua ja haastattelua edisti yhteinen rakkaus: Liverpool.
Jaoimme videoita, kokemuksia sekä muistoja. Kaksi ihmistä jotka eivät tunteneet ennestään pystyivät silti kertomaan asioita, jotka tuntuivat yhteisiltä
Siinä se suola piileekin. Suomalainen kannattajakulttuuri ei ole mielestäni päässyt vielä tälle tasolle. Jalkapallo on uskonto Englannissa. Kyseinen huuma tarttuu helposti mutta sitä on vaikea luoda. On kuitenkin siunaus kuinka fanaattisia jalkapallo-faneja Suomesta löytyy, varsinkin Äänekoskelta
Nooa Ruuth
