Herrasmiehet Matti Rantala ja Samuli Näveri ovat raitiovaunussa, matkalla Helsingin Töölössä sijaitsevaan arvostettuun Ritzin biljardisaliin. Miehillä on tarkoitus ottaa toisistaan mittaa snookerin parissa, sekä tutustuttaa snookerista tietämättömät lajin pariin.

Samuli: Tilannehan on siinä mielessä melko epäreilu. Matti on kuitenkin harrastanut snookeria jo seitsemän vuotta ja minä pelkästään illanvieton biljardin peluuta, ja sitä enemmän tai vähemmän humaltuneena. Tässähän sitä mennään oppimaan.

Matti: No en nyt sanoisi, että epäreilu pikemminkin epätasainen. Urheiluhan on peliä ja se on harvoin epäreilua. Ainakin silloin kun mitataan puhtaasti urheilullisia taitoja. Humalasta puheen ollen, Samuli olisit ollut kova tekijä snookerissa vielä 80-luvulla, sillä silloin pelaajat saivat nauttia viinaksia pelien aikana. Maltalainen Tony Drago joi aikoinaan yhden ottelun aikana kolme pulloa viiniä.

Samuli: Ehkä me kuitenkin otetaan vain yhdet oluet, mutta siirrytään itse peliin. Palloja on seitsemää eri väriä. Minkä väriset pallot kuuluu mihinkin? Onko nämä jotenkin eri arvoisia pistelaskussa? Kerrohan maestro nyt tyhmälle, että päästään paikan päällä heti aloittamaan.

Matti: Mä näytän sulle kuvan.

Kuva: Aleksi Kylmälahti

Tämä kertoo pallojen alkuasetelman niin sanottujen “värillisten”pallojen paikat ja pistearvot.”Värillisten” pisteet ovat: keltainen 2, vihreä 3, ruskea 4, sininen 5, pinkki 6 ja musta 7. Jokainen punainen pallo on yhden pisteen arvoinen.

Samuli: No entäs sitten tästä eteenpäin? Mitä palloja tästä nyt pitää lähteä lyömään?

Matti: Perusidea on sama kuin 8-pallossa, eli pusittaa palloja. Jokainen lyöntivuoro alkaa osumalla punaiseen. Mikäli punainen menee pussiin saat jatkaa lyöntivuoroa lyömällä jotain väripalloista. Väripallon mennessä pussiin se nostetaan takaisin pöydälle omalle pisteelleen ja seuraavaksi lyödään taas punaista palloa jonka jälkeen väriä. Jokaisesta pussitetusta pallosta saa arvonsa verran pisteitä. Ymmärrät varmaan nyt pelin etenemisen?

Samuli: Kuulostaa tältä istumalta melko sekavalta, mutta ymmärrän kyllä pääpiirteittäin. Onko näillä kuvissa esiintyvillä väripalloilla aina sama paikka, kun se nostetaan takaisin pöydälle?

Matti: Joo kyllä se selkiää kunhan päästään pelille, pari pysäkkiä vielä pitää odottaa. Hyvä kysymys! Eli mikäli väripallon oma piste on varattu se nostetaan suurimmalle vapaana olevalle pisteelle. Mikäli yksikään piste ei ole vapaana, pallo nousee mahdollisimman lähelle omaa pistettään sen alapuolelle.

Samuli: No eiköhän se selviä. Sulla näyttäis olevan toi viulukotelo mukana, veikkaan että siellä on oma maila? Voisinko tuolla mailalla pelailla myös normaalia 8-palloa? Eikä varmaankaan ihan halpoja ole noi tikut?

Matti: Aluksi pakko antaa kurinpalautusta. Peliväline on nimeltään keppi tai köö ei maila! Ja kyllä, tässä “viulukotelossa” on snookerkeppi. Snookerkeppi on sen verran heikkoa tekoa, että jos sillä pelaisi 8-palloa se menisi käytössä rikki. Normaalit biljardipallot ovat sen verran painavampia kuin snookerpallot. Oma keppini maksoi 400 euroa. Hinnat vaihtelee, mikäli keppi on käsintehty hinta nousee useimmiten useisiin satoihin euroihin. Jäädäänpä kyydistä, tässä on meidän pysäkki.

Pojat hyppää pois ratikasta ja suuntaavat Ritz Biljardin uumeniin. Sali on vuosien aikana tuottanut useita huippupelaajia, joista kirkkaimpana tunnetaan biljardiammattilainen Mika Immonen. Salilla on yhdeksän biljardipöytää ja kolme snookerpöytää. Miehet löytää tiensä pelipaikoille snookerin ääreen.

Samuli: Nyt täytyy kyllä sanoa että siitä kuvasta ei hahmottanut kuinka iso tämä pöytä on näin livenä! Miten tämmönen paatin-naula voi muka lyödä tässä pelissä?

Matti: Joo onhan tämä aika massiivinen. Pituutta pöydällä on noin 3,6 metriä ja leveyttä 1,8 metriä. Yksi perussäännöistä on se, että lyödessä vähintään toisen jalan on oltava maassa. Enkä minäkään mikään masto ole, mutta se ei snookerissa haittaa. Jos valkoinen pallo on liian kaukana, voi käyttää apuvälinettä eli restiä. Molempikätisyys helpottaa myös ylettämisessä. Nykypelaajista monet pystyvätkin lyödä ainakin peruslyöntejä myös heikommalla kädellään.

Kuva: Aleksi Kylmälahti

Samuli: Kerrohan sitten mistä tämä nimi snooker oikein tulee ja tarkoittaako se jotain?

Matti: Snooker nimenä juontaa juurensa siirtomaa-aikaiseen Intiaan, jossa brittiupseerit kutsuivat kadettikoulun alokkaita snookereiksi. Samat brittiupseerit kehittivät vuonna 1875 uuden biljardilajin ja nimesivät sen snookeriksi.

Samuli: Eikös tämä snooker ole tässä itse pelissä jonkinlainen lyönti tai vastaava?

Matti: Snooker on pelitilanne, jossa et pysty hakemaan kohdepalloon suoraa osumaa vaan sinun täytyy käyttää hyväksi valleja tai kierrelyöntiä.

Samuli: Mitäs jos en osu tähän kohdepalloon edes valleja hyväksikäyttäen?

Matti: Tässä tullaankin vaikeaan aiheeseen eli virheisiin. Yleissäännöksi voisi sanoa, että jokaisesta virheestä tulee vastustajalle lisää pisteitä ja jokaisen virheen jälkeen vastustaja saa päättää kumpi jatkaa ja mistä jatkaa peliä.

Matti: Tämä kyseinen virhe, jossa et osu ollenkaan kohdepalloosi tai osut väärään palloon, on nimeltään “miss”. Koska lyönti on virhe, vastustaja saa neljästä seitsemään pistettä, riippuen kohdepallosi tai väärän pallon pistearvosta. Tämän lisäksi vastustaja saa asettaa virheen ja missin tehneen pelaajan lyömään uudestaan samasta paikasta. Vaihtoehtoisesti hän voi itse jatkaa peliä siitä mihin valkoinen pallo pysähtyy tai pakottaa virheen tehneen pelaajan jatkamaan.

Samuli: Entä mitä muita virheitä on kuin kokonaan ohi lyöminen?

Matti: Jos lyöt valkoisen pussiin, vastustaja saa pisteitä neljästä seitsemään, riippuen kohdepallostasi. Tämän jälkeen seuraa käsipallo eli pelaaja saa asettaa valkoisen pallon aloituspäädyssä sijaitsevalle D-alueelle ja hän jatkaa peliä sieltä tai pakottaa vastustajansa jatkamaan peliä d-alueelta.

Kuva: Aleksi Kylmälahti

Samuli: Pelin sisällä näitä sääntöjä ymmärtää huomattavasti paremmin, kuin kertomalla. Oikeissa peleissä täällähän on yksi tuomari. Miten tämä herra voi kaikki pienet hipaisut ja rikkeet nähdä?

Matti: Tuomarin ei tarvitse nähdä kaikkia virheitä. Pelaajat itse tunnustavat virheensä. Snookeria ei sanota herasmieslajiksi pelkästään asujen takia. Se, että snookerissa voittoa ei tavoitella vilpillisesti, on mielestäni lajin hienoin asia. Vertailun vuoksi mainittakoon vaikkapa jalkapallo ja filmaaminen.

Samuli: Ei nyt sekoiteta kuningas jalkapalloa tähän, mutta ymmärrän pointin.

Matti: No joo, ei sekoiteta mutta aletaan pelaamaan niin selviää sulle loputkin lajin salat.

Itse peli oli Matin suvereenia näytöstä eikä hänen vuosien harjoittelu ole mennyt hukkaan. Samulin ensikosketukset lajin pariin olisi hänen omien sanojensa mukaan voinut sujua paremmin, mutta mies innostui lajista ja aikoo kyllä pelata uudestaan. Matin avustuksella tai ilman.

Toimittajat: Matti Rantala ja Samuli Näveri