Suomen Olympiakomiteassa on ilmennyt kolme häirintätapausta. Mika Lehtimäki ja Anni Vuohijoki jättivät tehtävänsä syytteiden seurauksena. Ex-urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) ja Likesin erikoistutkija Kati Lehtonen sanovat, että skandaali ja etenkin sen käsittely kertovat muutosta vaativasta toiminta- ja johtamiskulttuurista.
Teksti: Samu Rissanen ja Jesse Hietikko
Suomen Olympiakomitea on ollut lähes kolmen viikon ajan tutkinnan ja kritisoinnin kohteena. Skandaali sai alkunsa, kun Yle uutisoi 24. päivä maaliskuuta, että OK:n huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki oli saanut viime syksynä komitean sisäisen varoituksen epäasiallisesta naisiin kohdistuneesta käytöksestä. Tämän lisäksi Lehtimäen on sanottu häirinneen naisia myös fyysisesti.
Lehtimäki myönsi saaneensa varoituksen ja erosi OK:sta, mutta kiistää väitteet fyysisestä kajoamisesta. Huippu-urheiluyksikön johtajan paikkaa tuuraa vielä toistaiseksi Leena Paavolainen, joka toimi aiemmin Lehtimäen sijaisena.
Lehtimäen lisäksi OK on tutkinut kahta muuta mahdollista häirintätapausta. Tapaukseen on yhdistetty OK:n urheilijajäsen Anni Vuohijoki, ja häirinnän kohteena oli Leijonien varapelaaja Pekingin kisajoukkueeesta.
Kolmas tapaus liittyy Tokion olympiakisojen valmistautumisvaiheeseen, jossa miespuolisen valmennushenkilön epäillään häirinneen verbaalisesti asiantuntijatehtävissä työskennellyttä naista.
Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela kertoi tiedotteessa Vuohijoen asian olevan toisin: ’’Saamamme tiedon mukaan kukaan pelaajista ei ole kokenut olympialaisissa epäasiallista käytöstä tai seksuaalista häirintää.’’
Vuohijoki irtisanoutui itse OK:sta ja kertoi perusteluiksi pelolla johtamisen sekä epärehellisen ja salailevan johtamiskulttuurin. OK:n puheenjohtaja Jan Vapaavuori on pahoitellut tapaa, jolla prosessia on hoidettu, mutta ei aio erota toimestaan.
Olympiakomitean henkilöstön mielestä ulkopuolisen tutkinnan hakeminen on ”oikeansuuntainen päätös”. Muusta toiminnasta tulee kuitenkin kritiikkiä.
“Olympiakomitean henkilöstö on pettynyt tapaan, jolla asiaa on käsitelty niin hallituksessa kuin julkisuudessa. Henkilöstö peräänkuuluttaa puheenjohtajistolta ja hallitukselta suoraselkäisiä päätöksiä ja vastuunkantoa sekä johtamis-, toimintatapa- ja päätöksentekokulttuurin tervehdyttämistä”, todettiin henkilöstön julkisessa tiedotteessa.
“Sukupuolirakenteet vaikuttavat yhä vahvasti”
Entinen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) kertoi Trombitille ajatuksiaan Olympiakomitean häirintäkohusta.
“Sukupuolirakenteet ovat edelleen vahvasti näkyvissä. Siellä on esimerkiksi salailua, ja isot päätökset tehdään lähes aina miesten kesken. Tilanne on menossa parempaan suuntaan, mutta parannettavaa vielä riittää. Esimerkiksi naisia on edelleen hyvin vähän”, Arhinmäki kommentoi.
“Tämä häirintäkohu on iso isku Olympiakomitean integriteetille. Tilanteen pitää johtaa muutoksiin, ja toiminnasta on saatava ulkopuoliset arviot. Tapaus osoittaa, että häirintätapauksiin pitää kiinnittää enemmän huomiota.”
Arhinmäki muistuttaa, että yli 80 prosenttia Olympiakomitean rahoituksesta tulee valtion tuista.
“Vaikka iso osa rahoituksesta tuleekin valtiolta, on tärkeää, että valtio ei täysin päätä toiminnasta. Tästä esimerkkinä toimikoon itänaapurimme. Rahoituksen pitää toimia sekä valtio- että kaupunkitasolla. Esimerkiksi Helsinki on perinyt rahoja takaisin, kun sääntöjä ei ole noudatettu”, Arhinmäki huomauttaa.
“Sanat ja teot eivät kohtaa OK:n toiminnassa”
Myös Likesin erikoistutkijana toimivan Kati Lehtosen mukaan tilanne kertoo epäasiallisesta käytöksestä urheilussa ja epäterveestä hallintokulttuurista.
“Tapaus Lehtimäen tulo julkisuuteen nosti esille ensin mainitun urheilun ongelman, mutta tapauksen käsittely Olympiakomitean sisällä osoittaa sen, että hyvä hallinto ei toteudu kyseisessä organisaatiossa. Jäsenjärjestöt eivät ole aktivoituneet laajalla rintamalla kyseenalaistamaan toimintatapaa, jossa organisaatiota koskevia merkittäviä strategisia asioita ei päätetä hallituksessa, ja hallituksen jäsenet ovat myös tietämättömiä vastuistaan.”
“Jäsenjärjestöjen hiljaisuus on periaatteellinen signaali siitä, että toimintakulttuuri on ‘okei’. Tapaus on siksi nostanut esille myös koko liikunnan järjestökentän hallintorakenteen epäkohdat ja toimintatavat”, Lehtonen sanoo Trombitille.
“Ilman muuta tapauksella on heikentävä vaikutus erityisesti Olympiakomitean imagoon. Koska Olympiakomitea on urheilun merkittävin julkinen instituutio, tapahtumasarjalla on merkitystä myös välillisesti koko urheilua kohtaan koettavaan luottamukseen. Liikuntajärjestöjen kattojärjestössä toimintatapojen, johtamisen ja hallinnon pitää osoittaa esimerkillisyyttä ja uskottavuutta. Valitettavasti nyt näin ei ole. Itselleni tulee myös mieleen, onko Olympiakomiteassa ehkä päätetty myös muita asioita epämääräisesti?”
Myös Lehtonen muistuttaa, että urheilujohtamista on monenlaista ja johtajia monenlaisia. Lisäksi on aina tarkennettava, otetaanko huomion kohteeksi esimerkiksi johtajan henkilökohtaiset vuorovaikutustaidot tai kyvyt johtaa ihmisiä, vai tarkastellaanko esimerkiksi taloudenhallintataitoja.
“Tässä Olympiakomitean tapauksessa on tullut esille, että päätöksentekoa ei hoideta asianmukaisella tavalla. Mediatietojen mukaan asioista on esimerkiksi päätetty pienessä piirissä. Signaali ei ole hyvä, koska systeemien ja organisaatioiden toimintaan vaikuttaa keskeisesti juuri se, mitä päätetään, kuka päättää ja mitä seurauksia tehdyillä päätöksillä on. Jos ja kun päätöksenteko on suljettua, ei synny esimerkiksi sitoutumista tehtyihin valintoihin.”
Lopulta johtamisessa on aina kyse vallasta. Kati Lehtosen mukaan valtaa käyttämällä erityisesti tässä Olympiakomitean tapauksessa on syntynyt urheiluyhteisöön kohdistuva epäluottamusta. Lisäksi on vahvistettu mielikuvaa pienissä piireissä tehdyistä päätöksistä.
“Puheenjohtajan ja hallituksen tapoja käyttää valtaa ei voi pitää onnistuneena. Johtamisen tekee epäuskottavaksi myös se, että lausutut strategiset tavoitteet ja arvot eivät kohtaa Olympiakomitean tapauksessa organisaatiota johtavien henkilöiden ja hallinnon toimielinten tekojen kanssa”, Lehtonen sanoi.
