Tekonurmi. Tuo jalkapallokenttien olosuhteiden pelastaja. Vai onko sittenkään? Onko se vitsaus, joka tulee tulevaisuudessa muuttamaan jalkapalloa lajina radikaalisti?

Yllätys yllätys, tekonurmi on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, tarkemmin siis Yhdysvalloista, mistä kaikki muutkin hienot asiat ovat aika pitkälti saaneet alkunsa. Ensimmäinen tekonurmi asennettiin jo vuonna 1965 Houstoniin, Texasissa sijaitsevalle Astrodome -stadionille. Kyseinen tekonurmi kulki nimellä Astroturf. 1980-luvulla tekonurmia alettiin ottaa jalkapallokäyttöön Euroopassa, ensimmäisenä Englannissa. Ne saivat todella huonon vastaanoton sekä pelaajilta että faneilta, ja vuonna 1988 Englannin FA (The Football Association) kielsikin tekonurmien käytön.

Muistan kun kotikaupunkiini Kuusankoskelle tuli Sami Hyypiä -areena. Hallissa oli aluksi hiekka-alusta, mutta ei vierähtänyt kuin muutama vuosi, että halliin tuli tekonurmialusta. Olin tuolloin 11-vuotias, ja vuosi oli 2002. Tämän jälkeen tekonurmialustoja alkoi valmistua enemmän kuin tarpeeksi. Tekonurmialustoilla on siis jo yli kymmenen vuoden historia Suomessa.

Voin osittain sanoa, että olen iloinen tekonurmien olemassaolosta. Voin mihin vuodenaikaan tahansa napata nappulakengät ja pallon reppuuni ja suunnata lähimmälle tekonurmelle potkimaan ja neppailemaan. Tosin talvella tekonurmen on oltava lämmitetty. Muistan, kun junioreina harjoittelimme ja pelasimme Kuusankosken urheilukentän hiekalla. Hiekka ei ole jalkapallonpelaamiseen tarkoitettu alusta, siellä kuuluu tehdä hiekkakakkuja, ei pelata jalkapalloa. Tänä päivänä suomalaiset juniorit eivät joudu enää harjoittelemaan hiekalla. Tästä olen kiitollinen.

”Hiekka ei ole jalkapallonpelaamiseen tarkoitettu alusta, siellä kuuluu tehdä hiekkakakkuja, ei pelata jalkapalloa.”

Miksi sitten arvostella tekonurmia? Hiekkakentät ovat väistyneet ja olosuhteet junioreille ja lajin harrastajille ovat parantuneet huomattavasti. Myönnän, ei se pelkästään huono asia ole, mutta rakastan jalkapalloa. Rakastan seurata huippujalkapalloa ja sitä tekonurmet ovat muuttaneet ja tulevat muuttamaan tulevaisuudessa vielä paljon. Pallo käyttäytyy luonnonnurmella eri tavalla kuin tekonurmella. Pallo esimerkiksi pomppaa tekonurmipinnalla mihin sattuu.

Tekonurmipinta on myös todella loukkaantumisherkkä alusta. Tavalliset nappipohjaiset nappulakengät jäävät herkästi tekonurmeen kiinni ja tällöin tapahtuu nilkkojen ja polvien vääntymisiä. Alusta on tämän lisäksi pääsääntöisesti todella kova, joten myös akillesjännevammat ovat yleisiä. Monet pelaajat ovat loukkaantuneet tekonurmella vakavasti ja nämä ovat vaikuttaneet pelaajien uraan merkittävästi. Tietysti minulla on tässä asiassa myös oma lehmä ojassa, sillä kuulun näihin itsensä loukanneisiin pelaajiin. Kenkäni jäivät kiinni tekonurmeen ja vastustaja astui jalkani päälle, loppu on historiaa. Tekonurmialustalle on kuitenkin suunniteltu omat Turf-kengät, joissa ei ole nappeja pohjassa. Pelataan kuitenkin jalkapalloa nappulakengillä. Se on aina toiminut ja tulee aina toimimaan.

Varsinkin niissä maissa, joissa talvet ovat kylmiä, tekonurmialustojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Suurimpina sanansaattajina Suomi ja Ruotsi. Nuo alustat ovat siihen asti olleet hyvä juttu, kunnes ne on siirretty harrastekentiltä Veikkausliigajoukkueiden stadioneille. Vuonna 2003, silloinen Finnair Stadium, nykyinen Sonera Stadium sai tekonurmialustan. HJK on pelannut Soneralla jo iät ja ajat, mutta tulevalla kaudella siellä pelaa myös täksi kaudeksi Veikkausliigaan noussut toinen helsinkiläisseura HIFK. Myös Kouvolassa osataan. Ex-Veikkausliigaseura MYPA sai kotistadionilleen Saviniemeen tekonurmipinnan vuonna 2012. Viimeinen silaus itselleni oli Kotkassa sijaitsevan, muistorikkaan ja jollain tavalla myös rakkaan Arto Tolsa Areenan alustan muuttaminen tekonurmeksi. Tolsan nurmi oli yksi parhaista, missä olen koskaan pelannut. Tosin viimeisinä vuosinaan nurmi ei ollut enää parhaassa mahdollisessa kunnossa.

”Viimeinen silaus itselleni oli Kotkassa sijaitsevan, muistorikkaan ja jollain tavalla myös rakkaan Arto Tolsa Areenan alustan muuttaminen tekonurmeksi.”

Tekonurmet lisääntyvät kovalla tahdilla. Siihen on monia erilaisia syitä. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, olosuhteet paranevat huomattavasti. Alusta on niin sanotusti aina täydellisessä kunnossa. Sieltä ei löydy ”kenttämestarin erikoisia”, mitkä voisivat ratkaista tiukan ottelun suuntaan jos toiseen. Tietysti yksi olennainen asia on raha. Tekonurmipinnan kunnossapito on todennäköisesti huomattavasti halvempaa kuin luonnonnurmen. Entisajan kenttämestarit ja pallokenttien vahtimestarit jäävät näin ollen hyödyttömiksi ja työttömiksi. Tekonurmipinta täytyy kuitenkin tietyn väliajan jälkeen vaihtaa, koska se kuluu.

Pääpointti on kuitenkin se, että onko hinta-laatusuhde kohdallaan? Mielestäni ei. Yksi parhaista tunteista mitä henkilökohtaisesti koen, on aamuaurinko ja kastellun luonnonnurmikentän tuoksu kesällä. Kun astut kentälle ja saat pallon jalkaasi, se tunne, se  on jotain käsittämätöntä. Olenko hullu? En, olen jalkapalloromantikko.

Jalkapalloa on aina pelattu luonnonnurmella. Miksi se ei siis onnistuisi jatkossakin? Tiedän myös, että en ole ajatukseni kanssa yksin. Me olemme jalkapalloyhteiskunta. Säilytetään sillä sen ansaitsema arvo.

Justus Haapala

urjo-10

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram