On tammikuu ja tuntuu jo hieman keväältä. Vettä tulee taivaan täydeltä, kun sarjanousija KooKoo on matkannut Kouvolasta Helsingin IFK:n vieraaksi. Lähtökohdat ovat selkeät. Liigan suurimmalla pelaajabudjetilla operoiva HIFK on ottelun ehdoton ennakkosuosikki.

Ottelu etenee odotetusti kotijoukkueen komennossa, ja mediakuutiolla komeilee 3-0-johtoasema, kun 2 erää on takana. Sitten alkaa vierasjoukkueen tuleminen. Helsingin jäähallin pressikatsomossa raikuu vielä monille tuntematon ääni. Julius Sorjonen, Radio Citylle KooKoo:n pelejä selostava mies hehkuttaa, kun Mikko Lehtonen on kaventanut ottelun lukemiin 3-1. Mennään viimeisiä minuutteja, kunnes KooKoo-puolustaja Mikael Kurki pamauttaa kiekon HIFK:n maaliin ja peli on 3-2. Sorjonen kertoo radiossa hyvin yksityiskohtaisesti, kuinka kiekko löytää tiensä helsinkiläisten verkkoon. Tähän loppuu kouvolalaisten kiri, mutta selostajan tykitys on ollut vakuuttavaa alusta loppuun saakka.

Helsingin Evankelisesta Opistosta urheilutoimittajaksi viime keväänä valmistunut 26-vuotias Julle on sovitusti aikataulussa saapunut tapaamispaikalle, vanhalle koululleen Helsingin Kallioon. Sinne missä kaikki sai viimeistään alkunsa. Kädenpuristus on hyvin vahva, ja katse on suoraan silmissä, eikä se yhtään kiertele muualle. Toimittajana olen siinä hetkessä vakuuttunut, että haastateltavaksi on tullut juuri sellainen päämäärätietoinen nuori mies, jota osasin odottaakin.

– Rovaniemeltä saavuin Helsinkiin juuri tämän koulun vuoksi. Olin kuuluttanut Rovaniemellä salibandypelejä ja hoitanut lehdistöä ja haastatteluja alle 20-vuotiaiden jääkiekko-otteluissa. Vedin kuulutuksia aivan omalla tyylilläni rajoja rikkoen, ja sainkin tuomareilta noottia, että selostan pelejä enkä kuuluta. Suurin lapsuuden unelmani oli selostajan työ. Ajattelin, että tämä on minun viimeinen tilaisuuteni ja se on pakko käyttää hyväksi. Tämä koulu tarjosi minulle avaimet, ja oli itsestä kiinni, käyttääkö niitä vai ei.

Päämäärätietoinen unelmiaan seuraava nuori mies. Olin heti kiinnostunut kuulemaan tämän miehen tarinan. Kaikesta huomasi, että hän oli tullut kertomaan minulle kaiken sen, minkä oli itselleen kertonut jo moneen otteeseen.

– Minulla on aina ollut sellainen ajatusmaailma, että pitää olla jokin päämäärä, jota kohti mennään.

– Minulla on aina ollut sellainen ajatusmaailma, että pitää olla jokin päämäärä, jota kohti mennään. Muuten joutuu ikävään oravanpyörään. Minulla on se päämäärä, ja sitä kohti tässä mennään.

Rovaniemeltä pääkaupunkiin unelmansa perässä saapunut Sorjonen työskentelee selostajan työn lisäksi myös MTV3:lla. Hän pitää itseään siellä yleistoimittajana, joka taitaa monia eri työtehtäviä.

– Raivasin itseni koulusta vähän jopa väkisin Maikkarille työharjoitteluun. Sain sieltä myös töitä.

Viime syksynä Julius osallistui Viasatin selostuskilpailuun ja menestyi siellä kiitettävästi. Tällainenkin aktiivisuus palkittiin, ja se lopulta auttoi Juliuksen nykyiseen työhönsä.

– Bauer Media Oy:n aluepäällikkö Mika Kuki otti minuun yhteyttä kilpailun jälkeen. KooKoo:lla oli selostajan paikka avoinna, ja minulta kyseltiin, kiinnostaisiko. Hyppäsin sitten siihen kelkkaan mukaan.

Juliuksen kova uurastus siis palkittiin, ja hän sai työpaikan, josta oli pienestä asti haaveillut. Helsingissä asuva Julle on jatkuvasti tien päällä, koska hänen kotiottelunsakin ovat Kouvolassa. Selostajan työ pitää sisällään paljon matkustamista.

– Reissaaminen jakaa selostajapiireissä mielipiteitä, jos ajat sen 20 – 40 000km kauden aikana, mutta onneksi itse viihdyn tien päällä.

Taustatyö on selostajan tärkeimpiä asioita. Kuvassa Juliuksen pöytä ennen ottelun alkua.

Juliuksen työpäivät ovat siis aina pitkiä, pelattiin sitten kotona tai vieraissa. Työpäiviin sisältyy paljon valmistelua ennen itse H-hetkeä.

– Aamulla suoritan aamurutiinit, jonka jälkeen menen Kaapelitehtaalle, josta haen firman auton. Siellä saatan jutella sihteerin kanssa ja puhua muun muassa matkakorvauksista. Sitten ajan pelipaikalle, jossa olen 2-3 tuntia ennen lähetyksen alkua, joka alkaa tunti ennen ottelua. Sitten laitan kamat kasaan ja hallimikit paikoilleen ja viimeistelen jo aiemmin tehdyt taustatyöt. Hallilla käyn kiertelemässä ja moikkaamassa tuttuja, jos niitä on. Sitten 20 minuuttia ennen lähetyksen alkua menen selostuskoppiin. Suljen oven, kuuntelen musiikkia, avaan ääntäni ja syön strepsilssejä ja vedän auringonhattu-uutetta. Sitten alkaa matsi.

Vieraspeleissä ottelun jälkeen kamat kerätään takaisin kasaan, ja lähdetään kotia kohti. Kotipeleissä työt jatkuvat jälkipelien merkeissä, joka on tärkeä palanen kokonaisuutta niin seuralle kuin faneillekin.

– Kotipeleissä matsin päätyttyä kerään nopeasti kamat kasaan ja siirryn Pub Old Tomiin, jossa on jälkipelit. Laitan kamat uudelleen paikoilleen ja sitten pelaajat sisään ja vedetään jälkipelit. Tämän jälkeen minun kanssa saa ottaa kuvia tai keskustella, jos haluaa. Sitten ajelen kotiin ja olen perillä yömyöhään. Seuraavana päivänä, jos on matsi niin taas sinne ja muuten menen MTV:lle töihin.

Selostajat tekevät suurimman taustatyön kautta ajattelen jo ennen kuin sarja pyörähtää käyntiin, mutta myös kauden aikana tehdään taustatyötä jatkuvasti. Selostajista kyllä huomaa, kuinka kukin on kotiläksynsä tehnyt. Internetin eri sivustot ja sosiaalinen media ovat tärkeitä työkaluja selostajalle. Koko ajan tapahtuu, ja sosiaalinen media on hyvä keino pysyä kaikesta perillä. Rahaa ei kuitenkaan erikseen taustatyöstä makseta, vaan sitä tehdään intohimosta lajia kohtaan.

– Puhutaan ammattietiikasta tai ammattiylpeydestä. Meille maksetaan aina ottelusta tietty summa. Riippuu siitä, missä peli on ja kuinka iso kokonaisuus se on. Selostajan työ on luoda tunnelmaa ja kertoa pelistä ja pelaajista. Se jää sitten selostajan vastuulle, kuinka tietotaitoinen kaveri on. Kyllä se näkyy jätkistä, kellä on se intohimo. He haluavat itse tehdä sitä taustatyötä ilman, että siitä maksetaan mitään extraa. Tällaiset kaverit nousevat huipulle.

Julle on saanut paljon hyvää oppia selostajakollegoilta J-P Jalolta (vasemmalla) ja Jani Alkiolta (oikealla).

Selostajat saavat valtavasti palautetta, ja se onkin tärkeintä, mitä selostaja voi kuulijaltaan saada. Rakentava palaute kehittää, ja selostajat ottavat sitä vastaan enemmän kuin mielellään. Positiivinenkin palaute on hyvästä, mutta se ei selostajia kehitä, mutta toki se toimii kiitoksena hyvin hoidetusta työstä.

– Ihmiset ovat kehuneet, että minulla on aivan huikea syke ja oma tyyli, jolla selostan.

Julle on saanut positiivista palautetta selostamisestaan.                                       – Tämä puheääni ja selostusääni ovat kaksi eri asiaa. Kun alan selostamaan, ääni nousee uudelle levelille ja kun tapahtuu jotain huikeaa, niin se nousee vielä seuraavalle levelille. Siitä olen kehuja saanut.

Julius tekee työtä, jota on aina halunnut tehdä, mutta se ei vielä ole se suurin unelmien täyttymys. Hän on vasta keltanokka näissä töissä ja kehittyy peli peliltä paremmaksi. Niin laadukasta selostusta mieheltä kuitenkin jo kuullaan, että monien ihmisten kannattaa laittaa tämän miehen nimi muistiin. Hänen selostajan uransa on vasta alkanut, ja se kulkee raiteillaan kohti suurinta unelmaa.

– Kaikilla pitäisi olla oma stadionkeikka. Enkä meinaa nyt, että pitäisi vetää stadionilla keikka vaan että olisi sellainen absoluuttinen unelma, jota tavoitella. Olisi hienoa selostaa TV:ssä SM-liigaa ja NHL:ää, mutta se suurin unelma on Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelien selostaminen. Olisiko se sitten nuorten vai aikuisten, niin sillä ei oikeastaan ole merkitystä, vaan sillä, että saisi kerrankin kunnolla laittaa sinivalkoiset lasit päähän.

Teksti: Miikka Lahtinen