2000-luvun puolivälissä nähtiin La Ligassa sekä Mestarien liigassa todellinen yllätysryhmä, kun keltaiseksi sukellusveneeksi nimetty Villarreal nousi Manuel Pellegrinin johdolla yhdeksi kaikkien aikojen yllätysjoukkueista.

Kohtalaiset lähtökohdat

Ennen kesää 2004 ei pienessä Villarrealin kaupungissa juurikaan jännitetty pääsystä Mestarien liigaan. Villarreal, joka vasta vuosituhannen vaihteessa nousi La Ligaan oli pelannut Euroopassa vain kahtena kautena. 2002 ja 2003 Intertoto Cupissa ja kauden 2003-04 UEFA Cupissa voitettuaan Intertoto Cupin. Kauden 2003-04 päätteeksi Villarreal sijoittui seitsemännelle sijalle. Valmentaja Benito Floro päätti kuitenkin kesällä lähteä Mallorcan peräsimeen. Hänen tilalleen tuli argentiinalaisjätti River Platesta mies nimeltään Manuel Pellegrini. 

Debyyttikausi parhaimmillaan

Chileläisvalmentaja oli luotsannut River Platen edelliskautena Argentiinan mestaruuteen ja hänellä oli myös Villarrealissa hyvä jalusta lähteä rakentamaan jotakin. Kesällä oikea laitapuolustaja Juliano Belletti lähti Barcelonaan ja hänen tilalleen hankittiin Benficasta Armando Sa. Edellisellä kaudella 12 maalia paukuttanut 34-vuotias Sonny Anderson sai myös lähteä ja hänen tilalleen hankittiin Manchester Unitedissa menestyksettä pelannut hyökkääjä Diego Forlan. Toppari Fabricio Coloccini lähti AC Milaniin ja hänet korvasi vasta 20-vuotias Gonzalo Rodriguez, joka tuli Pellegrinin entisestä seurasta, San Lorenzosta. Kausi lähti kuitenkin käyntiin hyvin heikosti ja 15 kierroksen jälkeen Villarreal oli sarjataulukossa 14. sijalla.

Tammikuussa kuitenkin alkoi hyvä ajanjakso. Tammikuun ja toukokuun välillä Villarreal hävisi vain neljä ottelua ja kipusi sarjataulukossa aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Talven uusi hankinta Juan Pablo Sorin oli yksi avainpelaajista. Vasenta laitapuolustajan tai laiturin tonttia pelaava argentiinalainen oli ehkä se puuttuva palanen Pellegrinin systeemissä. Pellegrini käytti kauden aikana kahdenlaista muodostelmaa, joko 4-2-2-2 tai 4-1-2-1-2. Kumpikin hyvin keskikenttäpainotteisia kokoonpanoja. Juan Roman Riquelmen ja Marcos Sennan tyyppiset pelinrakentajat tekivät pelityylistä hyvin toimivan. Nuoret keskikenttämiehet kuten Hector Font ja Santi Cazorla toivat keskikentälle nuorta energiaa. Villarrealin loppukausi oli aivan loistava ja kolmas sija antoi joukkueelle heidän historian ensimmäisen Mestarien liiga -paikkansa. 

Keltaisen sukellusveneen suuri tehtävä

Kesällä 2005 seurasta lähti maalivahti Pepe Reina, joka suuntasi Liverpooliin. Hänen tilalleen tuli nuori uruguaylaismaalivahti Sebastian Viera. Keskikenttäpelaaja Sebastian Battaglia ja edellisen kesän hankinta Armando Sa saivat myös lähteä. Jan Kromkamp tuli AZ Alkmaarin riveistä kuudella miljoonalla eurolla oikeaksi laitapuolustajaksi. Alessio Tacchinardi hankittiin lainalle Juventuksesta. Mestarien Liigassa kausi alkoi mainiosti. Alkulohkoon mahtui 0-0-tasapelit Unitedia vastaan niin kotona kuin vieraissa. Villarreal ei hävinnyt peliäkään ja voitti näin lohkonsa. Kauden alku La Ligan puolella oli hyvin samankaltainen kuin edellisellä kaudella. Tuolloin 25 maalia iskenyt Forlan onnistui nyt ensimmäisten 15 pelin aikana vain kolmesti. Riquelme puolestaan oli uransa huipulla. Kymppipaikkaa pelaava argentiinalainen onnistui kaudella 12 kertaa ja oli merkittävässä roolissa melkein joka ikisessä pelissä.

Juoksu kohti Mestarien liigan finaalia

Mestarien liigan ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastaan asettui Glasgow Rangers. Ensimmäinen osaottelu Glasgow’ssa päättyi 2-2-lukemiin – maaleista vastasivat Riquelme ja Forlan. Villarrealin kotiottelussa Rangers meni 1-0-johtoon, kun tanskalaishyökkääjä Peter Løvenkrands osui vain 11 minuutin jälkeen. Toisella puoliajalla Villarreal kuitenkin tuli tasoihin, kun aina varma vasen laitapuolustaja Rodolfo Arruabarrena niittasi pelin tasoihin ja Villarreal eteni puolivälieriin. Vastassa oli kivenkova Roberto Mancinin Inter Milan. Ensimmäinen osaottelu San Sirolla päättyi 2-1-tappioon ja tässä vaiheessa Villarrealilta vaadittiin todella kovaa suoritusta kotonaan. Kovan taistelun jälkeen ensimmäinen puoliaika päättyi maalittomana. Noin tunnin kohdalla Riquelmen vapaapotku löysi Arruabarrenan rangaistusalueen sisältä ja argentiinalainen puski pallon maaliin. Pitkän toisen jakson päätteeksi Villarreal eteni kuin etenikin kaikkien yllätykseksi Mestarien liigan semifinaaliin. Forlanista ja Riquelmesta oli kuoriutunut maailmanluokan pelaajia.

Ensimmäisessä välierässä Villarreal koki jälleen yhden maalin tappion Arsenalia vastaan uudella Emirates Stadiumilla. Tällä kertaa loppulukemat olivat 1-0 eli Villarrealilla ei ollut edes vierasmaalia apunaan. Toinen osaottelu oli pitkään maaliton, kunnes Villarrealille vihellettiin viimeisillä minuuteilla rangaistuspotku. Riquelme asteli ampumaan pilkkua ja maali olisi vienyt Villarrealin jatkoajalle. Jens Lehmann kuitenkin torjui Riquelmen rangaistuspotkun ja Arsenal eteni finaaliin. Tämä oli kaikesta huolimatta Villarrealin joukkueelta todella huikea suoritus ja Pellegrini sai olla ylpeä omistaan.

Uusi ryhmä, sama päämäärä

Joukkue muuttui, Riquelme palasi Argentiinaan Boca Juniorsin riveihin ja Forlan siirtyi Atletico Madridiin. Uusia nimiä hankittiin, kuten 32-vuotias Robert Pires Arsenalista ja turkkilaishyökkääjä Nihat Kahveci Real Sociedadista. Nihatin pariksi hankittiin euron hinnalla Manchester Unitedista Giuseppe Rossi, keskikenttää vahvistivat Cani sekä Rio Mavuba ja tolppien väliin ostettiin Diego Lopez Real Madridista. Kausi 2007-08 alkoi todella vakuuttavasti. 15 pelin jälkeen Villarreal oli sarjassa kolmantena ja hävinnyt vain viisi peliä. Barcelonaa vastaan tullut 3-1-kotivoitto kuvasti sitä, että tämä uusi ryhmä voisi yltää samoihin sfääreihin kuin Riquelmen ja Forlanin tähdittämä ryhmä. Nihat ja Rossi paukuttivat maaleja minkä kerkesivät ja Sennan, Piresin, Canin ja Cazorlan tähdittämä keskikenttä toimi  loistavasti. Villarreal haki myös 2-1-vierasvoiton Camp Noulta ja voitti Frank Rijkaardin ryhmän sekä kotona että vieraissa. Huippuvire säilyi koko kauden ajan ja Villarreal päätti sesongin huikeaan toiseen sijaan. Kymmenen pistettä kolmantena olleeseen Barcelonaan antoi hyvän kuvan siitä, miten Pellegrini rakensi ryhmänsä uudestaan ja ylsi jälleen sijalle, jolle pikkukaupungin seuran ei pitänyt yltää.

Kolmatta kertaa ei koskaan tullut 

Seuraavalla kaudella Villarreal oli La Ligassa viides ja pääsi Mestarien liigassa puoliväriin, kunnes Arsenal tuli taas ja voitti. Kauden päätteeksi Pellegrini lähti Real Madridiin, mutta Villarreal jatkoi hyviä esityksiä vielä parin kauden ajan. Kauden 2011-12 päätteeksi Villarreal putosi kaikkien yllätykseksi La Ligasta. Keltainen sukellusvene kuitenkin nousi saman tien takaisin pääsarjaan ja Villarreal onkin taistellut siitä lähtien paikoista eurokentillä vakituisesti. Pellegrinin ajan Villarrealista ollaan kuitenkin vielä kaukana.