Karoliina Rantamäki on pitkän linjan suomalainen naiskiekkoilija ja Helsingin IFK:n kapteeni. Hän on pelannut urallaan yli 300 maaottelua, 19 kautta naisten liigaa Suomessa ja 12 kautta Venäjällä. Nyt edessä ovat finaalit espoolaisia vastaan, mutta jatkuuko peliura vielä ensi kaudella? Entä mitä on päällimmäisenä jäänyt mieleen Venäjän-vuosilta?

Teksti: Piia Utoslahti, Kuvat: Tiina Puputti ja Naisten liigan kuvapankki

Pelinumerolla 11 operoiva vasen laitahyökkääjä on jo melko iäkäs jääkiekkoilija. Helmikuussa 45 vuotta täyttänyt Rantamäki vakuuttelee, että motivaatiota riittää edelleen. 

“Kun jääkiekkokamat saan päälleni, niin se on kivaa ja nautin siitä todella paljon. Olen ajatellut, että mitä vanhemmaksi tulen ja joku päivä tämä loppuu, niin osaan ottaa jokaisesta treenistä ja pelistä kaiken irti”, Rantamäki nautiskelee.

Gimmat nähdään Nordiksella

18. päivä lauantaina alkava finaalisarja sytyttää kokeneen kapteenin.

 “Lähdetään nauttimaan ja pelaamaan samalla tavalla kuin on tämä loppukausikin pelattu.  Finaalitkin tuovat sen oman jännityksen. Mitä rennommin me pelaamme, niin sitä paremmin se menee”.

Runkosarjan voitto toi joukkueelle lisäboostia.

”Tietysti oli hyvä päätös kauden loppuun kun runkosarjan voitto saavutettiin. Kotietu on isoin juttu runkosarjan voiton saavuttamisessa. Meillä on käynyt ihan kivasti yleisöä varsinkin loppukaudesta. Toivottavasti väkimäärä vielä kasvaa, kun finaalit alkavat”.

Finaalisarjan avaus pelataan Stadin Gimmojen kotihallissa Pirkkolan jäähallissa. Kolmas finaalisarjan peli päästään pelaamaan legendaarisessa Nordenskiöldin jäähallissa. Sinne mahtuu 8200 katsojaa. Useamman tuhannen katsojamäärä hymyilyttää Rantamäkeä:

 “Vähemmänkin katsojia riittäisi, mutta toki jos useampi tuhat katsojaa saataisiin hallille, olisihan se hienoa.” 

Viime kauden finaalin uusinta

Viime kaudella mestaruuden nappasi Kiekko-Espoo. HIFK lähtee finaalisarjaan kirkastamaan mitaliaan. 

“Ei ole väliä, kuka sieltä tulee vastaan. Keskitymme kuitenkin omaan peliimme ja tekemiseemme”, Rantamäki kertaa. 

Pelimatkat ovat kuitenkin nyt lyhyemmät, eikä bussissa tarvitse istua niin paljon. Ei ole myöskään väliä, kuka vastaan tulee.

“ Kaikki pelit pitää voittaa. Nopeammin pääsee vieraspeliin, kun nyt tulee Kiekko-Espoo vastaan, se on tietysti positiivista”. 

Fanien liikettä hallien välillä Rantamäki toivoo. 

“Viime kaudellakin, kun pelasimme Kiekko-Espoota vastaan, oli oikein hyvä tilanne meidän kotipeleissä. Kaikki finaalit olivat loppuunmyytyjä. Se oli meille oikein positiivinen juttu”.

Yli 300 maaottelua Suomen paidassa pelannut Rantamäki naurahtaa, kun häntä kutsutaan naisten Raimo “Raipe” Helmiseksi. 

12 kautta Venäjällä viettänyt Rantamäki osaa puhua venäjää. 

“Olen aina ollut kova puhumaan. Venäjällä pelikaverit eivät hirveästi englantia puhuneet. Venäjän kieli oli pakko oppia, tai oikeastaan halusinkin oppia, että pärjäsin sillä niin oli hyvä oppia. Tulen hyvin toimeen sillä kielellä”.

Naiskiekkoilun näkökulmasta Rantamäki mainitsee, että hän pelasi Venäjällä ammatikseen ja se oli hänelle upea kokemus.

 “Se oli erittäin hieno kokemus siihen maailmanaikaan”.

”Maajoukkueen ongelmat henkilökemiajuttuja”

Tällä hetkellä Rantamäki ei ole täysverinen ammattilaisjääkiekkoilija.

“Olen töissä Suomen Jääkiekkoilijat RY:ssä (SJRY). Saan onneksi tehdä lyhyempää työviikkoa. Minulla on myös kolme loma-asuntoa  ja yksi huoneisto, joita vuokraan”, Rantamäki kertoo kiireisestä arjestaan.

Ikimuistoisinta hetkeä jääkiekkoilijana kysyttäessä Rantamäki pysähtyy pohtimaan.

”Olen voittanut MM- olympia- ja SM-mitaleita. Pelikaverit ja ystävät ovat myös jääneet hyvin mieleen. Kaikki hetket mitä olen jääkiekon parissa saanut viettää. Kaikki joukkueet ja ystävät, joiden kanssa olen saanut pelata. Lähinnä ihmiset ja ystävät vuosien varrella tulevat mieleen.”

Rantamäki muistuttaa, että hänenkin peliurallaan oli lähellä, ettei Suomi voittanut kirkkaimpia mitaleita. Monesti finaaliin pääseminen on ollut pienestäkin kiinni. Monta kertaa se oli myös lähellä, kun Rantamäki oli mukana.

”Hyvää työtä tehdään. Se on tietysti monestakin kiinni. Eiköhän se kultamitalikin joku päivä tule”, Rantamäki pohtii.

Kerran naiset olivatkin jo finaalissa, mutta USA oli tuomariskandaalin jälkeen parempi ja Suomi saavutti historiansa ensimmäisen hopeamitalin kotikisoissa 2019.

Naisten maajoukkueen ympärillä tapahtuva myllerrys ei ole jäänyt Rantamäeltä huomaamatta. 

“Sitä on ollut vaikeaa välttää. Se on ollut paljon uutisissa. Ihmiset kokevat asioita niin eri tavalla. Toinen kokee, että on tullut kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Siinä on mukana niin valmentajaa kuin pelaajaa”.

Rantamäki sanoo, että nämä ovat henkilökemiajuttuja, joihin ulkopuolisen on vaikea ottaa kantaa enempää.

“Ikäviä juttuja, kun näitä on koettu”.

Jatkuuko peliura vielä?

Peliuran jatkuminen on Rantamäelle kunnia-asia. 

“Kyllä minun on vielä tarkoitus pelata. Nautin pelaamisesta vielä sen verran paljon”. 

Hän myöntää, että päivä kerrallaan on pidemmän aikaa kuitenkin jo menty. 

“Kunhan paikat vain kestävät, niin peliura jatkuu kyllä”.

Pelaamista haittaavia vammoja on tällä kaudella kuitenkin ollut. 

“Tämän kauden alkusarja oli huonoin urani aikana. Pystyin pelaamaan tosi vähän pelejä runkosarjassa. Onneksi näin kevääksi sain paikat kuntoon. Pitää ihan koputtaa puuta, kun olen saanut pelata pudotuspeleissä suht terveenä. Jossain vaiheessa kautta, kun en päässyt sängystä ylös, niin vaikeaa päästä hallille”, Rantamäki toteaa.

Kestokysymys: naisjääkiekon arvostus

Rantamäki näkee, että median kautta saisi naisjääkiekolle lisää arvostusta. Monissa seuroissa tehdään jo paljon hyvää työtä, josta Rantamäki on iloinen.

 “Yhteistyö miesten liigajoukkueiden kanssa voisi olla hyvä juttu. Esimerkiksi meillä IFK:ssa sitä on tehty paljon. Olemme niin sanotusti miesten joukkueen alla”, Rantamäki kehaisee. 

Yhteistyön kautta olisi mahdollisuus saada lisää katsojia naistenkin peleihin.

 “Meillä on tullut mukaan nopeasti myös paljon pieniä lajin harrastajia. Sitä kautta se pikkuhiljaa lähtee. Meidän joukkueemme on elävä esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista”, Rantamäki kertoo tyytyväisenä.

Esimerkiksi Urheiluruudussa on pikkuhiljaa alettu näyttää naistenkin jääkiekkopeleistä klippejä, mistä Rantamäki on iloinen.

 “Olen kohta 50 vuotta tätä lajia pelannut, ja minulla on laaja perspektiivi. Se ei ole mitenkään poikkeuksellista. Silloin kun pelasin Kiekko-Espoossa, olivat Yle ja MTV useasti paikalla, kun pelasimme välieriä ja finaaleja, ja lehdissä kirjoitettiin paljon. Jossain vaiheessa ne vähän vähenivät, mutta hyvä, että juttuja kirjotetaan ja televisiossa näytetään taas peliraportteja. C More näyttää myös finaaleja kolmannesta finaalista eteenpäin, mikä on todella loistava juttu”.

Viime kauden finaaleissa tuli katsomosta paljonkin kommentteja, jotka lämmittivät kokeneen pelaajan sisintä. 

“Pelien jälkeen tuli kommenttia ihmisiltä, jotka olivat ehkä ensimmäisiä kertoja katsomassa naisten finaaleja. He olivat yllättyneitä, miten viihdyttävää ja vauhdikasta kiekkoa me naiset osaamme pelata”.

Vapaa-aika, onko sitä?

Talvella ja kauden aikaan Rantamäellä ei hirveästi vapaa-aikaa ole. Hän asuu perheineeen metsän siimeksessä Söderkullassa.

“Meillä on melkein joka ilta treenit ja viikonloppuisin pelataan. Lähtökohtaisesti vapaa-aika menee palautteluun, kun töissäkin pitää käydä.”

”Jos vapaa-aikaa löytyy, niin tykkään liikkua luonnossa tosi paljon. En tiedä, onko se tullut siitä, kun alan lähestyä keski-ikää. Kesällä tulee läiskittyä padelia useammankin tunnin ajan päivässä, jos siihen vaan aikaa riittää”.

Ville Leinoa Rantamäki ei aio padel-otteluun haastaa.

 “En, tuo on sellaista ihan mukavaa kavereiden kanssa pelailua”, Rantamäki päättää nauraen.