Kannattajat ovat yksi tärkeä osa urheilutapahtumia; viime NHL-kauden playoffit tuntuivat orvoilta ilman kannattajia ja samaa jatkuu tällä kaudella eri liigoissa. Kannattajakulttuuri ei ole kuitenkaan aina ollut samanlaista ja se on muuttunut vuosien varrella. Sini Vanhala selvitti suomalaista kannattajakulttuuria vuosien varrelta.

Jo vuosikymmenten ajan urheilun kannattaminen on muuttanut muotoaan kohti meidän tuntemaamme fanikulttuuria. Nykyään voi kuulostaa absurdilta, että urheilua seuranneet kannattajat ovat odottaneet tietoa suomalaisedustajien onnistumisista toimitusten ulkopuolella. Somesukupolvelle, johon myös itse lukeudun, voidaan kannattajien odottamia sähkeitä kuvailla twiitin mittaisiksi viesteiksi. Kuitenkin tämä lyhyt viesti sai kansan juhlatuulelle.

Mitä voitaisiin pitää ensimmäisenä modernin ajan kisamatkana? Urheiluturismi on meille nykyään tuttu käsite, mutta aina otteluiden tai turnausten perässä ei kuitenkaan olla matkustettu. Vuonna 1912 tässä tapahtui muutos, kun naapurimaassamme järjestettiin olympialaiset. Suomalaiset matkustivat sankoin joukoin höyrylaivoilla kannustamaan paikan päälle 

Suomalaisilla urheilun supertähdillä on ollut oma roolinsa kannattajakulttuurin muutoksessa. Katsomot täyttyivät kannattajista, kun aikansa suuret tähdet Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi kisasivat kentällä. Se kiinnosti katsojia.

Kannatuskulttuuri ottaa ensiaskeleensa kohti nykyaikaa

Alusta alkaen suomalaiset ovat olleet tunnettuja vahvasta lajitietämyksestä sekä asiallisuudestaan, vaikka ottelut Ruotsia vastaan saattoikin herättää tunteet pintaan. Vuosikymmenten saatossa tämä ei ole muuttunut mihinkään vaan pysynyt aina tähän vuoteen asti samanlaisena.

Vaikka ulkomaille matkustettiin katsomaan kisoja jo Ruotsin olympialaisissa niin kotimainen urheilumatkailu alkoi kasvattamaan kansan keskuudessa suosiotaan 60-luvulla. Tällöin muun muassa jalkapallo ja jääkiekko alkoivat kasvattamaan suosiotaan suuren yleisön parissa. Räjähdysmäinen kasvu kannattajamatkoissa tapahtui Porin ja Tampereen välillä, kun satakuntalaiset lähtivät haastamaan perinteikästä kiekkokaupunkia.

Tällä samaisella vuosikymmenellä myös yleisurheilu oli näiden kahden lajin ohella suosiossa. Suomalaiset karnevaalit olivat pystyssä Ruotsi-otteluiden aikaan, vaikkeivat tietysti olleet läheskään samassa mittakaavassa aitojen karnevaalien kanssa. Tällöin jo yleistyneet kisamatkat Ruotsiin olivat kiva miniloma hektisestä arjesta. Vuosikymmenen alussa, vuonna 1961, tukholmalaisella stadionilla oli noin 11 000 suomalaista kannattajaa. Moni heistä tietysti oli naapurimaahan muuttaneita, mutta myös Suomesta paikan päälle matkustettiin.

Vaikka Ruotsiin kisamatkat yleisurheilun parissa keräsivät suosiota jo aikaisessa vaiheessa, sen pidemmäs kotimainen kannattajakunta ei vielä lähtenyt ja sinivalkoinen lippu oli harvinainen näky esimerkiksi olympiakatsomoissa. Tuttu ja turvallinen Ruotsi riitti kannattajille, mutta myös lentolippujen hinta oli tällöin aivan eri luokkaa kuin nykyään ja harvalla oli varaa matkustella haluamiinsa paikkoihin. 

Televisiotekniikan edistysaskeleet ovat myös vieneet kannattajakulttuuria eteenpäin ja edistäneet kotipuolen katsojien osuutta. Ulkomailla muodostunut kulttuuri näkyi vihdoinkin myös suomalaisten silmissä ja näin päästiin näkemään urheilutapahtumien viihdearvo: katsojille tutuksi tulivat kannattajien tekemät aallot ja lempijoukkueen värien vahva esilläolo yleisössä. Ei tätä enää nähty vain televisiossa vaan myös tanskalaisten jalkapallofanien punavalkoiset värit herättivät kiinnostusta Helsingissä.

Torilla tavataan!

Kun vuonna 1995 Leijonat voittivat historiallisen MM-kullan jääkiekossa, valtasi Helsingin kadut sininen ja valkoinen. Vuosien menestyspaineet purkautuivat voiton jälkeen ja isosti. Juhlahumussa olleet kannattajat hulluttelivat toistensa kanssa, lauloivat yhteislauluja sekä näyttivät avoimesti tunteitaan. Tässä kohtaa mukaan juhlintaan astui entistä vahvemmin kotimaamme värit, sininen ja valkoinen, sekä myös lipun näkyminen kannattajilla. Toisaalta tämä aiheutti myös närkästystä, sillä ihmisten mielestä lippua ei kuulunut ottaa mukaan.

Tätä voidaan pitää yhtenä käännekohtana. Nykyään olisi vähintäänkin outoa, jos kannattajakatsomossa ei näkyisi missään määrin Suomen lippu tai sinivalkoiset värit. Aikaisemmin lippua pidettiin pyhänä asiana ja tottuminen sen mukana olossa urheilutapahtumissa vei oman aikansa. Tämä ei jäänyt vain Suomen rajojen sisällä vaan lippua alettiin nähdä myös kansainvälisissä katsomoissa.

Historialliseksi muodostunut MM-kulta on ehdottomasti yksi vaikuttava tekijä suomalaisessa kannattajakulttuurissa. Samalla vuosikymmenellä nähtiin myös niin sanottu Jokeri-ilmiö, joka myös muutti kannattajiensa käyttäytymistä. Urheilu sai kansainväliseen malliin lisää viihdearvoa, kun Jokerit järjestivät voitonjuhlansa Helsingin keskustassa. Edellä mainittujen tapahtumien takia voidaan nykyään tajuta, miksi kansa suunnistaa torille juhlistamaan merkittäviä voittoja. 

Aletaan lähestyä nykyaikaa

Kun villistä ysäristä selvittiin ja lentolippujen hinnat alkoivat laskemaan sellaiselle tasolle, että myös normaalilla ihmisellä oli varaa matkustaa; astui urheiluturismi entistä vahvemmin mukaan kulttuuriin. Ihmisillä oli varaa lähteä katsomaan maajoukkuepelejä ulkomaille sekä myös suosittujen urheiluliigojen otteluita. Aikaisemmin matkustaminen ei ollut samanlaista ja yhtä helppoa.

Samaan aikaan kannattajatoiminta alkoi muodostua ja toimia vahvemmin entiseen nähden. Varsinkin jalkapallon kohdalla otettiin suuria harppauksia eteenpäin ja jälleen kerran oman aikansa supertähdet, esimerkiksi Jari Litmanen sekä Sami Hyypiä, tekivät osansa ja saivat yleisön kiinnostumaan otteluista.

Jääkiekko ei aivan tullut samoin jalkapallon mukana maajoukkuetasolla. Nykypäivänä kuitenkin on nähtävissä vahvaa kannattajatoimintaa ja muunmuassa järjestäjien kisamatkat ovat erittäin suosittuja. MM-kisoihin on muodostunut tuttuja porukoita, jotka kiertävät turnauksia vuodesta toiseen ja yhteisöllisyys näkyy heidän välillään.

Vuosien varrella kannattajatoimintaan on tullut paljon uutta mukaan; kannatuslauluja, joukkueen värejä ja vahvasti järjestäytyneitä ryhmiä. Vuosi vuodelta kannattajat ovat päässeet vahvemmin mukaan ja uusia piirteitä on tullut. Urheilun ympärille on rakennettu monenlaisia viihdetapahtumia ennen ja jälkeen otteluiden.

Kannattajakulttuurin muutos on monen asian ansiosta. Teknologian kehittyessä kulttuuri tulee varmasti muuttumaan edelleen, mutta on vaikea uskoa etteikö maailmalla vallitseva koronapandemia vaikuttaisi omalta osaltaan tähän.

Sini Vanhala

sinivanhala@icloud.com

urheilutoimittaja