Kotoisen jääkiekon pääsarjan Liigan pelit ovat käynnissä ja tuvat ovat poikkeuksetta täynnä. Se johtuu vain ja ainoastaan yhdestä syystä, on kevät.

Surullista mutta totta, suomalaiset fanit kulkevat pääasiassa vain menestyksen perässä. Suomalainen fanikulttuuri, ja sen taso on ollut laskeva koko ajan. Jääkiekkoa seuraava penkkiurheilukansa ei tunnu syttyvän, kun ainoastaan menestyksen ja tosipelien avulla. Raakana esimerkkinä rovaniemeläinen ylpeys, Rovaniemen Kiekko. Vuonna 2003 valmistunut joukkueen kotihalli Lappi-Areena on luonut älyttömät puitteet seurata lajia nimeltä jääkiekko. Joukkue on menestynyt  hyvin. Esimerkkinä 2005 ja -06 Suomisarjan mestaruudet. Kansa heräsi kuitenkin todella vasta kaudella 2008-09, jolloin joukkue nousi mestikseen. Pudotuspeleissä mökki oli lähes aina täynnä ja valtaisa meteli, huudoista poronkellojen kilinään täytti Lappi-Areenan. Yleisöryntäys jatkui vielä  myös mestiskaudella. Kauden jälkeen Rokin tiputtua takaisin Suomi-Sarjaan, yleisö katosi lehtereiltä.

 

urjo-03
Kuvassa: Julius Sorjonen

Tapaus Roki on vain yksi niistä monista tapauksista, joissa menestys tuo kansan lehtereille. Kotoisessa Liigassa ollaan ehditty elää kiekkobuumia mm Lahdessa ja Porissa. On toki ymmärrettävää, että menestys tuo lisää katsojia, mutta näissä tapauksissa kontrasti on järkyttävä. Rokin normaalissa runkosarjan ottelussaa katsojia on 500-700. Playoffeissa mökin ollessa täynnä katsojia oli n 3200. Tämä todistaa omalta osaltaan sen, että suomalaiset ovat ns ”glory huntereita”. Harva suomalainen kannattaa omaa joukkuettansa läpi vuoden , riippumatta joukkueen menestyksestä. Vaikka esimerkiksi jalkapallossa suomalaisten kannatuskulttuuri on parantunu, olemme esimerkiksi länsinaapuria perässä monta jättiläisen askelta.

 

 

Pääsiäisviikonloppuna starttasi ruotsalaisen futiksen pääsarja Allsvenskan. Merkillistä ja samalla upeaa oli se, kuinka moni katsoja löysi paikan päälle katsomaan näitä pelejä. Tukholmassa pelattiin 3 ottelua samana päivänä ja nuiden pelien katsoja luvut olivat: 23 840, 20 530 ja 30 278. Ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainitut ottelut olivat vielä käynnissä samanaikaisesti. Kyllä, melkein 55 000 ihmistä seurasi paikallisten jalkapalloseurojen edesottamuksia lahden toisella puolella. Koko päivän aikana Tukholmassa jalkapallon pääsarjaa seurasi melkein 75 000 ihmistä. Suomessa samanlaisesta yleisöryntäyksestä ei kannata edes tällä hetkellä haaveilla. Ero on tajuttoman raju. Tukholmassa asukkaita on n. 900 000, Helsingissä puolestaan reilu 600 000. Helsingin HJKn pelejä seurasi viime vuonna parhaimmillaan 7000 ihmistä paikan päällä ja keskiarvo yhtä kotipeliä kohti oli noin 4000. Jos mentäisiin Ruotsin malliin, pitäisi jokaisen HJKn kotipelin olla loppuunmyyty. Haaveunta? Tällä hetkellä kyllä, ja kaukaista sellaista.


Ruotsissa urheilusta halutaan nauttia paikan päällä.
Urheilutapahtumista ja peleistä tehdään kohtaamispaikkoja, missä pidetään hauskaa yhdessä. Samalla yhdessä luodaan mökä ja tunnelma, mistä jokainen paikan päällä oleva pystyy nauttimaan. Suomessa ei uskalleta pitää ääntä vasta kuin kolmen promillen humalassa ja silloin kun täyden tuvan joukkopaine pakottaa siihen. Tosin ennen kuin kannatusmalliin voi puuttua, pitäisi suomalaisten löytää ensin hallille. Tällä hetkellä ongelma ei näy. Jääkiekossa hallit ovat täynnä pleijareiden ansiosta.Salibandyliigan finaaleissa saatiin täytettyä melkein jopa jäähalli. Mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä että tosipelit ovat käynnissä. Salibandyn eduksi on sanottava se, että katsojaluvut ovat nousseet paljon Mutta se ei muuta sitä suomalaisten suurinta perisyntiä kannatuskulttuurissa. Vain kevät ja sen tuomat tosipelit kiinnostavat. On jotenkin niin naiivia, kun ihmiset kertovat kannattavansa jotain joukkuetta henkeen ja vereen. Sitten totuus heidän kohdalla on kuitenkin se, että hallille jaksetaan vääntyä vasta kevään valjettua. Syntiä tai ei, niin surullista se kuitenkin on. Suomalaisten rakkaus kevättä kohtaan.

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram