Amerikkalaisen jalkapallon kärkiliigan, NFL:n, aivotärähdysongelmasta on tiedetty vuosikymmeniä, mutta sen ratkominen on edelleen tuskallisen hidasta.

Entinen NFL-tähti, Aaron Hernandez, löydettiin hirttäytyneenä vankisellistään huhtikuun 19. päivänä vuonna 2017. Mies oli kaksi vuotta aikaisemmin tuomittu elinkautiseen Odin Lloydin murhasta, jonka lisäksi häntä epäiltiin kahdesta muustakin surmasta. Perheensä pyynnöstä, Hernandezin aivot toimitettiin Bostonin yliopiston tutkijoille, jotka tulivat synkkään lopputulokseen – Hernandez kärsi kolmannen asteen kroonisesta aivovauriosta ja hänen 27-vuotiaat aivonsa olivat vaurioituneet lähes 50-vuotiaiden aivojen tasolle.

Amerikkalaisen jalkapallon maailmanlaajuisen ykkössarjan, NFL:n, osakkeet ovat rajussa nousussa. Parin vuoden takaiset Ray Rice– ja Colin Kaepernick-sählingit alkavat unohtua ja kansainvälisiä pelejä on vuosi vuodelta enemmän – liiga jopa rakensi yhteistyössä Valioliigan Tottenham Hotspurin kanssa stadionin Lontooseen, joka tulee tulevaisuudessa toimimaan NFL:n englantilaispyhättönä. NBA:n katsojaluvut laskevat, NFL:n nousevat. Mutta tästä kaikesta huolimatta yksi tumma myrskypilvi on ja pysyy taivaalla, Manhattanin keskikaupungin NFL-pääkonttorin päällä. Jokavuotinen keskustelu käy tälläkin kaudella kiivaana amerikkalaisen jalkapallon aivotärähdysongelmasta. Ja fakta on, että se on ongelma. Kun mukaan lasketaan kuukauden mittainen harjoituskausi, liiga raportoi ennen kauden 2018-19 pudotuspelejä kuluneella kaudella tapahtuneen 214 raportoitua aivotärähdystä. Se tarkoittaa, että joka kolmannessa ottelussa joku kärsi aivotärähdyksen, joka silti tarkoitti yli 23:n prosentin pudotusta kaudesta 2017-18. Avainsana tuossa raportissa on kuitenkin “raportoitua”.

Keväällä 2017 liigan kenties suurimman tähden, Tom Bradyn vaimo, Gisele Bündchen, kertoi CBS:n This Morning-ohjelmassa miehensä pelanneen tuoreeltaan päättyneen NFL-kauden kärsien aivotärähdyksestä. Ei liigan raporttien mukaan. Toinen supertähti, Calvin Johnson, käveli pois parrasvaloista 29-vuotiaana vuonna 2015. Hän kertoi myöhemmin Sports Illustratedin haastattelussa kärsineensä omien sanojensa mukaan vähintään yhden aivotärähdyksen per kausi. Kuinka monta niistä rekisteröitiin virallisesti aivotärähdyksiksi? Ei ainuttakaan. Detroit Lions, jota Johnson edusti koko kahdeksanvuotisen NFL-uransa, peräti pyysi vuonna 2012 miestä korjaamaan lausuntoaan lehdistölle, sillä hän oli epäillyt ottelun jälkeen kärsineensä aivotärähdyksen, mutta seuran aivotärähdystarkastuksen läpäistyään hänen oli käytettävä termiä “hermovaurio”. Uransa jälkeen hän kuitenkin kertoo olevansa absoluuttisen varma kärsineensä aivotärähdyksen.

– Homman juju ei ole pelaajien terveys, vaan se, että NFL-tuotteen laatu säilyy, Johnson kertoi edellämainitussa Sports Illustrated-haastattelussa

Johnsonin kaltaisia esimerkkejä on monia. Indianapolisin tähtipelinrakentaja Andrew Luck järkytti urheilumaailmaa kesällä jäädessään itsekin loukkaantumistensa johdosta eläkkeelle vain 29-vuotiaana. Virallisten tietojen mukaan hän kärsi urallaan yhden aivotärähdyksen. Vuonna 2011 neljä entistä NFL-pelaajaa voittivat liigalta oikeudessa raporttien mukaan kymmeniä miljoonia dollareita oikeudenkäynnissä, syytettyään liigaa heidän päävammojaan koskevien tietojen pimittämisestä pelaajilta. Myös Aaron Hernandezin aivoja tutkineet Bostonin yliopiston asiantuntijat ovat amerikkalaisen urheilumedia ESPN:n mukaan tutkineet 111 entisen NFL-pelaajan aivoja. He totesivat aivovaurion 110:ssä tapauksessa.

Haluaisin uskoa, että ihmisten jatkuvat tiedonjano ja kiinnostus tätä ongelmaa kohtaan pakottaisivat liigan, ja etenkin seurat, avaamaan aivotärähdysverhoaan ja tekemään prosessista läpinäkyvämpää. On täysin ymmärrettävää miksi pelaaja haluaisi pelata, vaikkei kokisikaan olevansa täydessä pelikunnossa. Voitontahto, veljeys ja henkilökohtainen tarve pelata itse itsensä mahdollisimman hyvään tilanteeseen seuraavaa sopimusneuvottelua silmällä pitäen ovat kaikki mielestäni ymmärrettäviä syitä liigassa, jossa pelaajan keskimääräinen urapituus on hiukan alle kolme ja puoli vuotta. Mutta kun näyttö ongelmasta on näin selkeää, liigan täytyy tehdä jotain radikaalia, sillä nykysysteemi ei selvästikään ole tarpeeksi hyvä. Surullista tai ei, fanit eivät tule lähtemään mihinkään. Nykypäivän ympärivuorokautisessa hyperaktiivisesti pyörivässä sosiaalisen median uutisikkunassa yksi tarina uransa jälkeen aivotärähdysten takia masennuskierteeseen vajonneista tekonurmen veteraaneista ei saa montaakaan kannattajaa unohtamaan seuraavan sunnuntain tärkeää ottelua. Urheilun kuuluisi kuitenkin pohjimmiltaan toimia politiikan ja arjen murheiden vastalääkkeenä. Kotimaisessa jääkiekon Liigassa käydään samanhenkistä keskustelua taklattavan vastuusta, samalla kun moottoriurheilukansaa muistutetaan F1-sirkuksen hiilijalanjäljestä, mutta loppujen lopuksi se tulee vaatimaan todella suuren ja julkisen ongelman, että maailman arvokkain urheilusarja joutuisi pelin ulkopuolisten asioiden takia niin kovaan ahdinkoon, että se olisi pakotettu vasten tahtoaan muuttumaan. Ja se, nyky-NFL:n nuoria pelaajia ajatellen, vasta onkin pelottava ajatus.

Antti Nikander