Huippusuunnistaja Venla Harju, 28, on juuri palannut Espanjasta maajoukkueleiriltä. Siellä hän on päässyt suunnistamaan auringon lämmön alla, ilman pakkasen ja lumen tuomia haasteita.
Conil de la Fronteran pienillä kujilla on tehty muun muassa sprinttiharjoituksia. Paikalliset työmiehet ovat saaneet parhaat paikat, kun suomalainen huippusuunnistaja leimaa rastin aivan heidän työmaan vieressä.
Suomen talvinen sää pakottaa suunnistajat talvella Etelä-Eurooppaan. Harju käy vuosittain säännöllisesti Espanjassa ja Portugalissa leireilemässä. Kotimaassa harjoittelu on juoksua, painottuen kestävyyskunto- ja voimaharjoitteluun. Lumitilanteen mukaan, myös sprinttiä voi harjoitella kaupunkiolosuhteissa. Leiri on yksi osa valmistautumista kevään ja kesän päätapahtumiin.
– Meillä on leirejä niin kotimaassa kuin myös ulkomaillakin. Ulkomailla käymme kahdesta kolmeen kertaan talven aikana, Harju kertoo.
Harju viettää päiväänsä TTY:llä eli Tampereen teknillisellä yliopistolla. Koulupäivän ohessa hän on löytänyt aikaa haastatteluun kanssamme. Istumme Kampusareenan kahvioon ja puhumme suunnistuksesta, opiskelusta ja Harjun tulevaisuuden suunnitelmista.
Venla Harju opiskelee Tampereen yliopistolla bioteknologiaa. Hänen maisteriopintonsa ovat loppusuoralla, mutta ajatuksissa on jo väitöskirjan teko. Bioteknologiasta hän kiinnostui jo lukioikäisenä, kun hän ensi kerran kuuli alasta. Koulussa hän on aina ollut lahjakas. Ylioppilaskirjoituksista Harju kirjoitti viisi laudaturia ja nyt hän haaveilee tutkijan urasta.

Tampereelta kohti maailman huippua
Harju on Tampereelta kotoisin, missä hän asuu tänä päivänäkin. Suunnistusura alkoi 6-vuotiaana vanhempien kannustamana. Tästä lähtien hän on edustanut Tampereen Pyrintöä. Harjun vanhemmilla ei ollut suunnistustaustaa, mikä on harvinaista lajissa. Oli syy mikä tahansa, Harjun vanhemmat olivat osuneet oikeaan osoitteeseen. Nuoren tytön sydän oli myyty ensimmäisestä kerrasta lähtien.
– Tykkäsin suunnistuksesta heti alusta lähtien. Se oli kuin aarteenetsintää ja metsässä oli hauska juosta. Suunnistusreitti on kuin tehtävärata, jonka palkintona oli rastin löytäminen. Aluksi luulin, että suunnistusta olisi kerran vuodessa, joten kysyin vanhemmiltani, voidaanko tulla ensi vuonna takaisin. Pääsinkin jo heti ensi viikolla.
Harju jatkaa puhumalla löytämisen ilosta. Se on koukuttanut häntä suunnistuksessa aikuisiällä. Nykyään uudet maastot ovat suunnistajan palkinto ja se on hänen nykyistä aarteenetsintään. Jokainen rastilippu ei enää saa samanlaisia tunteita aikaa kuin lapsena.
Harju on kuulunut jo pitkään suunnistusmaajoukkueen kärkinimiin. Hän on saavuttanut lukuisia SM-mitaleita, nuorten maailmanmestaruuden ja on aikuisten nelinkertainen arvokisamitalisti. Suunnistuksen EM-kisat pidetään tänä vuonna Sveitsissä ja MM-kisat Latviassa. 28-vuotias suunnistaja ilmoittaa päätavoitteen olevan MM-kisat ja mitali. Mitään paineita hän ei kuitenkaan siitä ota.
– Maamme-laulun kuuleminen olisi hienoa, mutta ei se voitto pakolla tule. Harjoittelen tietyt asiat tähtäimessä, mutta ei se mitali tärkein asia ole.
Aallon pohjalta takaisin huipulle
Harju viittaa tällä uransa kovimpaan taistoon, taistoa masennusta vastaan. Oli vuosi 2014 ja Italian MM-kisat. Suunnistaja oli kohdannut vaikeuksia jo aikaisemmin kaudella, mutta lopullinen uupuminen tuli Italiassa. Harjun heräsi tilanteeseen kilpailun maalissa.
– Maalissa joukkueemme lääkäri Katja Mjösund tuli luokseni ja vihjasi hieman burn outin suuntaan. Olimme keskustelleet asiasta aikaisemmin ja siinä se taisi iskeä kunnolla päähän.
Harju oli jo pitkään vetänyt itsensä liian tiukille ja mennyt aivan äärirajoilla. Hän hyytyi henkisesti ja fyysisesti, eikä jaksanut enää. Samalla aarteenetsintä ja löytämisen ilo oli hävinnyt suunnistajan maailmasta. Luontoa rakastava suunnistaja ei enää nauttinut siitä mitä teki.
– Olin uskotellut itselleni koko kauden kaiken olevan hyvin ja mennyt kohti päätavoitetta. Mutta kun harjoitus tehdään itkien, niin kaikki ei ole hyvin.
Kukaan ei olisi syyttänyt Harju lopettamisesta. Suunnistaja oli jo todistanut kykynsä maailmalle, hän oli voittaja ja menestyjä. Ensimmäistä kertaa Harju todella mietti uransa lopettamista.
– Aiemmin olin varma, että suunnistan huipulla niin kauan kuin kroppa kestää. Ensimmäistä kertaa urallani ajatus lopettamisesta kävi mielessä.
Halu ja rakkaus lajia kohtaan sai Harjun nousemaan uudelleen jaloilleen. Hän ei ollut valmis, eikä halunnut lopettaa tällä tavalla. Sisällä oli se 6-vuotias tyttö, joka rakastui aarteenetsintään. Hän halusi vielä kerran päästä ulos metsään.
Tänä päivänä Harju nauttii taas rauhallisista polkulenkeistä. Mutta myös muiden auttaminen oli yksi syy, minkä takia huippusuunnistaja jatkoi uraansa.
– Kun lukee masennuksesta urheilun parissa, niin useasti törmää vain juttuihin uran loppumisesta. Halusin olla esimerkki, että näin ei tarvitse olla.
Rohkea, avoin ja auttava, sitä Harju on. Ulostulon myötä hän on tuonut asiaa esille, ei vain oman lajin parissa, vaan myös yleisesti koko suomalaisen urheilun parissa. Tämä on tärkeää varsinkin siitä syystä, että asiasta voitaisiin rohkeasti puhua eri lajien parissa.
Harju on jo auttanut muitakin urheilijoita. Pari nuorta urheilijaa on ottanut Harjuun yhteyttä samojen asioiden tiimoilta. Harju on myös saanut puheluita vanhemmilta, jotka ovat kertoneet omien lastensa vaikeuksista.
– Ajattelen, että jos pystyn tekemään jotain hyvää niin haluan myös tehdä niin. Masennus on varmasti yleisempää urheilussa kuin luullaan.
Tulevaisuudessa Harju haluaa suunnistaa ja tehdä töitä väitöskirjan eteen. Urotekoja hän on jo tehnyt urheillessaan ja nähtäväksi jää, millaisiin urotekoihin hän pystyy tutkimuksen parissa.

Toimittaja: Toni Lång
Kuvat: Heidi Viitamaa