Oleksandr Zinchenko. Kuva: Twitter/@FootballJOE

 

Maailmaa kohtaa sota, jota ei uskottu enää tulevan modernissa Euroopassa. Urheilumaailma on reagoinut jopa esimerkillisen nopeasti, eikä vähiten Putinin urheilutaustan takia. Sosiaalisen median avulla yritetään nyt taistella venäläistä propagandaa vastaan. Olisiko aika lopullisesti lopettaa puheet politiikan kuulumattomuudesta urheiluun ja alkaa arvostaa urheilijoita myös yhteiskunnallisesti merkittävinä vaikuttajina?

Teksti: Niina Karjalainen

Venäjä aloitti laittoman hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan 24. helmikuuta. Hyökkäystä suunniteltiin pitkään, mutta huhujen mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin halusi toteuttaa iskun vasta Kiinan Pekingissä järjestettävien olympialaisten jälkeen.

”Tuskinpa täysin sattumaa: Venäjä aloitti aggressionsa Ukrainaa vastaan sekä 2014 että 2022 juuri talviolympiakisojen päättymisen jälkeen. Omat kisat Sotshissa 2014 piti saada kunnialla päätökseen, eikä Kiinaa haluttu loukata rikkomalla Pekingin kisojen olympiarauhaa”, toteaa Vesa Tikander Urheilumuseon tietopalvelusta.

  

Politiikka ja urheilu

 

Vielä viime viikkoina on kuultu argumenttia, ettei urheilua pitäisi sekoittaa politiikkaan. Kansainvälisen olympiakomitean pääperiaatteiden viides kohta toteaa: ”Olympialiikettä osana olevien yhteisöjen tulee olla poliittisesti neutraaleja”.

Filosofian tohtori Riikka Turtiainen Turun yliopistosta on tutkinut mediaurheiluun liittyvää vallankäyttöä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmista, erityisesti sosiaalista mediaa ja nykypäivän urheilija-aktivisteja. Hän kieltää jyrkästi väitteen, että politiikka ja urheilu eivät kuuluisi yhteen.

”Se on semmoinen klisee, joka on aika monet kerrat vääräksi osoitettu. Ovathan suuret urheilukilpailut aina olleet poliittisia näyttämöitä, vaikka tietynlaiset poliittiset mielenilmaukset on kielletty ja vahdittu esimerkiksi urheilijoiden sponsoreita ja asuja. Olympialaisten ”isoa kirjaa” on muutettu matkan varrella ja päivitetään yhteiskunnallisilla asioilla”, Turtiainen sanoo.

Jääkiekkoilija Teemu Ramstedt on Suomen jääkiekkoilijat ry:n sekä Suomen Huippu-urheilijoiden Unionin puheenjohtaja, joka on tehnyt uraa myös ulkomailla, muun muassa Putinin perustamassa Venäjän KHL-liigassa. Ramstedt komppaa Turtiaista politiikan merkityksestä urheilussa.

”On politiikka kaikessa urheiluun liittyvässä tavalla tai toisella mukana. Nivoutuu automaattisesti yhteen, halusi tai ei.”

 

KOK ottaa historiallista roolia

 

Kansainvälinen olympiakomitea antoi 28. helmikuuta suosituksen kansainvälisille lajiliitoille, että Venäjä sekä sen liittolainen Valko-Venäjä suljettaisiin välittömästi pois kaikista kansainvälisistä kilpailuista, eikä näille maille myönnettäisi urheilutapahtumia. KOK:n ottamaa roolia asiassa voidaan pitää historiallisena kannanottona.

”Maailmansotien aikana ei olympiakisoja järjestetty lainkaan, mutta niiden jälkeen sotasyyllisiksi tuomitut osapuolet olivat jonkun aikaa paitsiossa (Saksa ja Japani). Suurvaltoja ei ole rankaistu sodan käymisestä pienemmissä maissa. Kenellekään ei tullut mieleen sulkea Yhdysvaltoja olympiakisoista Korean tai Vietnamin sodan vuoksi tai Neuvostoliittoa Afganistanin sodan vuoksi, vaikka länsivallat boikotoivat Moskovan kisoja 1980. Viimeisimmässä esimerkissä Yhdysvallat isännöivät Salt Lake Cityn talvikisoja vuonna 2002 keskellä uutta Afganistanin sotaa”, kertaa Tikander Urheilumuseosta.

Kansainvälisen olympiakomitean linjaus antaa kuitenkin tulkinnanvaraa, ja suositusta sovelletaan muun yhteiskunnan mukaan.

”Tuntuu rajulta, että yksittäisiä urheilijoita suljetaan pois, mutta tässä kohtaa urheilu ei ole irrallinen osa muusta yhteiskunnasta. Muillakin osa-alueilla laitetaan pakotteita Venäjää kohtaan. Mielenkiintoista on, että kuitenkin venäläinen Jelena Isinbajeva voi olla KOK:n johtoportaassa,” Turtiainen kyseenalaistaa.

”Urheilussa on vaikeaa vetää rajaa. Esimerkiksi Suomessa Liigassa pelaavien venäläisten sopimuksia ei ole juridisesti mahdollista purkaa. Raja tuntuu olevan se, että jos olet työsuhteessa, esimerkiksi NHL-pelaaja, niin sitten saat osallistua venäläisenä urheilijana. Meidän on mentävä muun yhteiskunnan säännöillä”, kertaa Ramstedt.

Kun arvioidaan urheilijoiden kilpailuista sulkemisen merkittävyyttä vallitsevassa sotatilanteessa, eivät Turtiainen ja Ramstedt pidä sitä yksittäisenä asiana niin vaikuttavana.

”Pidemmällä aikavälillä voi olla joku vaikutus, ei ihan heti. Urheilu ei ehkä yksinään niinkään, mutta kaikkien alojen yhteisvaikutuksella, kun lumipallo on tarpeeksi iso, niin kyllä se sitten yleensä jollain tavalla vaikuttaa”, Ramstedt arvioi.

”Kun sotatila on jo päällä, ei urheilijoiden sulkemisella ole yksinään vaikutusta, mutta ele on kuitenkin tärkeä ja on merkittävää, että urheilumaailma reagoi suhteellisen nopeasti. Putin on rakentanut omaa valtaansa myös urheilun kautta. Venäjälle on myönnetty vaikka mitä arvokisoja viime vuosina, mikä on pönkittänyt hänen ja Venäjän egoa”, Turtiainen lisää.

 

 

Propagandakoneiston alla

 

Propaganda vaikuttaa vahvasti Venäjällä. Kansaa ja mediaa yritetään pelotella, jotta he eivät jakaisi sodanvastaista tietoa. Juuri Venäjällä asetettu laki määrää pahimmillaan 15 vuoden vankeustuomion armeijaa koskevan ”valheellisen tiedon” välittämisestä. Myös sosiaalisen median kanavia sekä internetiä on rajoitettu.

”Venäjällä jo lapsille koulussa kerrotaan vähän erilaista totuutta. Nykyään sosiaalisen median kautta disinformaatiota on vielä helpompi levittää ja vastaanottaa. Ja kun someakin blokataan valtion toimesta, on tavallisen kansalaisen vaikea erottaa oikeaa tietoa väärästä”, Turtiainen toteaa.

”Venäjällä politiikkaa tai hallintoa ylipäätään ei kommentoida millään muulla kuin ylistävällä tavalla. Yhteiskunnallisiin, rakenteellisiin asioihin ei haluta ottaa kantaa”, kertoo Ramstedt kokemuksistaan Venäjällä.

Painonnostaja Anni Vuohijoki järjesti sosiaalisen median avulla tempauksen, jossa hän keräsi hyväntekeväisyydellä Ukrainaan humanitääristä apua ja kävi samalla Puolan suorassa televisiolähetyksessä puhumassa suomalaisten urheilijoiden halusta auttaa.

”Sanoin ääneen, että Putin on paha mies. Heti, kun olin sanonut sen suorassa lähetyksessä alkoi hirveä stressi, Venäjän pelko, mitä mulle nyt käy. Olisiko pitänyt sanoa sitä ääneen. Ei ihme, että meidän päättäjiä pelottaa tehdä ratkaisuja, joihin liittyy Suomea kohtaan tulevia toimia. Ei ole hirveän helppo tilanne”, kertoo Vuohijoki Instagram-tarinassaan.

Useampi suomalainen KHL-pelaaja on jättänyt seuransa Venäjällä ja palannut Suomeen. Tämä ei  ole kuitenkaan käynyt niin helposti, koska sopimukset Venäjällä eroavat muiden maiden liigoista. 

”Sopimus pitää lähtökohtaisesti purkaa. Venäjällä seuralla on yksipuolisesti ulososto-oikeus sopimuksista tietyillä ehdoilla tietyissä ajankohdissa, jolloin ei tarvitse maksaa koko palkkaa. Esimerkiksi Suomessa se ei olisi edes lain mukaan mahdollista. Pelaajayhdistyksessä toivomme, että Kansainvälinen jääkiekkoliitto antaisi mahdollisuuden myös kaikille KHL-pelaajille purkaa yksipuolisesti sopimuksensa, jolloin he voisivat siirtyä muihin seuroihin”, Ramstedt selventää.

Markus Granlund purki sopimuksensa KHL-seura Salavat Julajev Ufan kanssa kaikessa hiljaisuudessa, eikä halunnut kommentoida asiaa mitenkään medialle. Neftehimik Nizhnekamskissa pelaava Frans Tuohimaa sen sijaan kertoi avoimesti Ylelle yrityksestään päästä Venäjältä pois, koska kokee eettisten arvojensa vastaiseksi olla Venäjällä. Tuohimaa kuvaili oloaan aseistariisutuksi, koska seuran käsitys tilanteesta on täysin eri.

”Viime kädessä pelaaja on itse se, joka päättää, millaisia toimia haluaa yrittää tehdä. Neuvottelut ovat olleet hyvin kirjavia, jossain helpompia, jossain vaikeampia. Sopimukset puretaan mielellään niin, ettei siitä julkisuudessa puhuta. Harva uskaltaa tai haluaa sanoa, koska aina jotain hankaluuksia voi tulla. Pidän hyvin todennäköisenä, että ulkomaalaisia pelaajia ei kovin montaa, jos ketään, pelaa Venäjällä ensi kaudella”, Ramstedt arvioi.

 

Urheilijoiden vaikuttavuus

 

Olympia-aatteessa korostetaan yhteisöllisyyttä ja pyritään edistämään yhteiskuntarauhaa. Jos joskus, niin nyt maailma tarvitsee yhtenäisyyttä taistelussa sotaa vastaan.

”Isojen urheilutapahtumien aikaan koko maailma pysähtyy saman asian äärelle. Jos emme mieti kaikkia varjopuolia mitä kansainväliseen urheilumaailmaan liittyy, niin uskon, että itse urheilulla on edelleen iso merkitys kansakuntia yhdistävä tekijänä. Urheilijoiden vaikuttamista on ollut aina, sitä ei pidä unohtaa. Ennen on ehkä ollut konkreettisempia ja vielä rohkeampia tekoja kuin nykypäivänä, mutta nykyään taas urheilijoiden mielipiteille yhteiskunnallisia asioita kohtaan ollaan suopeampia ja kiinnostuneita. Sitä ei pidetä enää kummallisena”, Riikka Turtiainen sanoo.

Lähiviikkoina monien eri kansalaisuuksien urheilijat ovat osoittaneet tukensa Ukrainalle erilaisin keinoin. Iltalehden mukaan saksalainen ampumahiihtäjä Erik Lesser antoi Instagram tilinsä ukrainalaisen kolleegansa Anastasija Merkushynan haltuun, jotta hänen venäläisseuraajansa saisivat todellista kuvaa Ukrainan tapahtumista.

 

Merkushynan tekemä julkaisu Lesserin tilillä. Kuva: Instagram/@erik.lesser

 

”Vaikuttamista on monenlaista ja monen tahoista, ihan sosiaalisen median sisälläkin. Voidaan ajatella kohdetta ja asiaa mihin pyritään vaikuttamaan, sekä kontekstia, missä ajassa ja ympäristössä. Nyt tärkeintä on disinformaation torppaaminen ja asioiden kertominen niin kuin ne ovat. Kuuluisilla urheilijoilla on huomioarvo: mitä he sosiaalisessa mediassa sanovat, niin siihen tarttuu muukin media ja se leviää laajasti”, Turtiainen tähdentää.

Kansainväliset venäläisurheilijat ovat toisaalta saaneet myös sosiaalisesta mediasta alustan taistella propagandaa vastaan, joka myös lisää ulostulojen merkittävyyttä.

”Jos kannanotto Ukrainan puolesta tulee venäläiseltä urheilijalta itseltään, se on aina vaikuttavaa, jos joku uskaltaa sen tehdä,” Ramstedt toteaa.

”Venäläisten urheilijoiden mielipiteitä lukiessa pitää muistaa, että he ovat aikamoisessa talutusnuorassa suhteessa Putinin hallintoon. Monet urheilevat suoraan sieltä tulleilla rahoilla. Putinillahan on mielenkiintoinen tapa palkita menestyneitä urheilijoita sotilaallisilla arvonimillä. Todellista mielipidettä venäläisurheilijoilta on vaikea kaivaa. He voivat pelätä itsensä ja perheidensä puolesta. Hyvin rohkeita ovat ne venäläisurheilijat, jotka ovat uskaltaneet jotain sanoa”, Turtiainen lisää.

 

Dynamo Moskovaa edustavan Fedor Smolovin julkaisu. Kuva: Instagram/@smolovfedor_10

 

 

”Itselle on jäänyt mieleen, kun miesten jalkapallossa ennen Eurooppa-liigan ja Valioliigan otteluita joukkueet olivat pukeutuneet Ukrainan väreihin ja pitivät hiljaisia hetkiä. Se leviää ympäri maailman perinteisen median kautta”, Turtiainen kommentoi.

 

 

Sosiaalinen media sanan vapauttajana

 

Urheilijoiden vaikuttamista on helpottanut sosiaalisen median yleistyminen, jossa kohderyhmät saavutetaan nopeasti ja tehokkaasti ilman välikäsiä.

”Sosiaalinen media antaa suoran keinon vaikuttaa, enää ei tarvita perinteisen median tai urheilujournalismin kiinnostumista ensin. Itse voit tuoda esiin mitä haluat, mutta yleisö pitää tietysti silti saavuttaa. Seuraajat eivät tule itsestään”, Turtiainen muistuttaa.

”Sosiaalinen media on helppo väylä tuoda omaa kantaa esille, josta media usein nappaa kannanottoja. Media on lähentynyt urheilijaa, kynnys on madaltunut tuoda asioita esiin. Yleinen kulttuuri on sitä myöden muuttunut: joku sanoo jotain tuolla ja joku toinen rohkaistuu toisaalla”, toteaa Ramstedt.

 

 

Urheilijaa sitouttavat toki tietyt velvoitteet, jotka voivat rajoittaa urheilijan ulostuloja ja julkaisuja. Sosiaalisessa mediassa urheilija altistaa myös itsensä sananvapaudelle, kun kaikki voivat julkisesti kommentoida julkaisuja vain yhdellä painalluksella. 

”Olympialaisten aikaan on ohjeistuksia miten sosiaalista mediaa saa käyttää, esimerkiksi olympiarenkaat saivat näkyä tietyllä tavalla. Sponsorisopimuksissa saatetaan sanella hyvinkin tarkkaan, mitä saa näkyä. Nykyään myös yleisö osaltaan vaikuttaa, urheilija voi kohdata vihaakin. Sosiaalisessa mediassa olet vapaata riistaa. Haluaako laittaa itseään alttiiksi, kommentointi on välillä ihan tosi julmaa. Jotkut eivät halua lähteä mukaan ollenkaan siihen maailmaan, koska eivät halua saada vihapostia osakseen”, Turtiainen sanoo.

Koko maailman tuntemilla urheilun supertähdillä on valtava määrä seuraajia ja sitä myötä vaikutusvaltaa globaalisti, mutta miksi he eivät ota kantaa?

”Isoilta tähdiltä odotetaan enemmän vastuullisuutta ja kannanottoa penätään. Heihin kohdistunut paine on varmasti koventunut viime aikoina”, sanoo Ramstedt.

”Olen miettinyt, miten nykypäivänä isoimmat supertähdet, esimerkiksi Messit ja Ronaldot saavat olla hiljaa, heillä ei ole ikinä oikein mielipiteitä yhteiskunnallisiin asioihin. Mitä voisikaan seurata, jos he kieltäytyisivät esimerkiksi lähtemästä Qatarin MM-kisoihin?”, Turtiainen pohtii.

Sosiaalisessa mediassa on ennenkin nähty polarisoitumista, kun ihmiset keskustelevat kiivaasti keskenään ilman varsinaisia faktoja. Turtiainen ei kuitenkaan usko, että tästä aiheessa on kahta mielipidettä.

”Siitä onko Venäjän hyökkäys oikein vai väärin, ei voida olla montaa mieltä. Toisaalta sosiaalisen median logiikkaa perustuu osittain siihen, että aihe mikä tahansa saadaan jaettua kahtia. Siellä keskustelu rakentuu olemisesta jonkun puolesta tai vastaan. Miten se siirtyy sitten sosiaalisen median ulkopuolella, sitä yritetään tällä hetkellä paljon pohtia ja tutkia. Vaaditaan ymmärrystä tavallisen venäläisen tilanteeseen, millaista tietoa he ovat koko ikänsä saaneet Ukrainasta. Mutta silti kaiken lähtökohta täytyy olla se disinformaation torppaaminen myös siihen suuntaan”, kertaa Turtiainen.

 

Onko itsemurha ottaa kantaa?

 

Kannanotot voivat vaikuttaa urheilijan uraan hyvässä tai pahassa. Kun urheilija tuo mielipiteitään esille, on se myös valinta, josta pitää kantaa vastuu. Nykyään urheilijoiden taustalle löytyy kuitenkin tukea, jossa heitä kannustetaan vaikuttamaan yhä vahvemmin.

”Suomessa urheilijan on kohtuullisen riskitöntä ottaa kantaa poliittisiin asioihin, mutta toki meidän geopoliittinen asemamme voi jonkun näkökulmasta olla haastava. Suomen rajojen sisällä katsotaan hyvällä. Toivotaan, että pelaajat ja urheilijat ovat avoimia puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ja olemaan sitä mieltä mitä he itse ovat. Henkinen tuki meiltä aina löytyy, oli asia mikä tahansa”, toteaa Ramstedt urheilijoiden kollektiivin edustajana.

Kansainvälisen olympiakomitean maine on tahraantunut jo pitkään, kun sen jäsenistössä on ilmaantunut muun muassa korruptiosyytöksiä. KOK:n johtoa on kuvailtu autoritääriseksi, uusia jäseniä valitaan esimerkiksi vain olemassa olevan jäsenistön valitsemana.

”Kansainvälisesti on voimistunut, että urheilijat haluavat kollektiivina ottaa kantaa ja valvoa omaa sekä urheilun etua. Toivotaan, että tämä teema nousee lähivuosina vahvemmin esiin. Päätöksiä tekevät edelleen paljon kattojärjestöt, jotka edustavat liittoja ja seuroja, mutta nyt halutaan, että urheilua ohjaisi jatkossa urheilijat itse, eikä joku pukumies toimistolta, jota urheilijat eivät ole valinneet tehtäväänsä”, Ramstedt linjaa.

”Ei esimerkiksi ukrainalaisurheilijat tuoneet sosiaalisessa mediassa hirveästi poliittisia asioita esille ennen tätä hyökkäystä. Olympiakoneistoa saa mielestäni ravistella: pitäisi päivittää, mitä tasa-arvo nykypäivänä tarkoittaa. Urheilijoiden ja urheilun parissa toimivien ihmisten pitää myös pystyä kyseenalaistamaan Kansainvälisen olympiakomitean ja lajiliittojen toimia”, komppaa Turtiainen.

Turtiaisen mielestä urheilija voi kuitenkin halutessaan olla myös hiljaa vaikuttamatta sen suuremmin omaan brändiinsä urheilijana.

”Toisaalta jos urheilijalla ei ole sanottavaa yhteiskunnallisiin asioihin, niin päälle liimattukaan ei ole hyvä. Ei pidä väkisin ottaa kantaa, muuten arvo häviää. Urheilija voi myös vain urheilla.”

Merkitseviä hiljaisuuksia toki myös on. Venäläinen Aleksandr Ovechkin on tunnettu Putinin lempilapsena, hän poseeraa muun muassa Instagram-tilinsä profiilikuvassa yhdessä Putinin kanssa. The Athleticin mukaan NHL:ssä pelaava venäläiskiekkoilija vihdoin puhui pitkän hiljaiselon jälkeen, kun hän lehdistötilaisuudessa kertoi tuomitsevansa sodan ja toivoi maailmaan sopua, mutta kuittasi silti tukevansa maansa presidenttiä Putinia.

Mielenkiintoista myös on, että Suomen urheilugaalassa vuoden 2021 valmentajana palkittu Tuomas Sammelvuo, Venäjän lentopallomaajoukkueen päävalmentaja, ei ole ottanut asiaan minkäänlaista kantaa. Itseasiassa Venäjän lentopallomaajoukkue julkaisi virallisella Instagram-tilillään kaksi päivää Venäjän hyökkäyksen jälkeen uutisen Sammelvuon keskittymisestä jatkossa pelkästään Venäjän maajoukkueen valmentamiseen.

”Jos olet osallisena tällä hetkellä tähän ja painoarvosi on iso venäläisessä urheilussa, olisi oletettavaa, että jotenkin kommentoisi”, Turtiainen päättää.

 

Venäjän lentopallomaajoukkueen julkaisu. Kuva: Instagram/@rusvolleyteam

 

 

Share