Ensimmäiset digitaaliset pelit tehtiin kotitietokoneille 1970-luvulla. Sittemmin 80- luvulla ohjelmoitiin ensimmäiset television kautta pelattavat videopelit. Niissä seikkailivat putkimiehet ja keskiajan ritarit. Oli palikkapelejä ja suoraviivaisia tekstipelejä.

90- luvulla pelivalikoima laajeni monille eri konsoleille ja 2000- luvulla peligrafiikka muistutti jo elokuvia. Pelaajia on nykyään maailmassa jo satoja miljoonia, kun jokaisessa puhelimessakin on olemassa jonkinlainen peli. Vähemmistön harrastuksesta tuli populaaria hupia parissa vuosikymmenessä.

Onko videopelit sitten suunnattu yksinäisille joilla ei ole ihmiskontakteja mennä pelaamaan jalkapalloa ulos aurinkoon? Niille, jotka kyhjöttävät yksin nurkassa toljottamassa pikselimössöä? No ehkä kummastelijoiden pitäisi kokeilla pelaamista itse, niin tajuaisivat että kavereidenkin kanssa voi pelata joko livenä tai sitten verkon kautta.

 

minecraft-1106261_960_720

Parhaimmissa video ja tietokonepeleissä on mukana suuria tunteita, rakkaustarinoita, ihmiskohtaloita ja sankaruutta. Pelaaja voi myös itse löytää puolisonsa tai leipätyönsä nettipelien kautta.

Videopelit eivät vain kehitä ajattelua, ne myös mahdollistavat uusien innovaatioiden syntyä. Markkinataloudesta löytyy rako esimerkiksi roolipelien kohdalta. Pelaaja voi kehittää itse oman pelin, levyn tai kirjan, joka pohjautuu seikkailu, rooli tai strategiapeliin. Samoin myös kaikissa maailman peleissä lautapelejä myöten on olemassa selvä bisnesmahdollisuus. Joku voi olla esim. shakin harrastaja ja kirjoittaa shakkiromaanin, jossa on mukana roolipelielementtejä.

Itse kasvoin konsolipeliohjain kädessä. Lapsuudessa hukutin useita tunteja päivässä pelien ihmeelliseen maailmaan. Ihmiset luulivat että se on vain sopivaa nörteille tai kummajaisille. Mutta nykyään jokainen ihminen toljottaa nollia ja ykkösiä koko ajan kaikkialla. Jokainen tuijottaa digitaalista ruutua koko ajan bussissa, metrossa, ratikassa tai junassa. Olin siis lapsuudessa edelläkävijä kun minua moittineet syyllistyvät nyttemmin aikuisuudessa samaan syntiin. Voin sanoa, että tavallinen puhelinruutu ei vedä vertoja kunnon 90- lukulaiselle hyvällä juonella varustetulle retropelille. Eikä älypuhelimet oikeastaan ole niin siisti juttu- parasta on kokea rakastuminen ja työnteko oikeassa elämässä.