Julkisilla kulkuvälineillä liikkumiseen yhdistetään usein huonot käytöstavat. Suomalaiset eivät osaa käyttäytyä junassa, bussissa, metrossa tai ratikassa, väitetään. Ja se on aivan totta. Useat matkustajat huutavat puhelimeen, eivät anna vanhuksille istumapaikkaa tai vievät laukullaan istumapaikan toisilta. Silti joukkoliikennevälineissä kokee mahtavia hetkiä, seuraamalla muita matkustajia.

Hauskimpia matkaseuralaisia ovat juuri puhelimeen hölöttäjät, jotka paljastavat yksityisasioitaan avoimesti. Heidän sattumuksilleen ja kriiseilleen ei voi olla naureskelematta, vaikka vakavista asioista he saattavat puhuakin.

Meininkiä tylsiin junamatkoihin tuovat puolestaan kännipäissään sammaltavat tai mekastavat matkalaiset. Heidän sepittämänsä tarinat ovat sivukorvalla kuunnellen hienoa nautintoa. Yllättävät äänenkorotukset tai keski-ikäisen miehen kiljuminen, kuten Kirkkonummen U-junassa sain viime torstaina todistaa, nostattaa adrenaliinia muidenkin matkalaisten verissä. Uhkaava käytös on tietenkin asia erikseen.

Säännöllisin väliajoin julkisessa liikenteessä sattuu ja tapahtuu kohtauksia, jotka piristävät muuten niin tasaisen harmaata päivää.

Julkisilla matkustaessa voi joka tapauksessa mokata helposti. Mielestäni turhamaisinta on rynniminen liikennevälineen ovista sisään ennen kuin kyydistä poisjäävät pääsevät ulos. Aukeavien ovien edessä toljottaminen on epäkohteliasta ja turistimaista käytöstä.

Jäyhille suomalaisille on yleistä yrittää selviytyä matkasta puhumatta sanakaan. Hiljaisuus on rauhoittavaa monille matkan aikana, mutta ikkunapaikalta pois jäädessä olisi kohteliasta ja helppoa ilmaista aikeistaan vieressä istuvalle, eikö yrittää kiemurrella kiusaantuneesti vierustoverin yli.

Tyypillisiä käyttäytymisrikkeitä ovat myös musiikin kuuntelu liian kovalla tai viime aikoina lisääntynyt kännykkään tuijottamisesta aiheutuva törmäily julkisissa tai niiden pysäkeillä. Yhä useammat eivät nosta katsetta näytöstään, vaikka he liikkuvat ahtaissa paikoissa ihmisruuhkissa, mikä johtaa mielestäni täysin epäkunnioittavaan törmäilyyn.

Onnistunut suoritus joukkoliikenteessä koostuu monista paloista. Sisään astuessa kuskia olisi hyvä tervehtiä (ainakin kaukolinjan busseissa). Matkasta on helppo selvitä muita ärsyttämättä esimerkiksi näpräämällä älypuhelinta, kunhan ei pidä näppäinääniä päällä. Jotkut yhä tekevät sitä.

Kuskia ei tarvitse mielestäni kiittää matkasta huutaen, kun nousee ulos lähibussin keskiovesta. Tämä kuulostaa junttimaiselta. Kaukolinjojen busseissa puolestaan kuljettajan kiittäminen on luonnollista, koska matka on pitempi ja ulos noustaan etuovesta.

Teksti: Pauli Loukola

pressikuvat-1-29

Please follow and like us:
RSS
Follow by Email
Twitter
Visit Us
Follow Me
Instagram