―Täällä pääsee leikkimään, kokeilemaan ja hulluttelemaan. Se on ihan mahtavaa.

Kyseessä ei suinkaan ole mikä tahansa leikkikoulu, vaan entisten Teatterikorkeakoulun, Kuvataideakatemian ja Sibelius-Akatemian muodostama Taideyliopisto. Teatterikorkeakoulussa tanssin koulutusohjelmassa toista vuotta opiskelee Justus Pienmunne, 20.

Alkunsa Justuksen tanssiura on saanut alakoulun 2. luokalta, jolloin hän aloitti tanssiopiston poikaryhmässä. Siellä leikin ja lapselle luontaisen liikehdinnän kautta syttyi into tanssia. Ensin tuli flamenco ja showtanssi, joita seurasi nykytanssi. Nyt tie tanssiopiston poikaryhmästä on johtanut Teatterikorkeakouluun.

Ajatus TeaKiin hakemisesta syntyi lukion alkuvaiheessa. Motiivina hakemiselle oli lähinnä pääsykokeista saatava puolueeton palaute omista tanssijan taidoista. TeaK opiskelupaikkana tuntui Justuksen mielestä jopa hieman utopistiselta.

―Olen aina pitänyt itseäni aika ujona, ja siksi tuntuu vähän hassulta, että opiskelen nyt täällä.

Hakijamäärän ollessa valtava myös pääsykokeissa vaaditaan paljon. Hakuprosessi koostuu neljästä vaiheesta, joissa jokaisessa karsiutuu osa kokelaista pois.

Ensimmäinen vaihe on kirjallinen. Kirjan pohjalta tehtävä essee aiheesta ”Mitä tanssi merkitsee minulle taiteena?” luonnistui kielellisestikin lahjakkaalta Justukselta helposti. Samana keväänä äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa hän kirjoitti esseen, jossa kertoi itselleen merkityksellisestä ilmaisutavasta, tanssista. Pisteitä irtosi YTL:ltä täydet 60.

Seuraavissa vaiheissa testataan muun muassa hakijoiden tanssitekniikkaa ja esiintyjyyttä. Tehtävänä on esimerkiksi repertuaari, tanssianalyysi sekä  oman soolon luominen. Pääsykokeissa punnitaan tanssitaidon lisäksi muita tanssijalle tärkeitä ominaisuuksia, kuten kypsyyttä ja vuorovaikutustaitoja.

―Pääsykokeissa oli rankkaa, mutta hauskaa. Loppuvaiheessa meistä muodostui toimiva ryhmä, ja myös sitä katsotaan siellä pääsykokeissa. Ei riitä, että kaikki on yksilöinä tosi hyviä, vaan myös sen ryhmän pitää olla hyvä.

Opiskelu TeaKissa vaatii vahvaa omistautumista ja lujaa motivaatiota. Tavallinen koulupäivä kestää aamuyhdeksästä iltaviiteen, minkä lisäksi aikaa vie omatoiminen harjoittelu. Justus kertoo myös esimerkiksi käyvänsä salilla noin viisi kertaa viikossa pitääkseen fysiikastaan huolta. Vapaapäiviä tanssijan elämästä ei ole. Opiskelun myötä onkin kehittynyt uusi, esiintyvän taiteilijan elämäntapa.

―Olen joutunut luopumaan paljosta ja välillä sitä miettii, että onko se kaikki tän arvoista. Mutta sitten taas toisaalta, täällä on avautunut ihan huikea maailma ja uusi maailmankuva.

Tanssin koulutusohjelmassa opiskeluun kuuluu tanssin lisäksi teoriaa sekä esimerkiksi klovneriaa ja erilaisia workshoppeja. Niissä on harjoiteltu näyttelijän taitoja, kuten oikeaa itkemistä ja nauramista. Monipuolisia ilmaisullisia taitoja tarvitaan tanssijan työssä. Leikkimällä, kokeilemalla ja hulluttelemalla pyritään eroon häpeän tunteesta, joka rajoittaa ilmaisua.

―Pitää ajatella, että kuka tahansa pystyy mihin vaan.

Tänä keväänä Justus ja 16 muuta tanssin toisen vuosikurssin opiskelijaa ovat omistautuneet Shakespearen klassikkonäytelmälle Macbethille. Teoksen pohjalta on luotu opiskelijoiden näyttelijäntyön produktio,  Macbeth Laboratorio, joka käsittelee valtaa sekä Macbethin syvintä olemusta.  27.3. ensi-iltansa saavassa produktiossa on käytetty ryhmäkeskeistä devising-menetelmää, eli siinä ei ole ennalta laadittua käsikirjoitusta. Opiskelijat itse ovat luoneet teokseen sisällön.

―Macbeth Laboratoriossa käsitellään sitä ihmisen pimeää puolta.

Ensi keväänä kandiksi valmistuvalla Justuksella ei vielä ole täysin selkeää kuvaa siitä, mitä tapahtuu valmistumisen jälkeen. Opiskelun myötä on kuitenkin avautunut jo ovia ”kentälle” työtarjousten muodossa. Jo 21-vuotiaana tanssijan uralle lähteminen mietityttää, joten myös opiskelulle saattaa olla luvassa jatkoa. Justusta kiinnostaakin tulevaisuus äänen ja koreografian parissa. Myös muita hän kehottaa seuraamaan  omia kiinnostuksenkohteita.

―Kannattaa pitää kiinni niistä omista jutuista. Itseään vartenhan jokainen opiskelee.

Teksti Tiiu Nurkka