How to become rich?

How to become famous?

How to become a model?

How to become popular?

Nämä ovat Googlen arvauksia, kun kirjoitan how to become hakukoneen kenttään. Ihmiset siis haluavat tulla kuuluisiksi malleiksi, jotka ovat rikkaita ja suosittuja. Hienoa.

Lehtiä lukiessa elämän tarkoituksen voisi luulla olevan laihduttaminen, kiinteytyminen, julkkikset, seksi tai kuumimmat pukeutumistrendit.

Kaikki mediasta tulevat viestit kertovat samaa tarinaa: täytyy olla kiireinen, menestynyt, näyttää hyvältä ja seksikkäältä.

Yksilöä korostavassa yhteiskunnassamme halutaan suorittaa mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti, sillä nuoruus, ulkonäkö, menestys ja tehokkuus ovat länsimaisessa kulttuurissa kadehdittuja aseita, joiden avulla kilpailemme toisiamme vastaan niin tosielämässä kuin tosi-tv:ssäkin.

Media on saanut meidät uskomaan, että onnellisuus saavutetaan julkisuuden, rahan ja hemaisevan ulkokuoren avulla. Televisiossa stailataan, arvostellaan ja kilpaillaan. Lihavat tuodaan televisioon pudottamaan painoaan, keski-ikäiset stailataan nuorekkaammiksi ja liian rumat viedään plastikkakirurgille korjailtavaksi.

Muodonmuutoksen jälkeen onnesta itkevä ihminen on kuin uudestisyntynyt  – ja hehkeän meikin jälkeen vihdoin valmis vaikkapa treffeille.

Älykkyyden, lahjakkuuden tai koulutuksen puute ei estä maineen ja mammonan saavuttamista – kunhan vain näytät hyvältä. Reality-tv:n kautta tarpeeksi kauniit ihmiset voivat päästä julkisuuteen maatilan prinsessoiksi tai viidakon tähtösiksi.

Ulkonäöstä on yhteiskunnassamme luonnollisesti muodostunut yksi tärkeimmistä valttikorteista myös työelämässa. Teksasin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kauniit ihmiset ansaitsevat 3-4 prosenttia paremmin kuin keskivertokansa. Tutkimusten mukaan viehättäviksi koetuilla ihmisillä on myös paremmat mahdollisuudet menestyä urallaan, kun taas lihavuus haittaa urakehitystä ja ylipainoisia syrjitään ajan hengen mukaan työpaikoilla – ihan kuten kaikkialla muuallakin.

Vaikka ihmiset treenaavat, karppaavat ja skarppaavat itseään paremmiksi kuntosaleilla ja tavoittelevat menestystä ja täydellisyyttä, totuus on, ettei hyvinvointi näytä kasvavan samassa mittakaavassa kuin masennuslääkkeiden kulutus, joita syödään Suomessa yli 60 prosenttia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Koko Suomen väestöstä masennuslääkkeitä syö huimaavat seitsemän prosenttia.

Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa moni palaa loppuun ja masentuu. Erityisesti työstressi sekä -uupumus, arvottomuuden kokemukset sekä sosiaalisten tukiverkostojen vähäisyys ovat yleisimipä masennuksen syitä.

Yksinäisyys ja paineet selvitä omin avuin “nopeat syövät hitaat” -yhteiskunnassa ovat seurausta kaupungistumisesta ja lähiyhteisöjen hajoamisesta. Tästä johtuen masennuksesta on 90-luvun jälkeen tullut ylivoimaisesti Suomen suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus.

Masennus-epidemia kasvaa samassa tahdissa kilpailuyhteiskunnan ja ulkonäköpakkomielteiden kanssa. Oman itsensä hyväksyminen sellaisenaan ei ole koskaan ollut yhtä vaikeaa kuin 2000-luvulla, sillä media myy tyytymättömyyttä.

Onnellisuutta ei enää ole laatuaika hyvien ystävien kanssa ja sinut itsensä kanssa oleminen, vaan tuhat uutta Instagram- seuraajaa ja esittelykelpoinen vartalo.

Teksti: Arla Mäki