Kunnon somemelska
Sosiaalinen media on tämän päivän suurin media. Facebook, Instagram, Twitter, WhatsApp, Tinder, TikTok, Periscope. Näissä sekä muissa some-sovelluksissa ihmiset lähettävät kuvia, videoita, tekstejä, kommentteja ja informaatiota ympäri maailmaa ja tutustuvat täysin tuntemattomiin ihmisiin.
Vanhat kouluikäiset kaverit löytävät toisensa uudelleen, syntyy täysin uusia ystävyyssuhteita, rakkaussuhteita ja avioliittoja. Työpaikkoja, tapahtumia, juoruja ja uutisia haetaan somen kautta.
Voit olla kaikkiin yhteydessä koko ajan ja kaikkea informaatiota on helpompi löytää kuin koskaan.
Edellä mainitut asiat ovat somen hyviä puolia mutta onko siinä koko totuus?
Mietitäänpä.
Sosiaalisen median suurin kompastuskivi on valeinformaatio ja vihapuhe. Et voi sokeasti luottaa tuotettuun sisältöön.
Esimerkiksi Facebookilla on yli 2 miljardia käyttäjää, lähes kolmasosa maapallon väestöstä, ja sen valtavan informaatiotulvan kontrolloiminen ylläpidon voimin on tuhansien ihmisten kokopäivätyö. Mutta mitkä ovat ylläpidon ihmisten ohjesäännöt jota he noudattavat?
Facebook ilmoitti että on ystäväni syntymäpäivä. Lähetin hänen FB-sivustolleen syntymäpäiväkuvan jossa oli vähäpukeinen nainen. Ei kulunut kauaakaan kun kuva oli blokattu ylläpidon toimesta ”yhteisönormien vastaisena”.
Kohahdutin olkapäitäni ja lähetin ystävälleni onnentoivotukset ilman kuvaa. Arvatkaa hämmästykseni määrä kun huomasin sen saman kuvan myöhemmin Facebookissa parikin kertaa.
Facebookin, ja muiden some-medioiden käyttäjät, voivat vapaasti ilmiantaa sopimattomaksi mieltävänsä julkaisun. Joten onko sosiaalisen median sensuuri oikeasti ylläpidon käsissä vai onko yksittäisillä käyttäjillä sittenkin viimeinen sana?
Toinen huono puoli somessa on sen addiktoiva puoli.
Olen sitä mieltä että varsinkin nuoret uppoutuvat nettipeleihinsä, kännyköihinsä ja läppäreihinsä hautautuen koteihinsa. Oikeat ihmiskontaktit vähenevät ja nuorten masennus lisääntyy huolestuttavaa vauhtia.
Jättäkää kännykät välillä kotiin, menkää koputtamaan kaverinne ovelle ja lähtekää ulkojäille pelaamaan lätkää.
Kirjoittaja on 53-vuotias journalismin aikuisopiskelija Helsingistä.